Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsillasi ollut useampi "isä" ?
18.10.2017 |
Eli olet eronnut lasten isästä ja muuttanut uuden miehen luo lasten kanssa? .Miten arki on sujunut ja etenkin, jos uudella miehellä ei ole lapsia?
Omassa tuttavapiirissä nämäkin liitot ovat päätyneet eroon.
Kommentit (15)
Erosin eksästäni, kenen kanssa 3 lasta uuden miehen takia. Uusi mies on lapsille paljon parempi isä kuin exä on koskaan ollutkaan. Lapset rakastavat uutta miestä ihan tosissaan ja pitävät häntä oikeana isänään, eivät oikeastaan edes muista heidän biologista isäänsä enää. Arki on sujunut ensimmäisestä päivästä lähtien tosi hyvin, ja on puhuttu ihan yhteisen lapsen hankkimisestakin :)
Eksä ei edes ollut mikään väkivaltainen/juoppo/tms, vaan hänkin oli lapsille hyvä isä. Mutta kyllä tämä uusi mies on vaan niin paljon parempi isä lapsille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex parisuhde/avioliitto kesti 14v ja 3 lasta. Nykyinen parisuhde jatkuu edelleen yli 20 vuoden jälkeenkin. Perhe kasvanut 1 lapsella joka jo teini-iässä.
Nykyinen mieheni (lapseton tavatessamme) on alusta saakka ollut rakastava isä kaikille lapsille tasapuolisesti.
Tytärpuolella on menossa nyt jo toinen isäpuoli, jota äiti pakottaa kutsumaan isäkseen. Tyttörukka on aivan sekaisin, kun oma oikea isäkin on läsnä arjessa.
Sairasta, sanon minä. Uusia kumppaneita saa olla, mutta pitääkö niiden aina olla "uusi isi"??
Mikään suhde tuskin on varma, jos itse eroan en velvoita mahdollista uutta miestäni olemaan isä lapselleni, jolla sellainen jo on.
Vierailija kirjoitti:
Tytärpuolella on menossa nyt jo toinen isäpuoli, jota äiti pakottaa kutsumaan isäkseen. Tyttörukka on aivan sekaisin, kun oma oikea isäkin on läsnä arjessa.
Sairasta, sanon minä. Uusia kumppaneita saa olla, mutta pitääkö niiden aina olla "uusi isi"??
Mikään suhde tuskin on varma, jos itse eroan en velvoita mahdollista uutta miestäni olemaan isä lapselleni, jolla sellainen jo on.
Lapsilla on aina bioisä, oli sitten tekemisissä tai ei. Meillä ei koskaan ole puhuttu puolikkaista - ei siis ole isäpuolta, lapsipuolia eikä sisarpuolia vaan olemme samaa perhettä. Isojen lasten ei silti tarvitse kutsua isäksi. Silti nykyinen mieheni on ollut perheemme isä jo tosiaan yli 20v kun omalle isälle riitti 14v. Sen jälkeen ei ole kummasti kiinnostanut. Nyt kyllä lapsenlapsille olisi kovasti olemassa isoisä mutta lapset eivät enää ole kiinnostuneita.
3
Lapsella on vain yksi isä ja yksi äiti. He, jotka ovat lapsen tehneet. Vanhempien puolisoiden uusia kumppaneita ei missään nimessä saa alkaa kutsua eivätkä he saa ryhtyä lapselle isäksi tai äidiksi. Johan siinä menee lapsen mieli sekaisin sen lisäksi että vieraannuttavat lapsen varsinaisesta vanhemmastaan. Meilläkään ei ole isä- tai äitipuolia eikä etä-isää tai äitiä vaan on vain isä ja äiti ja etunimeltä kutsutut vanhempien uudet puolisot. Se että haluaako lapsi tavata toista vanhempaansa tai haluaako hän tavata lastansa eron jälkeen riippuu kyllä aika paljon siitä vanhemmasta, jonka kanssa lapsi asuu. Jos lapsen kanssa enemmän oleva vanhempi (tai hänen uusi puolisonsa) tekee myyräntyötä pitääkseen uuden parisuhteensa kasassa niin vieraantuminenhan siitä seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ollut, sillä on ollut ja on edelleen vain yksi isä vaikken isän kanssa ole yhdessä ollut enää vuosiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytärpuolella on menossa nyt jo toinen isäpuoli, jota äiti pakottaa kutsumaan isäkseen. Tyttörukka on aivan sekaisin, kun oma oikea isäkin on läsnä arjessa.
Sairasta, sanon minä. Uusia kumppaneita saa olla, mutta pitääkö niiden aina olla "uusi isi"??
Mikään suhde tuskin on varma, jos itse eroan en velvoita mahdollista uutta miestäni olemaan isä lapselleni, jolla sellainen jo on.
Lapsilla on aina bioisä, oli sitten tekemisissä tai ei. Meillä ei koskaan ole puhuttu puolikkaista - ei siis ole isäpuolta, lapsipuolia eikä sisarpuolia vaan olemme samaa perhettä. Isojen lasten ei silti tarvitse kutsua isäksi. Silti nykyinen mieheni on ollut perheemme isä jo tosiaan yli 20v kun omalle isälle riitti 14v. Sen jälkeen ei ole kummasti kiinnostanut. Nyt kyllä lapsenlapsille olisi kovasti olemassa isoisä mutta lapset eivät enää ole kiinnostuneita.
3
Onpas outoa. Kuka on lasten mielen myrkyttänyt heidän isäänsä vastaan niin pahoin että vielä aikuisenakaan siitä ei saada selvyyttä, vaikka isä olisi kiinnostunut suhteen uudelleen lämmittelyyn? On ihan luonnollista ydinperheissäkin että lasten ja vanhempien väleissä tapahtuu etääntymisiä ja lähentymisiä elämäntilanteiden ja lasten kehitysvaihdeiden mukaan. Ei sillä etääntymisellä saisi koko elämänmittaiseen suhteeseen olla vaikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttava on ''äitipuoli'' 11-vuotiaalle pojalle. Pojan vanhemmat erosivat tämän ollessa vauva, on ollut tasaisesti hoidossa molemmilla vanhemmillaan, isällään enemmän kun tuli kouluikäiseksi. Isällään siis nyt uusi liitto, mutta äiti on eron jälkeisten kymmenen vuoden aikana asunut kolmen miehen kanssa, kahden näistä kanssa tehnyt lapset. Nuorin on muutaman kuukauden ikäinen, tämän isän kanssa seurustellut vuoden ja nyt ero. Tosi terveellinen esimerkki parisuhteesta ja perhe-elämästä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytärpuolella on menossa nyt jo toinen isäpuoli, jota äiti pakottaa kutsumaan isäkseen. Tyttörukka on aivan sekaisin, kun oma oikea isäkin on läsnä arjessa.
Sairasta, sanon minä. Uusia kumppaneita saa olla, mutta pitääkö niiden aina olla "uusi isi"??
Mikään suhde tuskin on varma, jos itse eroan en velvoita mahdollista uutta miestäni olemaan isä lapselleni, jolla sellainen jo on.
Lapsilla on aina bioisä, oli sitten tekemisissä tai ei. Meillä ei koskaan ole puhuttu puolikkaista - ei siis ole isäpuolta, lapsipuolia eikä sisarpuolia vaan olemme samaa perhettä. Isojen lasten ei silti tarvitse kutsua isäksi. Silti nykyinen mieheni on ollut perheemme isä jo tosiaan yli 20v kun omalle isälle riitti 14v. Sen jälkeen ei ole kummasti kiinnostanut. Nyt kyllä lapsenlapsille olisi kovasti olemassa isoisä mutta lapset eivät enää ole kiinnostuneita.
3
Onpas outoa. Kuka on lasten mielen myrkyttänyt heidän isäänsä vastaan niin pahoin että vielä aikuisenakaan siitä ei saada selvyyttä, vaikka isä olisi kiinnostunut suhteen uudelleen lämmittelyyn? On ihan luonnollista ydinperheissäkin että lasten ja vanhempien väleissä tapahtuu etääntymisiä ja lähentymisiä elämäntilanteiden ja lasten kehitysvaihdeiden mukaan. Ei sillä etääntymisellä saisi koko elämänmittaiseen suhteeseen olla vaikutusta.
En ainakaan minä.
Tein kaikkeni että (alun perin erinomainen isä) olisi jatkanut lasten kanssa kuten ennenkin mutta hän teki kaikkensa vaikeuttaakseen mun elämääni. Ei esim hakenut eikä vienyt lapsia koskaan vkl tapaamisiin, minä vein naapurikaupunkiin ja hain pois tai lapset menivät 3 bussilla! Ja tuo viikonloppu oli käytännössä vain la-su. Lomiakaan ei hoitanut kuin 1. vuonna 2 vkoa ja toisena enää 1. vko. Sen jälkeen ei mitään. Ei myöskään elättänyt näitä mitenkään, vain minimielarit maksoi.
Lisäksi vanhempi tyttäristä veti herneet nenään kun isä meni naimisiin nopeasti eron jälkeen eikä kertonut kuin esikoispojalle tästä jälkikäteen. Heidän välinsä oli poikki lähes 8 vuotta. Ja hän "rakastui" kaikkein eniten isäpuoleensa näistä kolmesta, he olivat alusta saakka kuin paita ja peppu. Nuorin oli niin pieni että nykyinen mieheni on käytännössä ollut "aina" ainoa isä hänelle.
Vasta nyt reilusti yli 20v:nä ovat lähentyneet sen verran että tapaavat isänpäivänä ja isän syntymäpäivänä ja viestittelevät satunnaisesti. Mutta vain siksi että lapset ovat niin fiksuja etteivät jaksa kantaa kaunaa isälleen. Isä on ollut aina tervetullut vaimonsa ja sukunsa kanssa perhejuhliin, me emme ole sitä mitenkään rajoittaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ollut eikä se ainoa pidä millään lailla yhteyttä. Itse ajattelen että olisi upea jos lasten elämässä olisi useampi välittävä aikuinen (esim. isä- ja äitipuoli) mutta itse en ole uutta puolisoa löytänyt eikä eksää ja uutta kumppaniaan kiinnosta lapsia tavata. Kaikkihan tässä häviää.
Lapsellani on ollut yksi isä ja yksi isäpuoli. Isäpuoli on välittävämpi ja rakastavampi kuin lapsen oikea isä. Samalla lailla nykyinen mieheni on isä kahdelle omalle lapselleen ja meidän yhdelle yhteiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaisen mallin nämä äidit antavat lapsilleen jotka rajoittavat lastaan tapaamasta isäänsä. Tämä malli siirtyy suoraan lapselle toimintamalliksi aikuisuuteen. Tuleeko heistä koulussa kiusaajia, työpaikoillaan sorsijoita, diskriminantteja, jne. Pahalta kuullostaa.
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisen mallin nämä äidit antavat lapsilleen jotka rajoittavat lastaan tapaamasta isäänsä. Tämä malli siirtyy suoraan lapselle toimintamalliksi aikuisuuteen. Tuleeko heistä koulussa kiusaajia, työpaikoillaan sorsijoita, diskriminantteja, jne. Pahalta kuullostaa.
Kuka tässä estää lapsia tapaamasta isäänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin lasten ollessa 2 v ja 0v, isää ei kiinnostanut kuin pelaaminen.
Tapasin nykyisen mieheni lasten ollessa 3 ja 5 ja siitä lähtien mieheni on ollut heidän isänsä, ja tämä on ollut ok myös bioisälle, joka nähnyt lapsiaan vain kerran pari kuussa.
Nyt ovat jo aikuisia, edelleen isäpuoli on se joka on heidän elämässään mukana, bioisä ei vissiin jaksa pitää yhteyttä vaikka asuu alle kilometrin säteellä lapsistaan.
Onneksi tapasin mieheni, ja on meillä 2 yhteistäkin lasta, yhtälailla kaikki mieheni lapsia siis
Oikein hyvin on sujunut. Mies on todella lapsirakas ja saimme vielä kaksi yhteistä lasta (minulla on siis yksi lapsi edellisestä liitosta). Mikäs tässä ollessa, tänä vuonna tulee 16. hääpäivä =)