Neuroottinen nuori

Jätä se sika!

Vierailija kirjoitti:

Jätä se sika!

:)

Mäkin olin nuorena neuroottinen. Tarkistin moneen kertaan, että olin muistanut ottaa koulutarvikkeet mukaan ja muutenkin järjestelin tavaroita (olen myös ollut neuroottinen hengittämisen ja nielemisen suhteen). Isompana mulla on sitten ollut pakkoajatuksia. Luulen, että neuroottiset toimintatavat luovat turvallisuuden tunnetta. Toisaalta oon vähän add-tyyppinen ja tavallisesta poikkeavat jutut rasittavat ja kauhistuttavat.

Eiköhän kaikki ole jossain määrin neuroottisia.

Höpsistä, monet ovat luonnostaan huithapeleita. Rajoittaako tavat jotenkinnuoresi elämää tai vaikuttavatko mielialaan? Onko poika muuttunut?

Eli ei välttämättä tarvitse olla kovin huolissaan? :/

Meneeköhän nämä ohi ajan kanssa? Miten voisin auttaa..?

Ap

Rajoittaa varmaan jonkin verran. En sanoisi että on muuttunut. On ollut aina tosi herkkä ja kiltti. Ei saa nukahdettua helposti,mutta tätäkin ollut aina jonkin verran.

T. Ap

up

Huolestuttaako poikaasi jokin?

Jos hän kokee itse ne oireet ahdistavina tai että haittaavat jotenkin elämää, niin sitten voisi esim. mennä koulupsykologille juttelemaan? Muuten minusta antaa olla. Enemmänhän nuo ovat oireita, joita tulee kun on ahdistunut, eli hoitaisin enemmän syytä, sen verran kuin se on mahdollista, kuin noita OCD-oireita. Eli että olisi turvallisen tuntuinen elämä ja stressaavia tekijöitä mahdollisimman vähän. Herkkään jopa ahdistavat uutiset voivat vaikuttaa noin. Kaikki ei ole vanhempien käsissä. Voimia teille!

Ei myönnä että huolestuttaa mutta jos yhtään on samanlainen kuin itse olen ollut neurooseineni niin pelkää että me vanhemmat kuollaan :/.. Ei ehkä kehtaa sanoa sitä äänen.

Ja on iloinen harrastuksissa ja kavereiden kanssa ja silloin kun on jotain kivaa tekemistä.. kaipaa koko ajan jotain tekemistä,silloin on onnellisimmillaan:). Iltaisin ehkä ahdistunut,nukkumaan mennessä

Ap

Pääasia on, että olet luotettava, rehti ja empaattinen äiti pojallesi. Tsemppiä!

Kiitos vastauksista ja tsempeistä. Olette ihania <3. Yritän parhaani mukana tukea. Ja nyt kun huomasin tämän asian,keskustellaan paljon ja pyrin auttamaan häntä kaikin tavoin

Ap

Minulla on OCD-läheinen, jonka oireet kuulemma alkoivat esimurrosiässä. Silloin hänelle tapahtui jotakin järkyttävää, josta hän ei kyennyt puhumaan kenellekään ja tapahtunut jäi vainoamaan mieleen. Perhe ja koulu huomasivat yllättäen alkaneen neuroottisen oireilun, mutta hän sanoo, ettei ole kertonut oireilun syystä kenellekään ennen kuin nyt aikuisena, eikä kykene vieläkään oikein käsittelemään asiaa. Hän lääkitsee pakkoajatuksiaan päihteillä.

Ota OCD:sta selvää, ellet ole jo ottanut. Jos tuollainen käytös on tuoretta tai selkeästi voimistunut, niin uskoisin, että jokin stressaa nuortasi. Hänellä on ehkä turvaton olo, ehkä hänen mieltään painaa jokin asia, josta hän ei uskalla tai voi kertoa. En osaa keksiä apuja nuorellesi, mutta varmasti jollakulla täällä on käytännön kokemusta ja tietoa.

up

<3