Isättöminä kasvaneet onnistuvat löytämään useammin kunnollisen miehen kuin ydinperheessä kasvaneet

Ja löytääkö ne isättömät pojatki sit miehiä vai..?

Mutta poikien tapauksessa sama pätee äidittömyyden kohdalla.

Vierailija:

Ja löytääkö ne isättömät pojatki sit miehiä vai..?

siis meillä molemmat ydinperheestä.. molempien vanhemmat vielä yhdessä..

Vierailija:

Isättömällä on lapsuuden kokemustensa perusteella korkeampi rima siitä millaisen miehen hyväksyy itselleen. Isällisenä kasvanut usein ajattelee asiat itsestään selvyytenä, joten huonoja miehiäkin on heillä useammin. Oletko samaa mieltä?

Molemmilla sama tyyli yrittää kuumeisesti miellyttää miestä kuin miestä ja " kunnolliset" yksilöt he sivuuttavat kuin tautisina. Minä ja pari muuta kaveria, joilla taustana eheä ja onnellinen lapsuudenperhe, elämme mukavaa arkea onnellisessa suhteessa fiksujen ja mukavien miestemme kanssa.

mutta meni monta vuotta, ennen kuin tajusin alkaa pitää sitä mitenkään epänormaalina. Luulen, että omiin suhteisiini tuo on vaikuttanut siten, että siedän miehiltä vähän liikaa.

Ja miten turvallinen suhde on ollut äitiin. Jotkut isättömät pystyvät muodostamaan " terveitä" miessuhteita, samoin jotkut, joilla isä on kyllä ollut mukana perheessä mutta johon tyttärellä on ollut huono suhde. Jotkut taas eivät. Huono isäsuhde aika usein kyllä näkyy tyttären itseluottamus- tai itsetunto-ongelmina mikä taas voi heijastua miessuhteisiin. Hyvä isäsuhde ja tasapainoinen perhe-elämä kyllä noin keskimäärin (siis ei kaikissa tapauksissa) yleensä antaa eväät parisuhteisiin, jossa naisen omat tarpeet tulevat paremmin huomioiduksi.

Äiti käytännössä kasvatti minut. Nyt olen naimisissa, molempien vanhemmat vielä naimisissa. Mieheni on kaikinpuolin kunnollinen - yksi yhteinen piirre silti löytyy - minä kasvatan lapsemme. Mies reissaa työnsä puolesta todella paljon, eikä juuri ole kotona.

Asia on 90% juuri päinvastoin: isättömänä kasvanut ottaa huomiota just sieltä mistä saa, eikä oikeasti osaa suhtautua vastakkaiseen sukupuoleen kriittisesti. Rakastetaan just niitä miehiä, jotka tekee lopulta saman kuin isä on tehnyt: ottaa ja jättää eikä koskaan oikeasti rakasta.

Vierailija:

Isättömällä on lapsuuden kokemustensa perusteella korkeampi rima siitä millaisen miehen hyväksyy itselleen. Isällisenä kasvanut usein ajattelee asiat itsestään selvyytenä, joten huonoja miehiäkin on heillä useammin. Oletko samaa mieltä?