Lue keskustelun säännöt.
Sinkkuna pysyttelevät naiset?
07.10.2017 |
Siis sellaiset, jotka eivät mene koskaan naimisiin, eivätkä ole muutenkaan parisuhteessa. Miten yhteiskunta suhtautuu heihin - pidetäänkö naimatonta naista urakeskeisenä, itsekkäänä, miesvihaajana vai vapaudenhaluisena yksilönä, joka pärjää omillaan. Kadehditaanko sinkkunaista vaiko päinvastoin? Miksi hyvännäköinen, älykäs ja mukava sinkkunainen saa joskus ihmettelyä osakseen tyyliin: "Ottaisit sinäkin jo miehen itelles, minä en ainakaan ilman miestä haluaisi olla"
Kommentit (19)
Sinkkunaisia kunnioiteaan, vaikka sitä ei usein ääneen sanotakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan riippuu kovin niasesta mutta myös siltä keneltä kysyy. Itse sinkkuna -tosin miehenä- olen ollut huomaavinani, että toisnaan tuntuu sille, että monelle muulle sinkkuuteni on paljon isompi ongelma kuin minulle itselleni; näin luulen olevan myös monella naisellakin, jopa hivenen enemmän koska hämmentävän moni pitää yllä käsitstä, että kaikkien meidän tulsi saada lapsia ja naisilla se taas onnistuu "perinteisellä tavalla" hivenen lyhyemän aikaa kuin meillä miehillä. Kumpikin varmaan saa kuulla myös vihjaliuja omasta sukupuolisesta suuntautuneisuudestaan..
Ei mitenkään kummallista suhtautumista, mutta olenkin vielä nuori (alle 30v).
Joskus jotkut ihmettelevät eivätkä meinaa uskoa, etten ole ikinä seurustellut.
Jotkut koettaa välillä parittaa minua jollekin miehensä sinkkukaverille ihan vaan, koska hei, molemmat sinkkuja!
Ei liene tarvitse sanoa, että noi surkeat ja kiusaannuttavat paritusyritykset epäonnistuu aina heti alkuunsa.
Välillä tulee myös ilmi joidenkin kuvittelevan mulla olevan joku "villi ja vapaa", hullu SINKKUELÄMÄ johon kuuluisi irtoseksi ja viina, vaikka todellisuudessa en ole ikinä piitannut bilettämisestä tai harrastanut seksiä humalassa ja/tai baarista löydetyn miehen kanssa.
Pisimmillään olen ollut ilman seksiä 2v, joku 6kk-1v on ihan peruskauraa.
Fwb-suhteetkin ovat tuntematon käsite elämässäni.
Nautin kyllä vapaudesta, mutta siihen ei liity irtosuhteita ja biletystä.
Itse kunnioitan enemmän naista joka ei alistu miehelle avioliittoon. Aika outoa miten vieläkin kaikki naista alistavat perinteet elävät ja naiset vain kehuvat miten valitsivat ne vapaasti. Uusia ryhmiä saapuu Suomeen ja naisen tulevaisuuden asema voi olla mitä on, ei tulisi mieleen pilata historian ensimmäistä naisen vapauden aikaa alistuneena miehelle. Ja se vapaaehtoinenkin alistuminen on alistumista. Tämän kun naiset ymmärtäisivät.
Itseä ei kiinnosta mitä muut ajattelevat. Sinkkunaisia pelätään koska avioituneet naiset tietävät miestensä vokottelevan heitä. Miehiään eivät toki syytä vaan aina naisen vikaa. Harva nainen tosin haluaa olla vapaa, se piirre puuttuu naiselta. Yleensä ne sinkut ovat vähän vetäytyviä introverttejä mutta meitä ekstroverttejä kyllä ihmetellään. Miehillä on aina oma elämä, naisilla sitoutuminen muuttaa jopa henkilötiedot. Näin sitoutumiskammoisena moinen aiheuttaa oksennusreaktion.
Ihmettelen kavereitani jotka ensin kertovat miehistään kuinka oli saanut taas jonkun raivarin tai vetänyt överikännit tai muuten vaan jättänyt tekemättä yhdessä sovittuja juttuja ja sitten seuraavalla hengenvedolla kysyvät multa että miksi olen aina vaan sinkku. No, mietihän nyt itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kavereitani jotka ensin kertovat miehistään kuinka oli saanut taas jonkun raivarin tai vetänyt överikännit tai muuten vaan jättänyt tekemättä yhdessä sovittuja juttuja ja sitten seuraavalla hengenvedolla kysyvät multa että miksi olen aina vaan sinkku. No, mietihän nyt itsekin.
Hhaha, sama huomattu. Eräs ystäväni hokee koko ajan miten jokainen mies pettää, ajattelee pelkkää seksiä, pitää naisia vain tissiparina ja sen jälkeen ihmettelee miksen halua miestä. Jep jep.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kavereitani jotka ensin kertovat miehistään kuinka oli saanut taas jonkun raivarin tai vetänyt överikännit tai muuten vaan jättänyt tekemättä yhdessä sovittuja juttuja ja sitten seuraavalla hengenvedolla kysyvät multa että miksi olen aina vaan sinkku. No, mietihän nyt itsekin.
Juuri tämä! Ystävillä on sellaisia parisuhteita mistä minä näen painajaisia, ja niissä roikutaan vuosikymmeniä, kun ei uskalleta lähteä, ja kun lopulta uskalletaan niin viikon sisällä ollaan jo uudessa parisuhteessa, kun ei osata olla yksin.
Sitten samat ystävät säälii minua, kun tuntuu niin pahalta kun olen aina vain yksin. :D Joo kiitos ei, elämä on oikein mukavaa juuri näin.
Mutta vaikka olen nelikymppinen, niin silti ei vieläkään kukaan oikein ymmärrä että nautin yksinolosta enemmän kuin parisuhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua varmaan pidetään niin rumana ja tylsänä ettei kukaan mies kiinnostu musta. Mikä on toki totta. Olen epäonnistunut elämässä. En ole koskaan seurustellut eikä kunnon työpaikkaakaan ole mistään irronnut (kouluttautumisesta huolimatta). Ja olen kohta 30-v.
Sano nyt vielä, että oot tehnyt korkeintaan parikymmentä aloitetta elämäsi aikana
Ihana tunne kun ei hirveäsi ota paineita toisten asettamista paineista, se tivaaminen kertonee heidän omista paineistaan enemmän kuin muusta!
Elää elämäänsä, eikä stressaa siitä, mitä ystävät ajattelee sinkkuudestani. Heillä on omat haasteensa parisuhteissaan. Mulla ei niitä ole, toisaalta jään myös paitsi jossain
You win some, you loose some Yup
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kavereitani jotka ensin kertovat miehistään kuinka oli saanut taas jonkun raivarin tai vetänyt överikännit tai muuten vaan jättänyt tekemättä yhdessä sovittuja juttuja ja sitten seuraavalla hengenvedolla kysyvät multa että miksi olen aina vaan sinkku. No, mietihän nyt itsekin.
Juuri tämä! Ystävillä on sellaisia parisuhteita mistä minä näen painajaisia, ja niissä roikutaan vuosikymmeniä, kun ei uskalleta lähteä, ja kun lopulta uskalletaan niin viikon sisällä ollaan jo uudessa parisuhteessa, kun ei osata olla yksin.
Sitten samat ystävät säälii minua, kun tuntuu niin pahalta kun olen aina vain yksin. :D Joo kiitos ei, elämä on oikein mukavaa juuri näin.
Mutta vaikka olen nelikymppinen, niin silti ei vieläkään kukaan oikein ymmärrä että nautin yksinolosta enemmän kuin parisuhteesta.
Precis! :)
Varmaan sinkkunaisten kanssa ihan sama yleistys kuin miestenkin: charmikas luksuselämää viettävä sinkku koetaan itsenäiseksi, joskin nirsoksi, menestyjäksi, kun rasvainen ja työtön erakkojuoppo taas koetaan luuseriksi, joka ei edes kumppania saa.
Olen itse melkein koko aikuisikäni ollut parisuhteessa, enkä ole koskaan sinkuista mitään erikoista ajatellut. Ihmiset vaan ovat erilaisia ja eri tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan sinkkunaisten kanssa ihan sama yleistys kuin miestenkin: charmikas luksuselämää viettävä sinkku koetaan itsenäiseksi, joskin nirsoksi, menestyjäksi, kun rasvainen ja työtön erakkojuoppo taas koetaan luuseriksi, joka ei edes kumppania saa.
Olen itse melkein koko aikuisikäni ollut parisuhteessa, enkä ole koskaan sinkuista mitään erikoista ajatellut. Ihmiset vaan ovat erilaisia ja eri tilanteissa.
Avara ja suvaitsevainen maailmankuva on mieletön vahvuus ihmisessä. Sillä säästyy paljolta negatiiviselta, kun hyväksyy asiat kuten ne on eikä jatkuvasti vertaa itseään toisiin ja heidän elämäntilanteisiin, jotka saattaa olla ihan erilaisia, mitä luulisi. elä ja anna toisten elää
Itse en haluaisi parisuhdetta, mutta lapsen (tai lapsia) haluaisin. Lapsen yksin hankkiminen on käynyt mielessä, samoin myös lapsen hankkiminen esimerkiksi homoparin kanssa voisi olla ihan hyvä vaihtoehto.
Häiritsee kyllä se ajatus, että moni ajattelee, että tietysti kaikkien kuuluu tavoitella parisuhdetta tai että ihmisessä on jotain vikaa jos ei ole tai edes halua olla parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua varmaan pidetään niin rumana ja tylsänä ettei kukaan mies kiinnostu musta. Mikä on toki totta. Olen epäonnistunut elämässä. En ole koskaan seurustellut eikä kunnon työpaikkaakaan ole mistään irronnut (kouluttautumisesta huolimatta). Ja olen kohta 30-v.
Sano nyt vielä, että oot tehnyt korkeintaan parikymmentä aloitetta elämäsi aikana
Usko jo, ettei kukaan normaali nainen halua niin munatonta miestä, ettei tämä pysty lähestymään haluamaansa naista.
Onhan se kiinnostavaa, koska naisella se on enemmän oma valinta. Miehellä helpommin tulee mieleen se ettei ole vain saanut ketään.
Olen ollut sinkku jo pitkään ihan omasta tahdosta. Toki jokusia miehiä on lähestynyt ja kysynyt tilannettani mutta olen kauniisti kiittänyt mielenkiinnosta ja hyvästä naismausta ja kertonut lisäksi viihtyväni sinkkuna niin hyvin etten tunne tarvetta treffailuun tms. Olen myös kertonut että jos en ajattelisi niin pitäisin kyseistä miestä varteenotettavana vaihtoehtona. Miehet suhtautuvat tähän tosi asiallisesti, joistakin on tullut ystäviä, monet tajuavatkin etten pitkien työpäivien ja harrastusten jälkeen enää jaksa revetä mihinkään parisuhdekuvioihin. Olen myös jotenkin onnistunut vakuuttamaan parisuhteessa elävät ystäväni siitä etten metsästä heidän miehiään, arvostan heidän luottamustaan ja harrastankin heidän kanssaan paljon ostosmatkailua ja muita naisten juttuja. En koe että minulta puuttuisi mitään, elämässäni on paljon hyviä asioita ja ihmisiä ilman parisuhdettakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua varmaan pidetään niin rumana ja tylsänä ettei kukaan mies kiinnostu musta. Mikä on toki totta. Olen epäonnistunut elämässä. En ole koskaan seurustellut eikä kunnon työpaikkaakaan ole mistään irronnut (kouluttautumisesta huolimatta). Ja olen kohta 30-v.
Sano nyt vielä, että oot tehnyt korkeintaan parikymmentä aloitetta elämäsi aikana
Usko jo, ettei kukaan normaali nainen halua niin munatonta miestä, ettei tämä pysty lähestymään haluamaansa naista.
Päinvastoin. Miehet jolla on sekä munaa että järkeä pitävät kiinnostuksensa ja halunsa omana tietonaan. Kaikille parempi näin.
Mua varmaan pidetään niin rumana ja tylsänä ettei kukaan mies kiinnostu musta. Mikä on toki totta. Olen epäonnistunut elämässä. En ole koskaan seurustellut eikä kunnon työpaikkaakaan ole mistään irronnut (kouluttautumisesta huolimatta). Ja olen kohta 30-v.