Jätin kumppanini ja nyt sattuu

Tapailin puolen vuoden ajan muuan miekkosta, homma oli jo alussa hyvin intensiivistä, näimme toisiamme jatkuvasti, seksiä oli paljon ja se oli hyvää. Sovimme jo varsin alkuvaiheessa, ettemme tapaile muita. Ensimmäiset kuukaudet minulla oli pinnassa ihastumisen tunnetta ja haaveilin esitteleväni miehen ystävilleni ja perheelleni ja asioiden kehittyvän vakavampaan suuntaan. Ikävöin miestä kun olimme erillämme ja olin varpaillani hänen tunteidensa kanssa. Sitten pikkuhiljaa huuma tasoittui, pienet asiat toisessa alkoivat ärsyttää ja lopulta tunteeni hiipuivat. Ennen pitkää aloin vältellä seksiä ja lopulta tapaamista. Viestiväli harveni ja olin useimmiten tavatessa kireä, iloton ja etäinen. Haudoin suhteesta lähtemistä ja avauduin turhautumisesta ystävilleni. Pitkän ulkomaanmatkan aikana en ikävöinyt miestä lainkaan, hyvä jos hän kävi kertaakaan mielessäni. Katse eksyi myös vilkuilemaan muita miehiä, mutta olen niin vahvasti periaatteen naisia, ettei pettäminen käynyt edes mielessä.

Mies tottakai ennen pitkää huomasi vetäytymiseni ja otti asian puheeksi muutama päivä sitten. Hänen tunteensa olivat kuulemma vahvistuneet voimakkaasti, hän ajatteli minua koko ajan, ikävöi, kun olin poissa, ja haaveili, että jutusta tulisi jotain enemmän. Muuttunut käytökseni oli aiheuttanut hänelle mielipahaa ja saanut pohtimaan, mikä itsessä on vikana, kun toinen yhtäkkiä kylmenee ja muuttuu etäiseksi. Miehen tunteet tulivat itselleni täytenä yllätyksenä ja shokkina. Pitkän ja tunteikkaan keskustelun jälkeen päädyin jättämään miehen, sillä tiesin, että olisi epäreilua lähteä suhteeseen, jossa toinen on rakastunut ja toinen mukana vain mukavuudenhalusta. Päätös ei ollut helppo, ja itkeä tirautin monet itkut keskustelumme aikana.

Nyt tuntuu ihan hirveältä. Ikävöin miestä ja hänen läheisyyttään ja kainaloaan. Mies oli täydellinen: turvallinen, luotettava, rauhallinen, hyväsydäminen, kohteli minua kuin prinsessaa. Mitään ongelmia ei periaatteessa ollut. Silti jokin kipinä selvästi puuttui, kun tunteeni lässähtivät ennen pitkää. Olemme molemmat kovia hautomaan asioita ja asiat usein eskaloituivat ahdistavuuteen asti, kun kumpikaan ei puhunut niistä. Ja jos olen rehellinen, ymmärsin jossain vaiheessa, ettei tämä ole se mies, jonka kanssa haluan perustaa perheen (olen kolmekymppinen ja tämä on ajankohtaista ennemmin tai myöhemmin). (1/2)