Mun hieman epäsosiaalinen amispoikani on työharjoittelussa.
Mä niin pidän peukkuja että kohtaa edes suht asiallisia ja ymmärtäviä ihmisiä. Se on tulevaisuuden kannalta niin tärkeää vaikka ymmärrän että nää amistyöharjoittelijat voivat olla melkoinen riippa työntekijöille.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Epäkohtelias, epäkiinnostunut vai ujo?
Jos on ujo voisi kuitenkin opetella vaihtamaan pari sanaa. Taito se on missä muutkin ja tärkeä sellainen, mutta kehitettävissä. Erityisesti nyt, kun on vasta harjoittelusta kyse.
Muuten saisi muutta elämänasennettaan. Sillä ei pitkälle pärjää.
Ei ole epäkohtelias. Enemmän ehkä ujo. Ei kuitenkaan niin ujo ettei paria sanaa vaihtaisia.
Varhaislapsuuden puheenkehityksen ongelmat ovat varmaan vaikuttaneet siihen ettei välttämättä omatoimisesti hakeudu sosiaalisiin kanssakäymiseeen.
On myös luonteeltaan tyyliä "ei tupata jossei tykätä" eli ei takuulla tunge seuraan jos vähänkin vaistoaa ettei seuraa kaivata.
Minäkin pidän peukkuja pojallesi.
Vaikka olen työssä menestynyt akateeminen ihminen niin ensimmäisessä harjoittelussa ja työpaikassakin sai ujouden vuoksi kokea olevani syrjässä. Mutta kokemusten kautta kasvaa ja kehittyy. Toivon onnistumisen kokemuksia pojallesi!
Vierailija kirjoitti:
Minäkin pidän peukkuja pojallesi.
Vaikka olen työssä menestynyt akateeminen ihminen niin ensimmäisessä harjoittelussa ja työpaikassakin sai ujouden vuoksi kokea olevani syrjässä. Mutta kokemusten kautta kasvaa ja kehittyy. Toivon onnistumisen kokemuksia pojallesi!
Kiitos.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäkohtelias, epäkiinnostunut vai ujo?
Jos on ujo voisi kuitenkin opetella vaihtamaan pari sanaa. Taito se on missä muutkin ja tärkeä sellainen, mutta kehitettävissä. Erityisesti nyt, kun on vasta harjoittelusta kyse.
Muuten saisi muutta elämänasennettaan. Sillä ei pitkälle pärjää.
Ei ole epäkohtelias. Enemmän ehkä ujo. Ei kuitenkaan niin ujo ettei paria sanaa vaihtaisia.
Varhaislapsuuden puheenkehityksen ongelmat ovat varmaan vaikuttaneet siihen ettei välttämättä omatoimisesti hakeudu sosiaalisiin kanssakäymiseeen.
On myös luonteeltaan tyyliä "ei tupata jossei tykätä" eli ei takuulla tunge seuraan jos vähänkin vaistoaa ettei seuraa kaivata.
Ilmenevätkö puheen kehityksen häiriöt nykyisessä puhetavassa? Jos ei, ne on aika unohtaa. Itsellä oli r-vika lapsuudessa. Joskus saattaa hermostuksissaan/innostuksissaan huonosti lausuttu r eksyä puheeseen. Mutta ei se haittaa, se on luonnollista. Itsensä on hyväksyttävä vikoineen päivineen. Vioille ei saa antaa valtaa. Ihminen on muutakin.
Työelämässä tuo ei toimi. On nimenomaan tupattava itsensä. Tässä luo itse kuvan itsestään ja mahdollisuus näyttää millainen on ja mitä on. Harjoittelut kannattaa ottaa tosissaan. Ne ovat tärkeitä tulevaisuuden kannalta.
Toivon, että joku muu jaksaa olla pitkämielisempi kuin minä. Just tänään olen niin päälakea myöten täynnä sitä poikaa, joka on äidin mielestä hieman epäsosiaalinen. Kun tuo ilmaisu on niin alimitoitettu, kuin vain voi olla.
Oikeasti se "hieman epäsosiaalinen" kippaa kaiken pahan olonsa ja sisäisen vihansa minun päälleni, koska minusta on tullut hänelle ainoa ihminen, johon hän tässä maailmassa edes vähän luottaa. Ihan hieno meriitti tuo luottamus. Mutta myös niin raskas kantaa, että toivon, että poika tappaisi itsensä, niin pääsin tästä kidutuksesta. Kuten hänkin.
Luoja suokoon, etten ikinä sano tuota toivetta ääneen. Ja voitte uskoa, että eilen oli aikamoisen paska päivä just tähän "hieman epäsosiaaliseen" poikaan liittyen.
Vierailija kirjoitti:
Toivon, että joku muu jaksaa olla pitkämielisempi kuin minä. Just tänään olen niin päälakea myöten täynnä sitä poikaa, joka on äidin mielestä hieman epäsosiaalinen. Kun tuo ilmaisu on niin alimitoitettu, kuin vain voi olla.
Oikeasti se "hieman epäsosiaalinen" kippaa kaiken pahan olonsa ja sisäisen vihansa minun päälleni, koska minusta on tullut hänelle ainoa ihminen, johon hän tässä maailmassa edes vähän luottaa. Ihan hieno meriitti tuo luottamus. Mutta myös niin raskas kantaa, että toivon, että poika tappaisi itsensä, niin pääsin tästä kidutuksesta. Kuten hänkin.
Luoja suokoon, etten ikinä sano tuota toivetta ääneen. Ja voitte uskoa, että eilen oli aikamoisen paska päivä just tähän "hieman epäsosiaaliseen" poikaan liittyen.
Miten kukaan ikinä, mitenkään, koskaan voi sanoa nuoresta noin?
Vierailija kirjoitti:
Toivon, että joku muu jaksaa olla pitkämielisempi kuin minä. Just tänään olen niin päälakea myöten täynnä sitä poikaa, joka on äidin mielestä hieman epäsosiaalinen. Kun tuo ilmaisu on niin alimitoitettu, kuin vain voi olla.
Oikeasti se "hieman epäsosiaalinen" kippaa kaiken pahan olonsa ja sisäisen vihansa minun päälleni, koska minusta on tullut hänelle ainoa ihminen, johon hän tässä maailmassa edes vähän luottaa. Ihan hieno meriitti tuo luottamus. Mutta myös niin raskas kantaa, että toivon, että poika tappaisi itsensä, niin pääsin tästä kidutuksesta. Kuten hänkin.
Luoja suokoon, etten ikinä sano tuota toivetta ääneen. Ja voitte uskoa, että eilen oli aikamoisen paska päivä just tähän "hieman epäsosiaaliseen" poikaan liittyen.
Mitäpä jos sinä tappaisit itsesi! Vois olla hyvä ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäkohtelias, epäkiinnostunut vai ujo?
Jos on ujo voisi kuitenkin opetella vaihtamaan pari sanaa. Taito se on missä muutkin ja tärkeä sellainen, mutta kehitettävissä. Erityisesti nyt, kun on vasta harjoittelusta kyse.
Muuten saisi muutta elämänasennettaan. Sillä ei pitkälle pärjää.
Ei ole epäkohtelias. Enemmän ehkä ujo. Ei kuitenkaan niin ujo ettei paria sanaa vaihtaisia.
Varhaislapsuuden puheenkehityksen ongelmat ovat varmaan vaikuttaneet siihen ettei välttämättä omatoimisesti hakeudu sosiaalisiin kanssakäymiseeen.
On myös luonteeltaan tyyliä "ei tupata jossei tykätä" eli ei takuulla tunge seuraan jos vähänkin vaistoaa ettei seuraa kaivata.
Ilmenevätkö puheen kehityksen häiriöt nykyisessä puhetavassa? Jos ei, ne on aika unohtaa. Itsellä oli r-vika lapsuudessa. Joskus saattaa hermostuksissaan/innostuksissaan huonosti lausuttu r eksyä puheeseen. Mutta ei se haittaa, se on luonnollista. Itsensä on hyväksyttävä vikoineen päivineen. Vioille ei saa antaa valtaa. Ihminen on muutakin.
Työelämässä tuo ei toimi. On nimenomaan tupattava itsensä. Tässä luo itse kuvan itsestään ja mahdollisuus näyttää millainen on ja mitä on. Harjoittelut kannattaa ottaa tosissaan. Ne ovat tärkeitä tulevaisuuden kannalta.
Puhe on aavistuksen epäselvää ja nopeaa.
Uskon että työllistyy kyllä itseään ylenmäärin tuppaamattakin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon, että joku muu jaksaa olla pitkämielisempi kuin minä. Just tänään olen niin päälakea myöten täynnä sitä poikaa, joka on äidin mielestä hieman epäsosiaalinen. Kun tuo ilmaisu on niin alimitoitettu, kuin vain voi olla.
Oikeasti se "hieman epäsosiaalinen" kippaa kaiken pahan olonsa ja sisäisen vihansa minun päälleni, koska minusta on tullut hänelle ainoa ihminen, johon hän tässä maailmassa edes vähän luottaa. Ihan hieno meriitti tuo luottamus. Mutta myös niin raskas kantaa, että toivon, että poika tappaisi itsensä, niin pääsin tästä kidutuksesta. Kuten hänkin.
Luoja suokoon, etten ikinä sano tuota toivetta ääneen. Ja voitte uskoa, että eilen oli aikamoisen paska päivä just tähän "hieman epäsosiaaliseen" poikaan liittyen.
Mitäpä jos sinä tappaisit itsesi! Vois olla hyvä ratkaisu.
Tulta ei sammuteta tulella. Ei sillä, että aikaisemman viestin kirjoittajaa puolustaisin.
No siinähän vaan jää enemmän aikaa sille työnteolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon, että joku muu jaksaa olla pitkämielisempi kuin minä. Just tänään olen niin päälakea myöten täynnä sitä poikaa, joka on äidin mielestä hieman epäsosiaalinen. Kun tuo ilmaisu on niin alimitoitettu, kuin vain voi olla.
Oikeasti se "hieman epäsosiaalinen" kippaa kaiken pahan olonsa ja sisäisen vihansa minun päälleni, koska minusta on tullut hänelle ainoa ihminen, johon hän tässä maailmassa edes vähän luottaa. Ihan hieno meriitti tuo luottamus. Mutta myös niin raskas kantaa, että toivon, että poika tappaisi itsensä, niin pääsin tästä kidutuksesta. Kuten hänkin.
Luoja suokoon, etten ikinä sano tuota toivetta ääneen. Ja voitte uskoa, että eilen oli aikamoisen paska päivä just tähän "hieman epäsosiaaliseen" poikaan liittyen.
Mitäpä jos sinä tappaisit itsesi! Vois olla hyvä ratkaisu.
Se oli eilen mietinnässä. Jos haluat auttaa, niin keksi uusia ideoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäkohtelias, epäkiinnostunut vai ujo?
Jos on ujo voisi kuitenkin opetella vaihtamaan pari sanaa. Taito se on missä muutkin ja tärkeä sellainen, mutta kehitettävissä. Erityisesti nyt, kun on vasta harjoittelusta kyse.
Muuten saisi muutta elämänasennettaan. Sillä ei pitkälle pärjää.
Ei ole epäkohtelias. Enemmän ehkä ujo. Ei kuitenkaan niin ujo ettei paria sanaa vaihtaisia.
Varhaislapsuuden puheenkehityksen ongelmat ovat varmaan vaikuttaneet siihen ettei välttämättä omatoimisesti hakeudu sosiaalisiin kanssakäymiseeen.
On myös luonteeltaan tyyliä "ei tupata jossei tykätä" eli ei takuulla tunge seuraan jos vähänkin vaistoaa ettei seuraa kaivata.
Ilmenevätkö puheen kehityksen häiriöt nykyisessä puhetavassa? Jos ei, ne on aika unohtaa. Itsellä oli r-vika lapsuudessa. Joskus saattaa hermostuksissaan/innostuksissaan huonosti lausuttu r eksyä puheeseen. Mutta ei se haittaa, se on luonnollista. Itsensä on hyväksyttävä vikoineen päivineen. Vioille ei saa antaa valtaa. Ihminen on muutakin.
Työelämässä tuo ei toimi. On nimenomaan tupattava itsensä. Tässä luo itse kuvan itsestään ja mahdollisuus näyttää millainen on ja mitä on. Harjoittelut kannattaa ottaa tosissaan. Ne ovat tärkeitä tulevaisuuden kannalta.
Puhe on aavistuksen epäselvää ja nopeaa.
Uskon että työllistyy kyllä itseään ylenmäärin tuppaamattakin.
ap
No ei se nopeus haittaa. Tutkimusten mukaankin enemmän ärsyttää liian hidas puhe. Epäselvyys voi olla ongelma, mutta...
Tarkoitus ei ollut mitenkään muuta väittää, mutta harjoittelut ovat ihan hyvä mahdollisuus saada jalka oven väliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäkohtelias, epäkiinnostunut vai ujo?
Jos on ujo voisi kuitenkin opetella vaihtamaan pari sanaa. Taito se on missä muutkin ja tärkeä sellainen, mutta kehitettävissä. Erityisesti nyt, kun on vasta harjoittelusta kyse.
Muuten saisi muutta elämänasennettaan. Sillä ei pitkälle pärjää.
Ei ole epäkohtelias. Enemmän ehkä ujo. Ei kuitenkaan niin ujo ettei paria sanaa vaihtaisia.
Varhaislapsuuden puheenkehityksen ongelmat ovat varmaan vaikuttaneet siihen ettei välttämättä omatoimisesti hakeudu sosiaalisiin kanssakäymiseeen.
On myös luonteeltaan tyyliä "ei tupata jossei tykätä" eli ei takuulla tunge seuraan jos vähänkin vaistoaa ettei seuraa kaivata.
Ennenvanhaan tuollaista ihmistä sanottiin sosiaaliseksi. Eli on etäisen kohtelias ja välttää konfligteja muiden kanssa, eikä ärsytä ketään, eli tyyppi jonka kanssa on helppo tulla toimeen.
Jossain vaiheessa sosiaalisuus on vaihdettu tarkoittamaan sellaista ihmistä joka vetää keskusteluja ja on äänessä, silläkin uhalla että se ärsyttää muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon, että joku muu jaksaa olla pitkämielisempi kuin minä. Just tänään olen niin päälakea myöten täynnä sitä poikaa, joka on äidin mielestä hieman epäsosiaalinen. Kun tuo ilmaisu on niin alimitoitettu, kuin vain voi olla.
Oikeasti se "hieman epäsosiaalinen" kippaa kaiken pahan olonsa ja sisäisen vihansa minun päälleni, koska minusta on tullut hänelle ainoa ihminen, johon hän tässä maailmassa edes vähän luottaa. Ihan hieno meriitti tuo luottamus. Mutta myös niin raskas kantaa, että toivon, että poika tappaisi itsensä, niin pääsin tästä kidutuksesta. Kuten hänkin.
Luoja suokoon, etten ikinä sano tuota toivetta ääneen. Ja voitte uskoa, että eilen oli aikamoisen paska päivä just tähän "hieman epäsosiaaliseen" poikaan liittyen.
Miten kukaan ikinä, mitenkään, koskaan voi sanoa nuoresta noin?
No mieti kuinka paljon pahaa olen saanut niskaani, että sanon noin. Kolme vuotta olen pitkämielisesti ja hyväsydämisesti pitänyt häntä hyvänä työkaverina. Ja edelleen hän vain kostaa minulle lapsuutensa traumat eikä suostu menemään terapiaan. Minun voimavarani eivät ole rajattomat.
Amispölöt harjoittelijoina ovat jotain järkyttävää. Eivät osaa puhua, lukea eikä kirjoittaa laskemisesta nyt puhumattakaan. Ilmeisesti 99,9% amislaisista on älyllisesti jälkeenjääneitä.
Vierailija kirjoitti:
Amispölöt harjoittelijoina ovat jotain järkyttävää. Eivät osaa puhua, lukea eikä kirjoittaa laskemisesta nyt puhumattakaan. Ilmeisesti 99,9% amislaisista on älyllisesti jälkeenjääneitä.
Ai? Meillä on ollut aina aivan mahtavia tyyppejä amiksesta harjoittelussa. Olleet tosi oma-aloitteisia, tarkkoja ja kohteliaita. Alana sisustusrakennus. Useampi kylpyhuone on laatoitettu ja taloja maalattu ja tapetoitu amisharjoittelijoiden kanssa ja mitään moitittavaa en oo löytänyt, kaikki tarvittavat laskelmatkin (tarvittava maalin/laastin/kaakelien yms. määrä) on olleet pääsääntöisesti oikein, kun oon tarkastanut.
Vierailija kirjoitti:
Amispölöt harjoittelijoina ovat jotain järkyttävää. Eivät osaa puhua, lukea eikä kirjoittaa laskemisesta nyt puhumattakaan. Ilmeisesti 99,9% amislaisista on älyllisesti jälkeenjääneitä.
Mä luulen että tämä mielipide kertoo enemmän kirjoittajasta itsestään kuin amislaisista työharjoittelijoista =)
Epäkohtelias, epäkiinnostunut vai ujo?
Jos on ujo voisi kuitenkin opetella vaihtamaan pari sanaa. Taito se on missä muutkin ja tärkeä sellainen, mutta kehitettävissä. Erityisesti nyt, kun on vasta harjoittelusta kyse.
Muuten saisi muutta elämänasennettaan. Sillä ei pitkälle pärjää.