Miksi ihastuneelle riittää joskus vaikka vilauksen näkeminen ihastumisen kohteesta?

*kyllästynyt loputtomiin järjettömiin ihastumisaloituksiin*

Siksipä pieni virike (vilahdus ihastuksen kohteesta) riittää uuteen mielikuvituksen lentoon.

Vierailija:

Siksipä pieni virike (vilahdus ihastuksen kohteesta) riittää uuteen mielikuvituksen lentoon.

Pieni vilahdus ja tarina jatkuu omassa mielessä



Mutta kun häntä ei ole nähnyt puoleen vuoteen, täytyy kehitellä jostain uusi ihastus.

Vierailija:

Pieni vilahdus ja tarina jatkuu omassa mielessä

Mutta kun häntä ei ole nähnyt puoleen vuoteen, täytyy kehitellä jostain uusi ihastus.

mutta mitä ihastumista se on, että ihastuu sellaiseen enemmän ja enemmän mitä enemmän on tekemisissä tämän kanssa?

kaikki tämmöiset ihastumiset, joilla ei joko ole todellisuuspohjaa tai sitten ne vaatisivat loppuun mennäkseen kohtuuttomat uhraukset.



En käsitä, miten aikuiset eivät hallitse itseään.

Säälittävää. " Oih mä oon niin ihastunut, iih..." Ihan vinkiksi; siellä töissä (siitähän tässäkin oletettavasti on kyse) ovat monet ihan työn takia. Se oikea elämä ja rakkaat ihmiset ovat siellä kotona, vapaa-ajalla jne.



Koska varmaan nämäkin ruikuttajat ovat niitä huvittavia työpaikkaihastujia... Kannattaisi varmaan vähän havahtua sieltä kuvitelmista. Turhista kuvitelmista. Henkinen aikuistuminen on ihan toivottavaa jossakin vaiheessa.



Ja 7 oli myös yksi järjen ääni tässä, onneksi.