Lue keskustelun säännöt.
Voiko omaa luonnettaan muuttaa?
08.10.2017 |
Tajusin olevani ihan hemmetin ärsyttävä. Tykkään puhua omista asioistani ja tuoda esille omaa erinomaisuuttani. Koska nyt tiedostan tämän, onko minun mahdollista muuttua kivaksi ihmiseksi? Sellaiseksi, joka on oikeesti kiinnostunut muidenkin asioista ja osaa ottaa muut huomioon? Tuntuu, että kun yritän, niin jaksan esittää hetken kivaa ja sitten musta kuoriutuu esiin taas se ärsyttävä akka.
Kommentit (12)
Temperamentiaan ei voi muuttaa, mutta luonteesta voi toki opetella hiomaan ei-toivottua käyttäytymistä pois ja vahvistamaan toivottua käytöstä. Persoonallisuus kyllä kehittyy iän ja elämänkokemuksen myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos. Varsinkin pienessä hiprakassa on vaikea hillitä omaa puhetulvaa. Rakastan omia juttujani ja minulla on paljon asiaa. Nyt olen tajunnut, miten ärsyttävää tuo on. Pakko on yrittää opetella pois näistä tavoista.
Osa ihmisistä on oikeasti mukavia, mitä pidän hämmästyttävänä.
Minä inhoan valtaosaa ihmisistä (pettäjiä, tupakoijia, alkoholisteja, lintsareita jne.), mutta mennessäni uuteen työpaikkaan teeskentelin kivaa ja aloin oikeasti muistuttaa mukavaa ihmistä.
Aina kannattaa teeskennellä kivaa, vaikka olisi kuinka kamala.
Kyllä luonteensa parempia piirteitä voi kehittää ja ankeampia piirteitä pyrkiä näännyttämään. Yksi pointti on siin
, että einpelkäsän teeskentele olevansa mukava ihminen, vaan oikeasti pyrkii ajattelemaan toisten tarpeita ja mukavuutta sekä kauniimpia ja rakentavampia ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä on oikeasti mukavia, mitä pidän hämmästyttävänä.
Minä inhoan valtaosaa ihmisistä (pettäjiä, tupakoijia, alkoholisteja, lintsareita jne.), mutta mennessäni uuteen työpaikkaan teeskentelin kivaa ja aloin oikeasti muistuttaa mukavaa ihmistä.
Aina kannattaa teeskennellä kivaa, vaikka olisi kuinka kamala.
Juu. Kyllä mä teeskentelenkin, mutta ongelma on siinä, että jossain vaiheessa kyllästyn teeskentelyyn ja oma aito luonteeni tulee esiin. Minusta olisi parempi, jos olisin oikeasti kiva ihminen. Voiko sellaiseksi muuttua, onkin sitten eri asia. Mutta pitää ehkä alkaa ajatella muista positiivisemmin, kuten vitonen ehdotti. En minä ihan läpimätä ole. Eläimiä kohtaan tunnen suurta empatiaa ja haluaisin oikeasti auttaa. Mutta ärsyttää oma itsekeskeisyyteni keskustelutilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muita kuuntelemalla voit hoitaa jonkin verran tuota narsismiasi kun huomaat että muillakin on ne omat taitonsa ja erinomaisuutensa, joita sinulla ei välttämättä ole. Ehkä se motivoi sinua kuuntelemaan.
Reeniä, reeniä, reeniä.
Helppoa tai nopeaa sitkeiden tapojensa muuttaminen ei todellakaan ole, mutta jos asia on sinulle tärkeä ja haluat muuttua, se onnistuu.
Ei sen kuitenkaan TARVITSEKAAN onnistua kertaheitolla ja sillä että vaan päätät lakata olemasta ärsyttävä. Jos ajatellaan, että aiemmin et tiedostanut itsekeskeisyyttäsi, olit itsekeskeinen koko ajan. Nyt jaksat tsempata viisi minuuttia kerrallaan, ja luultavasti kiinnität huomiota siihen miten mukavia ovat ihmiset jotka pystyvät vielä parempaan.
Olet aivan selvästi edistynyt, et vain ole vielä maalissa. Tajuat nyt asioita joita et aiemmin tajunnut ja se että jaksat olla sen 5 min mukavampi, ehtii taatusti antaa sinusta paremman vaikutelman kuin jos et jaksaisi senkään vertaa. : )
Edistys jatkuu samalla lailla vielä aika kauan: pienin askelin, ja välillä varmasti tulee takapakkejakin. Se on normaali osa mitä tahansa oppimisprosessia. Jossain vaiheessa huomaat, että paremmin käyttäytymisestä on tullut uusi normaali. Tärkeää on vaan ymmärtää että tässä on kyseessä oppimisprosessi joka ottaa oman aikansa. Olet treenannut koko ikäsi olemaan itsekeskeinen, omituista olisi se jos käyttäytymismallin muuttaminen kävisi tuosta vain. Tärkeintä on sitkeys, kärsivällisyys, motivaatio joka tulee siitä että ymmärrät miten paljon parempi olisi jos olisit kivempi. Olet selvästi motivoitunut, joten sinulla on kaikki mahdollisuudet menestyä.
Tsemppiä täältä, on hienoa että olet lähtenyt yrittämään muutosta. Ensimmäinen askel oli se vaikein, ja monet jäävät vain valittamaan että "tällainen mää vaan oon" koska ison muutoksen tekeminen näyttää niin isolta haasteelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On melko yleistä, että ihmisiä kiinnostaa enemmän omat kuin toisten asiat, ja jos on puhelias, niin saattaa olla vaikea pysähtyä kuuntelemaan. Minä taas en ole kovin puhelias, mutta en silti aina kuuntele toisten juttuja, vaan joskus vain ajattelen omia asioitani toisen puhuessa! Ehkä noissa tilanteissa näytän siltä, että kuuntelen.
Muiden suurempi huomiointi on hyvä pyrkimys, ja uskon myös, että jo ongelman tiedostaminen lisää mahdollisuutta siihen. Yksi tapa on yksinkertaisesti kysyä enemmän kysymyksiä sen sijaan, että vain tilittäisi omat ajatuksensa.
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä on oikeasti mukavia, mitä pidän hämmästyttävänä.
Minä inhoan valtaosaa ihmisistä (pettäjiä, tupakoijia, alkoholisteja, lintsareita jne.), mutta mennessäni uuteen työpaikkaan teeskentelin kivaa ja aloin oikeasti muistuttaa mukavaa ihmistä.
Aina kannattaa teeskennellä kivaa, vaikka olisi kuinka kamala.
En osaa päättää, oletko narsisti vai idiootti vai kumpaakin.
Miellyttävä käytös ei tunnu teeskentelyltä, jos latvus on terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa päättää, oletko narsisti vai idiootti vai kumpaakin.
Miellyttävä käytös ei tunnu teeskentelyltä, jos latvus on terve.
Päivän pulma: voiko näin ikävästi kehityshaluista tuntematonta ihmistä arvosteleva käyttäytyä teeskentelemättömän miellyttävästi?
Epäilen suuresti. Sen sijaan hän vaikuttaa ihmiseltä joka on kovasti vakuuttunut omasta erinomaisuudestaan ja tasapainoisuudestaan- niin vakuuttunut ettei käytännön todisteilla ole väliä.
Siinä, keittiöpsykologiadiagnoosisi!
Vaikka olisin kuinka mulkku ja olenkin mulkku niin siitä huolimatta ne on ne toiset kun tulee luokseni, aina uudestaan.
Ja se on jännää :D
Omaa luonnettaan ei voi muuttaa, eikä tarvitsekaan, mutta omaa käyttäytymistään kyllä voi muuttaa.
Olet jo ottanut ensimmäisen askeleen, kun tiedostat tilanteen. Nyt aina sitten suljet suun, kun huomaat olevasi taas samassa jamassa. Ja sen sijaan kysytkin toiselta ihmiseltä kaikkea. Pikkuhiljaa toiminta automatisoituu.