Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oliko teilläkin lukiossa käytössä tällainen systeemi matikan läksyjen tarkastamisessa?
05.10.2017 |
Kun olin itse aikoinaan lukiossa, niin meillä oli matematiikassa (ja parissa muussakin aineessa) käytössä sellainen systeemi, että tehtyjen kotitehtävien määrä vaikutti arvosanaan. Aina jokaisen tunnin alussa nimenhuudon yhteydessä kerättiin tieto siitä, kuinka suuren osan edellisellä tunnilla määrätyistä kotitehtävistä kukakin oli tehnyt. Jokainen siis ilmoitti tekemiensä tehtävien määrän kuuluvalla äänellä, kun opettaja huusi kyseisen oppilaan nimen.
Ilmoitettujen tehtävien lukumäärän paikkansapitävyyttä sitten valvottiin pistokokeilla seuraavalla tavalla. Nimenhuudon jälkeen opettaja valitsi luokasta satunnaisesti yhtä monta oppilasta kuin kotitehtäviä oli määrätty, ja pyysi valittuja oppilaita kertomaan niiden tehtävien numerot, jotka he olivat tehneet. Tämän perusteella opettaja sitten määräsi jokaisen heistä laskemaan taululle tietyn tehtävän.
Jos opettajan määräämän tehtävän ratkaisua ei osannut esittää taululla, tulkittiin asia niin, että oppilas ei ollut oikeasti laskenut kyseistä tehtävää onnistuneesti, ja hän oli syyllistynyt vilppiin ilmoittaessaan sen tehdyksi. Tästä oli säädetty rangaistukseksi se, että oppilas tuomittiin menettämään kaikki tehdyistä kotitehtävistä hänelle kurssin aikana kertyneet pisteet (jotka siis vaikuttivat arvosanaan), ts. kotitehtäviä tekemällä ansaitut pisteet nollattiin.
Muistan että tämän johdosta se tunnelma, joka vallitsi kotitehtäviä tarkastettaessa ja taululle laskettaessa, toi usein elävästi mieleen hirttäjäiset. Ei tarvittu paljoa hapuilua tai epäröintiä tehtävää taululle laskevalta oppilaalta, kun jo luokassa rupesi kuulumaan huutoja: "pisteet nollille!", "tehtävät nollille!" jne. Ja auta armias jos huomasit taululle laskiessasi tehneesi selvän virheen, ja rupesit sitä korjaamaan kaikkien katsellessa.
Muutenkin kyseisessä lukiossa oli jotenkin ahdistava, raa'an kilpailuhenkinen ja vaativa ilmapiiri. Oli esim. suoranainen häpeä, jos ei ollut onnistunut ratkaisemaan vähintään puolta kullakin tunnilla annetuista kotitehtävistä. Jos nimenhuudon yhteydessä ilmoitti tehtyjen tehtävien määräksi vähemmän kuin puolet, niin sai varautua kuulemaan naureskelua. Huomionarvoista on sekin, että lyhyen matikan lukijoita ei lukiossamme ollut montaa. Onneksi itse selvisin pitkän matematiikan kunnialla läpi - jos olisi ollut pakko siirtyä kesken kaiken lyhyeen, niin olisin varmaan joutunut kiusatuksi.
Oliko teillä muilla lukiossa tällaista? Seurattiinko teillä kotitehtävien tekemistä yhtä tarkasti? Entä oliko teillä yhtä ankarat rangaistukset siitä, jos ilmoitti sellaisen kotitehtävän tehdyksi, jota ei ollut kunnolla osannut?
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskanhiki nousee pelkästä muistelemisestakin, vaikka meillä ei ollut edes mitään tollasta systeemiä. Itsekin opiskelin matematiikkaa lukion jälkeen, ja taululle tehtävien esittämiseen ei tottunut vuosien varrella YHTÄÄN, kun on tällainen aranpuoleinen ihminen. Pelkäsin epäonnistumisia ja sitä arvostelua, että kuka on "lahjakas" ja kuka vaan tyhmä.
Jos opetuksen tietokoneistumisesta on jotain hyötyä niin ainakin se, että opettajien mahdollisuus tarkastaa oppilaiden tehtävät helpottuu huomattavasti. Kai nyt jo tänä päivänä tajutaan, miten rankkaa joillekin oppilaille on joutua tunnista toiseen olemaan se kaikkein vähiten tehtäviä osannut - tai se, joka on aina tehnyt jotain virheitä tehtävissä ja sitten punastelee taululla että taas meni väärin? Toisin kuin väitetään, tässä kohtaa kokemukset eivät karaise vaan voivat päinvastoin tehdä oppilaasta entistäkin pelokkaamman. Näin niinkun omasta kokemuksesta.
Tytär kertoi että ei matikan kotitehtävien tekemistä valvota mitenkään. Jos on niin tyhmä että ei harjoittele ja tee kotiläksyjään, niin se ei kyllä osu keneenkään muuhun kuin siihen tyhmään itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Tytär kertoi että ei matikan kotitehtävien tekemistä valvota mitenkään. Jos on niin tyhmä että ei harjoittele ja tee kotiläksyjään, niin se ei kyllä osu keneenkään muuhun kuin siihen tyhmään itseensä.
Opettajaa saattaa kiinnostaa jonkun verran se, miten hyvin oppilaat ovat saaneet tehtyä tehtäviä. Jos joku juttu on suurimmalle osalla vielä liian vaikea, opetusta voi painottaa siihen. Hassua, että jotain opettajaa ei ollenkaan kiinnostaisi kotitehtävien tekeminen ja niissä onnistuminen.
Sinänsä vastuu omasta oppimisesta on hyvä oppia ottamaan viimeistään lukiossa/ammattikoulussa.
Muuten oli samankaltainen systeemi, mutta ei pisteiden nollausta. Eli merkittiin listaan tehtävät, opettaja valitsi taululle tekijät ja piti kirjaa siitä, kuinka usein kukakin oli ollut taululla. Ja kotitehtävien tekomäärä vaikutti siis vain koenumeroa nostavasti, ei laskenut sitä.
Jos huijasi tehneensä tehtävät ja jäi kiinni, niin ehkä vain sen kerran pisteet nollattiin, en muista tarkasti mutta siis ei mitään isoa rangaistusta ollut. Pisteet sai aina siitäkin että edes yritti. Ei tarvinnut mennä täysin oikein, kunhan oli joku yritelmä sinne taululle vääntää. Joskus siis joku saattoi pokkana improvisoidakin, jos oli merkinnyt läksyt tehdyiksi vaikkei ollut tehnyt ja joutui taululle, koska ei se ollut niin justiinsa.
Meillä oli ylipäänsä lukiossa ihan rento meininki, kyseessä suht pienen kaupungin lukio ja ei mitään suurempaa kilpailuhenkisyyttä. Hieman keskitason yläpuolelle taisi tuolloin lukiomme sijoittua kansallisissa arvosanavertailuissa.
Yliopistolla oli tuo ekan kommentoijan kuvaama systeemi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainiin ja opettajalle sai näyttää tehtävän ensin ennen taululle tekoa. Jos oli AIVAN päin prinkkalaa, ei tarvinnut edes tehdä, pisteet sai silti jos yritystä oli ollut. Jos tehtävä oli ratkaistu melkein oikein mutta ei ihan, niin tehtävä piti tehdä taululle ja opettaja korjasi tai täydensi sen sitten oikeaksi.
Tämä systeemi sekä lukiossa että yliopistossa. Ja molemmissa oli muuten myös joku tietty prosenttimäärä minkä verran kotitehtäviä piti tehdä, ehkä 40% jos oikein muistan. Jos ei tehnyt, niin ei saanut kurssisuoritusta ennen kuin oli tehnyt kasan lisätehtäviä.
Meillä jokainen sai opettajan tulostaman lapun kurssin alussa, ja siitä vedettiin yli kaikki tehtävät jotka oli tehny.
Koepäivänä opettaja keräsi kaikkien vihkot, ja tarkasti, että kaikki tehtävät, jotka oli merkannut tehneeksi, oli myös tehty. Jos oli tehny tietyn määrän tehtäviä, sai kokeeseen lisäpisteitä.
Tunnin alussa ope keräs halukkailta vihkot, joista näytettiin kaikille oikeat ratkaisutavat. Jos jotain tehtävää kukaan ei halunnut näyttää niin opettaja ratkaisi sen joko taululle tai sitten tietokoneelle, jonka kuva näkyi kaikille jostai isosta ruudusta (ku ei se ollu piirtoheitin mutt joku semmonen).
Meillä oli mielestäni hyvä systeemi, apn koulu kuulostaa kamalan ahdistavalle :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni lukiossa on samantapainen systeemi ja yllätys, yllätys: sieltä tulee huippupisteitä yo-kirjoituksissa. Ei siellä väitetä, että tein tehtävän, jos sitä ei ole tehty, joten tuollaista "pisteet nollille" -huutelua ei ole. Oppilaat tajuavat, että vain tekemällä kotitehtävät voi oppia. Miksi muuten vain lusmuilijoilla on kamalat muistot lukiosta? Ne läksynsä tehneet ei muista mitään tuollaista häpeää tai pelkoa.
Meillä viedään kokeeseen mukaan vihko ja tehtyjen tehtävien määrä vaikuttaa kurssiarvosanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ikinä oikein lukiossa saanut tehtäviä valmiiksi vaikka alkuun sainkin. Mutta en virheistä huolimatta hävennyt vaikka annoin vihkoni joskus ns. yhteiseen läpikäymiseen dokumenttikameran avulla, ja opettaja sitten korjasi sen luokan edessä ja opinkin ehkä vahan, mutta surkea silti olin.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni lukiossa on samantapainen systeemi ja yllätys, yllätys: sieltä tulee huippupisteitä yo-kirjoituksissa. Ei siellä väitetä, että tein tehtävän, jos sitä ei ole tehty, joten tuollaista "pisteet nollille" -huutelua ei ole. Oppilaat tajuavat, että vain tekemällä kotitehtävät voi oppia. Miksi muuten vain lusmuilijoilla on kamalat muistot lukiosta? Ne läksynsä tehneet ei muista mitään tuollaista häpeää tai pelkoa.
Öö, no ainakin mä olin aina tehnyt läksyt ihan huolella, olin kympin oppilas ja kirjoitin pitkästä matikasta ällän, eli en mikään lusmuilija mielestäni. Silti oli karmea pelko epäonnistumisesta ja siitä, että on nolo muiden silmissä. Sellaisia ne kasvavat nuoret (ja monet aikuisetkin) on. Nimenomaan "huippulukioissa" kilpailu ja toisten osaamisen arvostelu saattaa olla aika rajua. Jälkeenpäin olen toivonut, että olisin mennyt heikompitasoiseen lukioon, jossa oli kuulemma parempi henki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kotitehtäviä ei mitenkään noteerata muuten kuin että opettaja kysyy tunnin alussa, oliko niissä epäselvää tai haluaako joku kysyä jotain, niitä tekee hyvin harva.
Jonkinlainen palkitsemisjärjestelmä on oltava jota myös valvotaan, tai opiskelijat ei tee tehtäviä. AMK:ssa missä itse opiskelen on eri opettajilla ollut monenlaisia ratkaisuja. Yksi toteutti tuota, että kysyi tunnin alussa, miten kotitehtävät meni ja onko kysyttävää tai epäselvyyksiä. En muista kenenkään koskaan kysyneen mitään. Sitten kun opettaja kysyi, moniko on tehnyt niin nousi ehkä yksi tai kaksi kättä.
Kurssi oli aika vaikea joten tehtävät olisi ollut syytä tehdä ja perehtyä asioihin kotona että olisi ollut tunneilla kärryillä siitä missä mennään. En itsekään tehnyt ja olin ihan pihalla suurimman osan aikaa. Kurssin kokeiden läpimenoprosentti oli alhainen ja keskiarvo jossain ykkösen-kakkosen tietämillä joten en ollut ainoa.
Eräs opettaja kierrätti listaa, johon merkattiin montako kotitehtävää on tehnyt ja jos oli tehnyt tarpeeksi, niin sai kokeeseen jotain pari pistettä ylimääräistä. Tehtävien tekoa ei kuitenkaan tarkistettu, joten porukka teki niitä kerran tai kaksi ja loppu kurssin merkkasi vaihtelevan määrän "tehtyjä" tehtäviä listaan vaikkei oltu tehty.
Toimiva ratkaisu on ollut, että kotitehtävät tehdään erilliselle paperille ja tuodaan opettajalle tunnin alussa tai palautetaan moodleen tunnin alkuun mennessä. Sitten jos on osannut, niin saa pisteitä koepisteiden lisäksi joilla voi nostaa kurssin numeroa jos koe ei mene ihan täydellisesti.
Ymmärrän kyllä, että kaikki opettajat ei jaksa tuollaista pitää kun siinä varmaan menee aika paljon aikaa jos on paljon opiskelijoita ja viikossa tulee jopa satoja tehtäviä jotka pitää tarkastaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni lukiossa on samantapainen systeemi ja yllätys, yllätys: sieltä tulee huippupisteitä yo-kirjoituksissa. Ei siellä väitetä, että tein tehtävän, jos sitä ei ole tehty, joten tuollaista "pisteet nollille" -huutelua ei ole. Oppilaat tajuavat, että vain tekemällä kotitehtävät voi oppia. Miksi muuten vain lusmuilijoilla on kamalat muistot lukiosta? Ne läksynsä tehneet ei muista mitään tuollaista häpeää tai pelkoa.
Hohhoijaa mikä väite. Ujoille ja tunnollisille oppilaille ap:n kuvaama systeemi olisi aivan painajaismainen, mutta lusmuilijoita tuskin kiinnostaa seuraukset. Itse tein aina läksyt, mutta kyllä niiden tarkistaminen oli jännittävä tilanne, vaikka mitään huutelua ja nöyryyttämistä ei asiaan liittynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukiossa fysiikan tunnilla oli samankaltainen systeemi. En nyt enää tarkasti muista kuinka meni mutta jokaisesta tehdystä tehtävästä laitettiin listaan rasti ja opettaja siitä valitsi jonkun taululle. Jos oli riittävä prosentti tehtävistä tehny sai kokeessa lisäpisteitä.
Vierailija kirjoitti:
Lukiossa fysiikan tunnilla oli samankaltainen systeemi. En nyt enää tarkasti muista kuinka meni mutta jokaisesta tehdystä tehtävästä laitettiin listaan rasti ja opettaja siitä valitsi jonkun taululle. Jos oli riittävä prosentti tehtävistä tehny sai kokeessa lisäpisteitä.
Jatkan vielä, että kerran en ollut tehtäviä kotona tehnyt vaan kopioin linja-autossa kaverilta. Jouduin sitten taululle. Laskun lopputulos oli oikein mutta ratkaisutapa sellainen, että opekin joutu oikein miettimään, että mites tää nyt on ratkaistu enkä osannu yhtään kertoa mistä idean sain. Sen jälkeen en kopsaillu.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni lukiossa on samantapainen systeemi ja yllätys, yllätys: sieltä tulee huippupisteitä yo-kirjoituksissa. Ei siellä väitetä, että tein tehtävän, jos sitä ei ole tehty, joten tuollaista "pisteet nollille" -huutelua ei ole.
Meidän lukiossa ainakin oli tuota "pisteet nollille"-huutelua säännöllisesti, vaikka kertaakaan ei itselläni tullut vastaan tilannetta jossa joku olisi oikeasti jättänyt tehtävän tekemättä. Huutelu oli siis selvästi asiatonta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten vain lusmuilijoilla on kamalat muistot lukiosta? Ne läksynsä tehneet ei muista mitään tuollaista häpeää tai pelkoa.
Taidat olla itse yksi noista huutelijoista, koska tuollainen perusteeton lusmuksi syyttely ei ole lainkaan asiallista. Mistä sinä muka tiedät millaiset muistot kenelläkin on lukiosta, ja kuinka hyvin kukin on opintonsa siellä hoitanut?
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan "huippulukioissa" kilpailu ja toisten osaamisen arvostelu saattaa olla aika rajua. Jälkeenpäin olen toivonut, että olisin mennyt heikompitasoiseen lukioon, jossa oli kuulemma parempi henki.
Täysin samaa olen minäkin ajatellut. Olen jälkeenpäin pohtinut, olisiko elämäni ehkä mennyt eri tavalla, jos lukiossa olisi ollut parempi henki ja rennompi ilmapiiri.
t. ap
Kyllä jo lukiossa mielestäni tarvitsee laskea laskuja kotonakin, jotta asian oppisi kunnolla. Meillä ei ollut läksykontrollia, ja omt matikan numerot olivat suoraa seurausta siitä, kuinka paljon tai vähän oli jaksanut laskea tuntien lisäksi myös kotona.
Itse puhuisin oppilaiden motivoinnista itsenäiseen työskentelyyn mieluummin kuin kontrollista. Pekka Peura on kehitellyt aika mainiot ja ennen kaikkea toimivat systeemit matematiikan opiskeluun. Siinä opiskelija saa itse päättää tavoitetasonsa eli arvosanatavoitteensa, ja tekee töitä sitten sen verran laajasti että täyttää tietyn osaamistason kriteerit.
Meillä oli lukiossa semmonen systeemi että luokan läpi kiersi lappu jossa johon piti merkata oma nimi ja mitkä tehtävät oli tehty. Ja aina kun katsottiin yhdessä taululla joku tehtävä niin opettaja valitsi jonkun joka oli merkinnyt että oli tehnyt ja piti tulla näyttämään taululle.
Meillä tosin sai kurssikokeeseen 3-6 pistettä riippuen kuinka prosenttia kurssin läksyistä oli tehny. Piti olla yli 50% tehnyt että sai kokeeseen sen 3 pistettä tehtävistä. Jos teki yli 90% niin sai kokeeseen 6 pistettä joka vastasi yhtä kokonaista tehtävää
Vierailija kirjoitti:
Jos kotitehtäviä ei mitenkään noteerata muuten kuin että opettaja kysyy tunnin alussa, oliko niissä epäselvää tai haluaako joku kysyä jotain, niitä tekee hyvin harva.
Jonkinlainen palkitsemisjärjestelmä on oltava jota myös valvotaan, tai opiskelijat ei tee tehtäviä. AMK:ssa missä itse opiskelen on eri opettajilla ollut monenlaisia ratkaisuja. Yksi toteutti tuota, että kysyi tunnin alussa, miten kotitehtävät meni ja onko kysyttävää tai epäselvyyksiä. En muista kenenkään koskaan kysyneen mitään. Sitten kun opettaja kysyi, moniko on tehnyt niin nousi ehkä yksi tai kaksi kättä.
Kurssi oli aika vaikea joten tehtävät olisi ollut syytä tehdä ja perehtyä asioihin kotona että olisi ollut tunneilla kärryillä siitä missä mennään. En itsekään tehnyt ja olin ihan pihalla suurimman osan aikaa. Kurssin kokeiden läpimenoprosentti oli alhainen ja keskiarvo jossain ykkösen-kakkosen tietämillä joten en ollut ainoa.
Eräs opettaja kierrätti listaa, johon merkattiin montako kotitehtävää on tehnyt ja jos oli tehnyt tarpeeksi, niin sai kokeeseen jotain pari pistettä ylimääräistä. Tehtävien tekoa ei kuitenkaan tarkistettu, joten porukka teki niitä kerran tai kaksi ja loppu kurssin merkkasi vaihtelevan määrän "tehtyjä" tehtäviä listaan vaikkei oltu tehty.
Toimiva ratkaisu on ollut, että kotitehtävät tehdään erilliselle paperille ja tuodaan opettajalle tunnin alussa tai palautetaan moodleen tunnin alkuun mennessä. Sitten jos on osannut, niin saa pisteitä koepisteiden lisäksi joilla voi nostaa kurssin numeroa jos koe ei mene ihan täydellisesti.
Ymmärrän kyllä, että kaikki opettajat ei jaksa tuollaista pitää kun siinä varmaan menee aika paljon aikaa jos on paljon opiskelijoita ja viikossa tulee jopa satoja tehtäviä jotka pitää tarkastaa.
AMK:ssa aikuiset opiskelijat eivät tee määrättyjä kotitehtäviä?? Ei helvetti mikä myötähäpeä
Alue: Aihe vapaa
Meillä oli lukiossa sellainen systeemi, että kaikilla oli tietyt paikat pulpeteissa, ja jokainen pulpettijono vuorollaan teki kotitehtävät taululle. Eli tiesi aina etukäteen, millä kerralla joutuu taululle.
Yliopiston harkkaryhmässä oli sellainen systeemi, että luennon alussa kiersi nimilista ja siihen sai ruksata, mitkä tehtävät on tehnyt ja valmis tekemään ne taululle. Siitä listasta sitten randomisti valittiin ne, jotka menivät taululle. Ja nimen yhteyteen vielä merkattiin ne kerrat, kun oli ollut taululla, että kaikille varmasti jossain vaiheessa se vuoro tulee.
Minusta ihan hyviä systeemejä. Jos ei osaa niin ei osaa, mutta pakkohan sitä osaamista on jotenkin testata ja kotitehtävät pitää tehdä. Ja molemmissa tehtiin vielä niin, että opettaja kävi ensin katsomassa, onko se lasku tehty oikein, ettei väärin mennyttä laskua tarvinnut mennä taululle tekemään.