Miksi ärsyynnyt joistakin ihmisistä, vaikkei suoraa syytä ole?

Ärsyynnyn esim. sählääjistä, myöhästelijöistä ja äänekkäistä, rempseistä höröttäjistä. Kyllä se näkee yleensä ensimmäisen viiden minuutin sisällä keneen ei halua tutustua. Typeryyttä ei pysty useinkaan peittämään.

Minä taas olen hiljainen tyyppi, puhun sitten kun on vähän vähemmän porukkaa.. Silti tietynlaiset ihmiset, jotka kehtaavat näyttää sen niin selvästi, ärsyyntyvät ja ovat ylimielisiä, ehkä jopa ignooraavat täysin mitä minä sanon ja puhuvat toisten kanssa mutta minun sanomisia eivät huomioi :'D Huvittaa ja ärsyttävää.

up

En ärsyynny ilman syytä. Syy on, mutta toki se voi olla tahaton. Ärsyttävä ihminen ei välttämättä tarkoita ärsyttää. Hyväntahtoisia ärsyttäjiä ovat mm. kollegat, jotka pitkittävät kokouksia turhilla jaarituksilla tai mekastavat ja höröttävät työpaikalla jatkuvasti. Päteminen ja itsekorostus ärsyttävät. Samoin negatiivisuus, jatkuva sarkasmi ja muiden dissaaminen.

Minua ärsyttää se, jos joku selvästi ärsyyntyy koko ajan jostakin. Pari työkaveria on tuollaisia, ihan ylikorostuneella egolla ja itsekritiikillä varustettuja. Oikein sivusta näkee happamasta ilmeestä, miten heitä kääntää.... Itsellään ei ole mitään järkevää sanottavaa esimerkiksi seminaareissa, joten jos joku sanoo jotakin, se on heistä tietysti "pätemistä ja jaarittelua". No eikä ole, vaan keskustelua ja asioiden työstämistä yhdessä!

Toki sekin on kurjaa, jos joku ei anna muille suunvuoroa, mutta innokas keskusteleminen on minusta vain hyvä asia. Sitä kauttahan asioita on ryhmässä tapana käsitellä ja kehitellä - ns. tyhmätkin ideat pitää kehdata sanoa ääneen, ehkä ne keskustelun jatkuessa jalostuvat hyviksi.