Miten te muut epäsosiaaliset selviätte piinallisista "tutustumiskeskusteluista"?
Esimerkiksi jossain ison firman tilaisuuksissa missä milloin kukakin tulee rupattelemaan niitä näitä, kun läheskään kaikki työntekijät eivät tunne toisiaan. Minusta kun ei ole oikein juttukaveriksi. Vastaan kyllä jos minulta jotain kysytään, mutta siihen se sitten jääkin. En osaa pitää yllä keskustelua enkä keksiä uusia keskustelunaiheita. Ja nekin avaukset, joita keksin ovat juuri jotain kliseisiä sääjuttuja tai muuta umpitylsää, jotka vastapuoli kuittaa parilla sanalla. Lopputulos on kuitenkin aina se, että keskustelu menee enimmäkseen hiljaiseksi seisoskeluksi, jossa kumpikin vain katselee kädet taskussa ympärilleen ja toivoisi olevansa jossain muualla. Yleensä tilanteen pelastavat kanssakeskustelijan kaverit jotka tulevat mukaan "keskusteluun" ja minä voin itseni esiteltyä ja muutamaan sanan vaihdettua haihtua sulavasti takavasemmalle, kun nämä jatkavat juttelua keskenään.
Välttääkseni itseni munaamista jatkossa olenkin nyt sitten alkanut systemaattisesti välttelemään näitä tilanteita, jossa saattaa joutua kohteliaisuudesta keskustelemaan tuntemattomien kanssa.
Kommentit (5)
Jos sä voisit yrittää kiinnostua siitä vastapuolesta, se auttaisi. Siis kun se kommentoi säätä, niin voisit kysyä siltä, miten se tuli paikalle tässä säässä ja kun se vastaisi, voisit kysyä lisää että kulkeeko se yleensä samalla tavalla. Et keskittyisi miettimään, mitä sinusta ajatellaan tai munaatko itssi vaan mitä kiinnostavaa siinä toisessa voisi olla.
Vanhemmiten olen oppinut. Tosin kiusallisia tilanteita syntyy edelleen, sillä minulla on jonkinlainen lievä asperger ja otan esim. sanomiset monesti kirjaimellisesti. Yleensä kommentoin yleisellä tasolla sitä tapahtumaa missä ollaan, tms. jonninjoutavaa. Ehdottomasti ei pidä alkaa kertoa itsestään, puhua politiikkaa tai puhua läsnäolijoista toisilleen.
No ajattele niin, että saat sentään ilmaista itseäsi omalla äidinkielelläsi ilman sitä stressiä, että "puhunko nyt väärin". Nimim. ruotsinkielisessä firmassa töissä
Hyvin, olen epäsosiaalinen, ilmeisesti asperger, mutta en pakkoneuroottinen, skitso tai muuten mielisairas. Olen sivistynyt ja minulla on hyvät tavat ja osaan keskustella luontevasti. En kuitenkaan ole "sosiaalisesti aktiivinen" tai tuppaudu seurassa tai avaudu tuntemattomille ellen ole oikeiden immeisten seurassa oikeilla tanhuvilla