Jaksaako/pystyykö masentunut käymään lenkillä?

Se kuule riippuu ihan henkilöstä.Yleisesti  nimenomaan suositellaan masentuneille liikuntaa ja ne jotka pystyvät, liikkuvat. Liikunta vapauttaa endorfiineja  jotka parantavat oloa.

Montako aloitusta masentuneista ajattelit vielä tämän ja niiden edellisten  lisäksi tehdä? Jos nyt kerron sulle että tämä on yksilöllistä eikä   tuollaisen perusteella voi  eikä kannata vetää mitään johtopäätöksiä ihmisen mielentilasta niin voisitko jo lopettaa näiden aloitusten tekemisen?

Riippuu ihmisestä. Jotkut jaksavat ja jotkut eivät. Jotkut voivat jopa vetää kuntoilun ihan hullulle tasolle, jos se on ainoa tapa saada hallittua ahdstusta.

Kiitos vastauksesta. 😙

Nainen. Laita masentuneelle miestuttavallesi viesti, että lenkkeile meillepäin, niin lenkkeilen vastaan? Sitten lenkkeillään meille ja saat naida mua niin paljon kun jaksat.

Veikkaan, että on asicsit masentuneen jalassa aika salamana, jos olet yhtäänkään viehättävä minkki.

Vierailija kirjoitti:

Nainen. Laita masentuneelle miestuttavallesi viesti, että lenkkeile meillepäin, niin lenkkeilen vastaan? Sitten lenkkeillään meille ja saat naida mua niin paljon kun jaksat.

Veikkaan, että on asicsit masentuneen jalassa aika salamana, jos olet yhtäänkään viehättävä minkki.

Reps kops, hassu viesti. 😁

Ollaan sovittu, että nähdään kuun lopussa. 😍

Et edes ole lyhyt ja pieni tai kukkakeppi! 😮

Lähde huomenaamulla lenkille. 💗

Sitten kotiin kahville. 

Minulla tuli mieleen, että oletko ajatellut pitää jonkinlaista päiväkirjaa? Se voisi auttaa. Siihen voisi tehdä esim. mind mappeja vaikka itsestään ja mitä haluaa tulevaisuudelta. Toinen ehdotus voisi olla onnellisuus mind map. Se voisi olla kooste asioista, jotka tekevät/teksivät onnelliseksi, mitä niiden saatuttamiseksi voi tehdä ym. 

Koskaan en ole lenkkeillyt niin paljon kuin silloin kun mielenterveys oli hajalla. Se oli keino hallita ahdistusta.

Riippuu ihmisestä ja päivästä.

Tästä voit lukea lisää masennuksesta:

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50023

Itse koitin käydä psykoottisenakin lenkillä, ennen mielisairaalaa, mutta huomasin ettei kunto kartu. Huonosti jaksoin.

Ei jaksa. En jaksanu paljoa mm siivotakaan. t. entinen masentunut

Vierailija kirjoitti:

Koskaan en ole lenkkeillyt niin paljon kuin silloin kun mielenterveys oli hajalla. Se oli keino hallita ahdistusta.

Ihan sama juttu minulla, heti herättyä pikkälle lenkille.

Lenkkeilemään lähteminen ei ole helppoa vaikka ei olisi masentunut. Se on voin ihmisen saamattomuutta yleisesti. Olen masentuneena ollut aktiivisimmillani lenkkeilyn suhteen, koska motivaatiota ei hirveästi muuhun ollut kuin itsensä parantamiseen.

Jos sinut nähdään niin heti lähtee välittömästi ilmoitus poliisille, joka antaa sakot valheesta ja petoksesta. Itket kotona peiton alla, muuta ei masentunut tee.

Riippuu miten sairaus ilmenee. Masentunut voi pystyä liikkumaan kuin huippu-urheilija

No mitä se sulle kuuluu? Kysyn vaan.

Masentunut voi myös pitää stadionkonsertteja/näytellä Hollywood-tuotannoissa ja yllättäin tappaa itsensä.

Toiset pystyy, toiset ei. Mulle lääkäri määräsi masennuksen hoitoon 60 min liikuntaa päivässä. Ihan niin paljon en ole jaksanut, mutta pikku hiljaa. Lenkille on kuitenkin minun ollut helpompi lähteä kuin salille. Lenkille lähtö ei vaadi niin paljon efforttia, lenkkarit vaan jalkaan ja ulos ovesta. Ulkoilma ja valo tekee hyvää ja liikunta tietysti ylipäätään. Lenkkeily on helppoa, ei vaadi suunnittelua eikä ajattelua. Aivot vaan nollille ja endorfiinit virtaamaan. Joku siivous on paljon hankalampaa.

Ylipäätään masentuneen kannattaa tehdä asioita, jotka tuntuvat hyvältä / parantavat oloa.

Siis yleensähän masennus diagnosoidaan siten, että lääkäri kysyy, pystytkö käymään lenkillä. Jos pystyy, ei ole masentunut, jos ei pysty, on masentunut. Diagnoosi vielä varmistetaan kyttääviltä naapureilta/työkavereilta,

Minä en ainakaan jaksanut pahimpana masennuskautenani. Makasin sängyssä ja poistuin sieltä vaan jääkaapille ja vessaan.