Jätin kumppanini ja nyt sattuu

(2/2) Tänään herätessä ensimmäinen ajatus sydänsuruissa oli, että laitan eksälle viestin ja sovin uuden tapaamisen, jossa puhutaan asiat selviksi ja mietitään vielä vaihtoehtoja. Vaan mitä puhumista tässä enää on? Jätin miehen, koska omat tunteeni eivät olleet tarpeeksi vahvoja ja olisin vain johtanut häntä harhaan, jos olisin jatkanut suhdetta vakavampaan suuntaan. Järjellä ajatellen tiedän, että päätös oli täysin oikea ja olin hautonut sitä jo jonkin aikaa. Yksin olemisen ja luopumisen tuska ovat vain niin kovia, että tekee mieli juosta takaisin eksän kainaloon. Syyllisyyden tunne on myös älyttömän kova nyt, kun tietää, että toinen oli mukana sydänjuuriaan myöten ja itse loppuvaiheissa vain odotti sopivaa hetkeä lähteä. Olen joutunut muutaman kerran vedätetyksi miessuhteissa ja tiedän, miten pahalta se tuntuu, jos itse on täysin lääpällään ja hellu on suhteessa vain mukavuudenhalusta. Se on hirveintä ikinä, ja siksi en halunnut sitä eksälle. Haluan, että toinen on onnellinen ja saa aitoa vastakaikua rakkaudelleen joltain sopivammalta naiselta. Mies on minulle edelleen aivan tolkuttoman tärkeä, enhän muuten olisi itkeskellyt eron hetkellä. Vaan kun toista arvostaa, on päästettävä menemään.

Välillä tuntuu, että tein valtavan virheen, välillä taas minut valtaa huojennus siitä, että olen nyt vapaa etsimään itselleni jotain sopivampaa miestä. Ahh, tunteiden sekamelska. En ole koskaan jättänyt ketään vaan olen aina tullut jätetyksi, joten tämä tuntuu kamalan vaikealta, mutta tiedän, että on vain pysyttävä päätöksessä ja otettava nyt etäisyyttä toisesta, sillä soutaminen ja huopaaminen vain satuttaa sitä osapuolta, joka on rakastunut. Pliis, jakakaa kokemuksianne. Täällä on varmasti muitakin naisia, jotka ovat kokeneet samaa.

ap

Välillä pitää vaan ottaa se leap of faith ja heittäytyä. Jos saisit uuden mahdollisuuden niin täysillä vaan. Mikä on pahin mitä voisi tapahtua?

Täydellinenkään mies ei ole tarpeeksi täydellinen teille naisille, huokaus.

Itse pitkässä avioliitossa eläneen sanoisin tuon kuuluvan yhteiselämään.

Ehkä juuri tällä ajattelulla mitä mietit on yhteyttä ettei nykyään suhteet kestä, kun kuvitellaan yhteiselämän olevan aina sitä ruusunpunaista himoa ja kaipuuta.

"Olen nyt vapaa etsimään itselleni jotain sopivampaa miestä." nimenomaan sopivampaa- -> Mene tuon lauseen kanssa eteenpäin. Älä enää haikaile exäsi perään vaan suuntaa energiasi uuteen elämään, anna surulle tilaa tässä erotilanteessa.

Kiitos vastauksista! Tunteet vieläkin aivan sekaisin. Olen kuitenkin vahvasti sillä kannalla, että jäädäkseen suhteeseen pitää olla rakastunut. Olen ollut useamman kerran rakastunut ja tiedän, että tämä ei ole sitä, vaikka se ihan hirveältä tuntuukin. ap

Nyt kun luen uudelleen näitä vastauksia, niin ihmetyttää miten kellään voi olla noin tyhmiä parisuhdeneuvoja. Selvästi toin ilmi, että tunteet miestä kohtaan ovat kadonneet ja että muutkin miehet alkaneet kiinnostaa muutaman yhteisen kuukauden jälkeen, ja täällä neuvotaan pitämään kiinni asenteella "sitä se parisuhde on". Olisimme molemmat aika helvetin onnettomia, jos kuuntelisin teitä ja jäisin suhteeseen ilman rakkauden tunteita. Ei ihme, että muilla palstoilla itketään sitä miten onneton oma avioliitto on ja silti roikutaan kiinni. Lähteminen vaatii rohkeutta, mitä suurimmalla osalla ihmisistä ei ole. Ainoa hyvä neuvo tässä keskustelussa tuli vitoselta, kiitos siitä.

Kolmoselle tiedoksi, että ei se miehen täydellisyys lohduta, jos kipinää ei ole. Kaikki miehet, joihin olen ollut rakastunut, on olleet hyvinkin epätäydellisiä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun luen uudelleen näitä vastauksia, niin ihmetyttää miten kellään voi olla noin tyhmiä parisuhdeneuvoja. Selvästi toin ilmi, että tunteet miestä kohtaan ovat kadonneet ja että muutkin miehet alkaneet kiinnostaa muutaman yhteisen kuukauden jälkeen, ja täällä neuvotaan pitämään kiinni asenteella "sitä se parisuhde on". Olisimme molemmat aika helvetin onnettomia, jos kuuntelisin teitä ja jäisin suhteeseen ilman rakkauden tunteita. Ei ihme, että muilla palstoilla itketään sitä miten onneton oma avioliitto on ja silti roikutaan kiinni. Lähteminen vaatii rohkeutta, mitä suurimmalla osalla ihmisistä ei ole. Ainoa hyvä neuvo tässä keskustelussa tuli vitoselta, kiitos siitä.

Kolmoselle tiedoksi, että ei se miehen täydellisyys lohduta, jos kipinää ei ole. Kaikki miehet, joihin olen ollut rakastunut, on olleet hyvinkin epätäydellisiä.

Ap

Jos olet jo kolmikymppinen sulla tulee todella kiire hommata se lapsi. Sori vaan mutta tämä on totuus.

Vierailija kirjoitti:

Itse pitkässä avioliitossa eläneen sanoisin tuon kuuluvan yhteiselämään.

Ehkä juuri tällä ajattelulla mitä mietit on yhteyttä ettei nykyään suhteet kestä, kun kuvitellaan yhteiselämän olevan aina sitä ruusunpunaista himoa ja kaipuuta.

Jos tunteen häviää puolessa vuodessa se tarkoittaa kyllä ettei kumppani ole oikea... Se alkuhuuma kestää tuon ajan mutta kyllä sitä pitää jotain sen jälkeen jäädä. Eikä todellakaan katsella muita puolen vuoden jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista! Tunteet vieläkin aivan sekaisin. Olen kuitenkin vahvasti sillä kannalla, että jäädäkseen suhteeseen pitää olla rakastunut. Olen ollut useamman kerran rakastunut ja tiedän, että tämä ei ole sitä, vaikka se ihan hirveältä tuntuukin. ap

Vaikka mies onkin "paperilla" täydellinen ei se tarkoita lopulta mitään. Voit ehkä hommata lapsen hänen kanssaan mutta et suhdetta. Kyllä se kemia ihan muualta löytyy kuin paperilta.

Aika selkeästi toin aloitusviestissä ilmi, etten halua niitä muksuja ainakaan tämän miehen kanssa. En välttämättä ollenkaan.

Ap

Onko sulla kaksisuuntainen mielialahäiriö? Tuo sun teksti oli kuin sellaista sairastavan teksti. Yhtenä päivänä yhtä, toisena toista.

Ysillä ja kympillä jotain älliä päässä, kiitos piristyksestä!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Itse pitkässä avioliitossa eläneen sanoisin tuon kuuluvan yhteiselämään.

Ehkä juuri tällä ajattelulla mitä mietit on yhteyttä ettei nykyään suhteet kestä, kun kuvitellaan yhteiselämän olevan aina sitä ruusunpunaista himoa ja kaipuuta.

Mikä on pitkä avioliitto? ihan mielenkiinnosta kysyn, sillä meillä on miehen kanssa takana 8 yhteistä vuotta, mutta se on varmasti vasta sitten tätä alkuhuumaa, kun kaipuuta on edelleen jos toinen on poissa ja molemmat tahdotaan viettää aikaa yhdessä. Ap:n teksti vaikuttaa minusta siltä, että sitä tiettyä yhteyttä ei vain ollut ja on ehkä parempi jatkaa matkaa, jos tällaista tunteitten lässähtelyä on heti alkumetreillä. Ei tule kestämään, kuin hammasta purren ja onko sellaisessa sitten mitään järkeä?

Vieras. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse pitkässä avioliitossa eläneen sanoisin tuon kuuluvan yhteiselämään.

Ehkä juuri tällä ajattelulla mitä mietit on yhteyttä ettei nykyään suhteet kestä, kun kuvitellaan yhteiselämän olevan aina sitä ruusunpunaista himoa ja kaipuuta.

Mikä on pitkä avioliitto? ihan mielenkiinnosta kysyn, sillä meillä on miehen kanssa takana 8 yhteistä vuotta, mutta se on varmasti vasta sitten tätä alkuhuumaa, kun kaipuuta on edelleen jos toinen on poissa ja molemmat tahdotaan viettää aikaa yhdessä. Ap:n teksti vaikuttaa minusta siltä, että sitä tiettyä yhteyttä ei vain ollut ja on ehkä parempi jatkaa matkaa, jos tällaista tunteitten lässähtelyä on heti alkumetreillä. Ei tule kestämään, kuin hammasta purren ja onko sellaisessa sitten mitään järkeä?

Kiitos sinulle joka kirjoitit tämän! Viisaita sanoja.

Ap

Joo jätä se.. miksi sä jäisit tollaiseen suhteeseen missä et itse tunne mitään toista kohtaa? Sen takia ettet loukkaa toista? Ei järkeä.. kova peli mutta ei voi mitään.

Kuulostaa tutulta. Olen myös ollut aina se jätetty osapuoli ja onhan se sattunut, kun itse olisi halunnut jatkaa ja toinen ei. Sitten päädyin vähän samankaltaiseen juttuun kuin tämä kuvailemasi. Mietin usein pitäisikö lähteä kun toisella vaikuttaa olevan mukana paljon vahvemmat tunteet. Mielestäni teit oikein ja luulen että se on itsellänikin edessä ennen pitkää.

Ei kaikkia vaan ole luotu rakastamaan ja lisääntymään. Joillain ihmisillä ne aivokemiat ja mekanismit siellä taustalla vaan on niin pahasti pielessä, ettei pidemmän päälle viidy kenenkään kanssa, jolloin tulee polttava halu etsiä aina se seuraava suhde. Onneksi voit keskittyä muihinkin asioihin perhe-elämän korvaajana, kuten uran luomiseen ja harrastuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Täydellinenkään mies ei ole tarpeeksi täydellinen teille naisille, huokaus.

Jos sitä tunnetta ei vain ole niin ei sitä pysty pakottamaan. Minulla on kokemus miehestä joka on monella tapaa ihana ja kohtelee kuin prinsessaa, mutta ei hän silti täydellinen ole, on monia muita vikoja joista voisi halutessaan nillittää. Ja vaikka olisikin täydellinen, jostain pitää tulla se tunne että rakastaa.

Olen rakastanut paperilla paljon epätäydellisempääkin tyyppiä, yhtenä samana ominaisuutena se kiltteys ja huomaavaisuus. Jossain vain on se ero rakkauden ja välittämisen välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täydellinenkään mies ei ole tarpeeksi täydellinen teille naisille, huokaus.

Jos sitä tunnetta ei vain ole niin ei sitä pysty pakottamaan. Minulla on kokemus miehestä joka on monella tapaa ihana ja kohtelee kuin prinsessaa, mutta ei hän silti täydellinen ole, on monia muita vikoja joista voisi halutessaan nillittää. Ja vaikka olisikin täydellinen, jostain pitää tulla se tunne että rakastaa.

Olen rakastanut paperilla paljon epätäydellisempääkin tyyppiä, yhtenä samana ominaisuutena se kiltteys ja huomaavaisuus. Jossain vain on se ero rakkauden ja välittämisen välillä.

Rakkaus on aivojen hetkellinen häiriötila, missä aivojen tärkeimmän päätöksentekoelimen eli etuotsakuoren toiminta vaimenee ja dopaenerginen systeemi liittää voimakkaan palkitsemisaktivaation rakastumisen kohteena olevaan kumppaniin. Pointtina on, että ihmisen harkintakyky ja estot alenee sopivasti ja euforisen tunneryöpyn aikana tapahtuu suvun jatkaminen.

Kun häiriötila eli "rakkaus" menee ohitse, niin sitten ihmetellään että miten tässä nyt näin kävi, ja taas pitäisi vaihtaa seuraavaan kumppaniin kun rakkaus yks kaks loppuikin. Hämmästellään, että ei tämäkään sitten lopulta ollutkaan "se oikea" minulle!