Minulle on epäselvää millaisia määriä herkkuja hoikat, tavallisesti syövät ihmiset voivat sisällyttää ruokavalioonsa lihoamatta?

Sinä et voi syödä yhtään. Sama juttu, kun alkoholisti kyselisi, että paljonko te kohtuukäyttäjät juotte alkoholia.

Olen aina ollut hoikka, herkutteleva ihminen.

Minulla tasapaino pysyy automaattisesti. Saatan esim. syödä kokonaisen pakastetäytekakun tai ison vuoallisen lasagnea tms. yhden päivän aikana, mutta seuraavien päiven aikana minun ei tee mieli syödä kovin paljon. Tasapaino syömisissä ja paino pysyy tämän sisäisen säätelymekanismin avulla aina samassa.

Jokaisena uutena päivänä asenteeni on, että saan syödä niin paljon tai vähän kuin tuntuu hyvältä. Ei siis mitään päiväkohtaisia rajoitteita tai ohjelmia. Näköjään en vain halua syödä pitkiä jaksoja yhtäperää yli kulutukseni, vaan siellä täällä on myös alikulutuspäiviä.

Myöskään terveellisyydestä en ota paineita, mutta silti syön enimmäkseen ihan terveellisesti. Tässäkin pätee se, että kunhan pitemmällä aikavälillä tulee syötyä terveellisiäkin ruokia, niin kaikki on ok.

Olen hoikka enkä syö lainkaan noita mainitsemisia syötäviä. Herkuttelen toki päivittäin, mutta mun herkkuni on kaikkea rasvaista kuten kermavaahtoa, smetanaa, rasvaisia juustoja, meetvurstia ym. sellaista.

Noi ap:n mainitsemat ei ole mulle herkkuja. Mulle olisi vastenmielistä syödä sipsejä tai hamppareita tai karkkia. Jäätelöä syön ehkä kerran kuussa, jonkun makean leivonnaisen tai jälkiruuan noin kerran viikossa. Jos syön raskaan tai epäterveellisen aterian, vaikka pizzan, sinä päivänä ja seuraavana en paljon muuta syökään. Ei vain tee mieli.

Joillakin ei vain ole taipumusta lihoata.

Itse olen aina ollut hoikka ja syön joka iltapäivä donitsin, muutaman  dominon, palan kakkua tai crepen jäätelöllä. Joka päivä, enkä liho. 

Paljon, joka päivä syön jotain herkkuja. Itse ajattelisin, että hoikkana minulla on pieni vatsalaukku, jolloin en pysty syömään hirveitä määriä mitään. Jos syön paljon herkkuja, syön vähemmän oikeaa ruokaa jne. En sitten tiedä, mitä tarkoitit "tavallisesti" syövillä ihmisillä, olen aina syönyt aika pieniä annoksia ylipäätään. Eli jos laiduttaa haluaa, kannattaa tarkkailla annoskokoja, monien normaaliannos ruokaa on mielestäni valtava.

Vierailija kirjoitti:

Joillakin ei vain ole taipumusta lihoata.

On lihoisia ja laihoisia ja 34 prosenttia miehistä on laihoisia tai normaalipainohoisia. Aika kiva runo!

Olen hoikka ja syön yleensä vain viikonloppusin herkkja. Yhte viikonloppuna saattaa men pussillinen karkkia sekä jonkilaista ”roskaruokaa” esim. pizzaa. Vastapainoksi lenkkeilen koirien kanssa joka päivä, joten siinäkin tulee jo kulutettua syödyt herkut.

Mä kysyin jokin aika sitten täällä tällaisen:

https://www.vauva.fi/keskustelu/2949144/hoikka-onko-sulla-silmaa-kalore…

Liippaa aihetta.

Itse herkuttelen tavallisesti vähintään viikonloput ja välillä jotain viikollakin. Mutta tosiaan jos syön vaikka pizzan, niin en päivän aikana yleensä muuta syö, kun ei tee enää mieli. Ei erityisen terveellistä toki, mutta uskon harvemmin syöväni yli kulutuksen.

Arkena syön aamupalaksi marjasmoothien ja töissä kevyen lounaan yleensä keittoa tai salaattia niin illalla voin hyvillä mielin syödä halutessani vähän tuhdimmin.

Olen 30 -vuotias mies ja tosi hoikka. Valehtelematta ainakin kuutena päivänä viikossa tulee syotyä herkkuja. Yleensä suklaata, jääteloä, keksejä, aikas makeita kotitekoisia pirteloitä, harvemmin karkkeja, hampurilaiset ei tunnu missään, pitsaa ehkä joka kolmas viikko. Eilen soin 100 g suklaata ja ehkä 0,6 litraa banaanipirteloä.

Kyse on kokonaisuudesta kokonaisenergiamääristä. Mieti miten voisit elää herkuitta, kohdallasi tuskin on kohtuuherkuttelu edes mahdollista, koska osaat huijata itseäsi. Syöt useammin tai kerralla enemmän tai molempia, jos annat itsesi herkutella. Älä siis anna itsellesi lupaa ollenkaan. Minä anna itselleni luvan 1-2 kertaa viikossa mutten koskaan mitään kokonaista suklaalevyä tai karkkipussia. Koska tunnen itseni ja tiedän miten muutama karkki vain saa haluamaan lisää, niin monesti jätän muutamankin mieluummin ottamatta välttääkseni isomman mieliteon.

Martti Jokinen kirjoitti:

Olen 30 -vuotias mies ja tosi hoikka. Valehtelematta ainakin kuutena päivänä viikossa tulee syotyä herkkuja. Yleensä suklaata, jääteloä, keksejä, aikas makeita kotitekoisia pirteloitä, harvemmin karkkeja, hampurilaiset ei tunnu missään, pitsaa ehkä joka kolmas viikko. Eilen soin 100 g suklaata ja ehkä 0,6 litraa banaanipirteloä.

Mitä tarkoitat tuolla, etteivät hampurilaiset tunnu missään? Missä niiden pitäisi tuntua? Syötkö niitä siis vai et?

Ehkä useilla hoikkuuden salaisuus on juuri se, ettei kyttää syömisiään. 

Eli esim. minulle on täysin mahdotonta vastata kysymykseesi. Syön perusterveellisesti ja tilanteen mukaan muutakin. 

Tosin mainitsemasi "herkut" eivät minulle sitä ole. Herkku voi olla vaikka Fasulla nautittu katkarapuleipä, sisäfilepihvi kantarellikastikkeella, mehevä savulohisalaatti ruissarin päällä jne. 

Karkkiin en koske edes tarjottaessa, sipsejä riittää illanistujaisissa kourallinen. Ei vain ole minun juttuni, ei tee mieli. 

TDEE:ni on noin 1700 kaloria.

Lasken mitä päivän normaalit ateriat ovat olleet yhteensä (suurinpiirtein) ja lasken miten paljon kaloreita jää vajaaksi. Syön muuten terveellisesti ja kasvispohjaisesti, joten minulla on aina varaa herkutella, vaikka joka päivä. Ei kuitenkaan tee aina mieli herkkuja. Joku päivä voi mennä reippaasti alle 1700 kaloria, toisena taas yli. Koko viikkoa katsoessa määrät tasaantuvat.

Olin reilusti ylipainoinen ensimmäiset 20 vuotta elämästäni (kiitos, vanhemmat!) kunnes muutin omilleni ja opetin itselleni kalorien merkityksen. Laihdutin kalorivajeella ylimääräiset kilot pois n. 2-3 vuoden aikana, hiljalleen. Ihannepainossani olen pysynyt nyt kohta 7 vuotta ilman sen suurempaa yrittämistä :)

Painonhallinta riippuu 100% kaloreista.

Melkein jokapäivä sokeriherkkuja tulee syötyä. Muuten en sitten syökään ruuan kanssa kastikkeita, perunaa, makaronia. Eli ruoka mulla on aika yksinkertaista, lihaa ja salaattia. En koskaan osta juustoja, smetanaa, kermaa, majoneesia tms.

Olen jo 50 eli en enää saa syödä mitä sattuu. Tosin ei tee mielu edes. Kerran viikossa saatan syödä karkkia ja viikonloppuisin juon noin 3 lasia viiniä ruoan kera. Hampparia tai pizzaa ehkä 8 kertaa vuodessa. Olen ollut samoissa mitoissa noin 30 vuotta. Liian täysi vatsa aiheuttaa minulle todella tukalan olon eli en syö ylen.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ylipainoa 50kg ja makeat herkut maistuu. Tahtoisin löytää tasapainon herkutteluun. Kerro miten useasti ja mitä määriä syöt karkkia,sipsiä,pullaa,jäätelöä,kakkua,hamppareita tms

Et sinä minun herkutteluistani tule hullua hurskaammaksi. Sinun täytyisi tietää kokonaisuus. Eli mitä mitä

syön kaiken kaikkiaan ja ennen kaikkea, kunka paljon kehoni saa rasitusta päivittäin.

Itse herkuttelen päivittäin, mitä milloinkin. Tänään vetelin jo kolme lautasellista itse tehtyä vispipuuroa, kun oli niin helkkarin hyvää ja päälle tietysti runsaasti sokeria. Eilen söin pari levyä Lidlin suklaata (yhteensä 200 grammaa) ja join vielä 1,5 litraa kokista. 

Painoindeksini on 22 ja vyötärönympärys 88 senttiä, olen mies. Minä voin melko suruttomasti vedellä vaikka mitä, koska kulutan päivittäin melkoisesti kaloreja. Teen fyysistä työtä ja sen lisäksi lenkkeilen pitkiä lenkkejä pyöräillen/juosten/kävellen/hiihtäen, sekä kotona teen kaikenlaista, mm klapihommia, nurmikonleikkuuta (nurmikkopinta-ala noin 3000 neliötä), lumitöitä (iso piha ja 200 metriä pihatietä) remonttihommia ja paljon muuta. Eli mahdollistan herkutteluni runsaalla kulutuksella. Jos en liikkuisi lainkaan, niin minulla olisi todennäköisesti nykyisellä herkuttelullani muutaman vuoden päästä saman verran ylipainoa kuin sinulla. 

Jos siis haluat jatkaa herkutteluasi, niin se vaatii silloin paljon ja monipuolista liikkumista. Pelkällä puolentunnin lenkillä ei vielä paljon herkutella.

Tässä vaikuttaa kaikki muukin elämässä kuin vain syöminen. Esimerkiksi minä pystyin huoletta vetämään melkein mitä vain aina kolmikymppiseksi. En edes urheillut erikseen. Mutta a) työni oli sellaista, joka kuluttaa paljon b) poltin tupakkaa c) kuljin pyörällä kaupassa ja muissa menoissa (en omistanut autoa)

Sitten tuli se perheen perustaminen. En ole ollut töissä kolmeen vuoteen ja oli ihan selvää, etten pystynyt liikkumaan raskaana yhtä paljon (supisteli ja liitoskivut), lapsen kanssa leikkikentälle meno ei kuluta yhtä paljon kuin työni kulutti. Tupakka jäi pois jo kun raskautta alettiin yrittämään. Nykyään kuljen aika pitkälle sillä perheautolla kahden. lapsen kanssa. Ja olen kusessa painoni kanssa. Olisi niin paljon pitänyt pystyä jättämään pois ennen ihan huoletta vetämistäni herkuista. Eli ei se pelkkä syöminen vaan kaikki muukin.