Oliko teilläkin lukiossa käytössä tällainen systeemi matikan läksyjen tarkastamisessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kotitehtäviä ei mitenkään noteerata muuten kuin että opettaja kysyy tunnin alussa, oliko niissä epäselvää tai haluaako joku kysyä jotain, niitä tekee hyvin harva.

Jonkinlainen palkitsemisjärjestelmä on oltava jota myös valvotaan, tai opiskelijat ei tee tehtäviä. AMK:ssa missä itse opiskelen on eri opettajilla ollut monenlaisia ratkaisuja. Yksi toteutti tuota, että kysyi tunnin alussa, miten kotitehtävät meni ja onko kysyttävää tai epäselvyyksiä. En muista kenenkään koskaan kysyneen mitään. Sitten kun opettaja kysyi, moniko on tehnyt niin nousi ehkä yksi tai kaksi kättä.

Kurssi oli aika vaikea joten tehtävät olisi ollut syytä tehdä ja perehtyä asioihin kotona että olisi ollut tunneilla kärryillä siitä missä mennään. En itsekään tehnyt ja olin ihan pihalla suurimman osan aikaa.  Kurssin kokeiden läpimenoprosentti oli alhainen ja keskiarvo jossain ykkösen-kakkosen tietämillä joten en ollut ainoa.

Eräs opettaja kierrätti listaa, johon merkattiin montako kotitehtävää on tehnyt ja jos oli tehnyt tarpeeksi, niin sai kokeeseen jotain pari pistettä ylimääräistä. Tehtävien tekoa ei kuitenkaan tarkistettu, joten porukka teki niitä kerran tai kaksi ja loppu kurssin merkkasi vaihtelevan määrän "tehtyjä" tehtäviä listaan vaikkei oltu tehty.

Toimiva ratkaisu on ollut, että kotitehtävät tehdään erilliselle paperille ja tuodaan opettajalle tunnin alussa tai palautetaan moodleen tunnin alkuun mennessä. Sitten jos on osannut, niin saa pisteitä koepisteiden lisäksi joilla voi nostaa kurssin numeroa jos koe ei mene ihan täydellisesti.

Ymmärrän kyllä, että kaikki opettajat ei jaksa tuollaista pitää kun siinä varmaan menee aika paljon aikaa jos on paljon opiskelijoita ja viikossa tulee jopa satoja tehtäviä jotka pitää tarkastaa.

AMK:ssa aikuiset opiskelijat eivät tee määrättyjä kotitehtäviä?? Ei helvetti mikä myötähäpeä

Amk:ssa meno on todella rentoa, opetuksen taso yleisesti surkeaa. Opettajat eivät saavu tunneille ja ketään ei oikeastaan kiinnosta. 

Ei onneks! Valmistuin lukiosta viime keväänä ja ainakaan pitkässä matikassa, mitä itse siis kävin kotitehtäviä ei mitenkään kyselty. Tunnin alussa opettajat kysy oliko jossakin tehtävässä epäselvyyttä ja tarvittaessa neuvo sen tehtävän ja teki sen itse taululle, mutta oppilaita ei laitettu tekemään tehtäviä taululle tai erikseen kyselty, että onko tehtävät tehtynä.

Kuulostaa kauhealta! Olin ujo ja arka oppilas ja tuollainen olisi ollut painajaismaista. Meillä fysiikan tunnilla kiersi luokassa lista, johon merkittiin tehdyt tehtävät. Siitä opettaja valitsi taululle menijät. En koskaan merkinnyt mitään, etten joudu taululle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukiossa fysiikan tunnilla oli samankaltainen systeemi. En nyt enää tarkasti muista kuinka meni mutta jokaisesta tehdystä tehtävästä laitettiin listaan rasti ja opettaja siitä valitsi jonkun taululle. Jos oli riittävä prosentti tehtävistä tehny sai kokeessa lisäpisteitä.

Jatkan vielä, että kerran en ollut tehtäviä kotona tehnyt vaan kopioin linja-autossa kaverilta. Jouduin sitten taululle. Laskun lopputulos oli oikein mutta ratkaisutapa sellainen, että opekin joutu oikein miettimään, että mites tää nyt on ratkaistu enkä osannu yhtään kertoa mistä idean sain. Sen jälkeen en kopsaillu.

Meidän lukiossa tapahtui paljon tuota tehtävien kopiointia kavereilta. Tuntui tosi epäreilulta niitä kohtaan, jotka olivat tehneet tehtävänsä ihan itse ilman kenenkään apua, käyttäen niihin ehkä paljonkin aikaa.

Meillä matikanopettaja seisoi luokan perällä ja silmäili arvostelukirjaansa ja sanoi sitten jonkun nimen. Ei kysytty vastausta, vaan piti mennä suoraan taululle laskemaan tehtävä, ja koko ajan piti selittää, mitä tekee ja miksi. Oli aika noloa, jos oli ratkaisut tehtävän väärin ja se selvisi vasta, kun taulu oli täynnä tehtävää. Harva jätti kotitehtävät tekemättä, sillä siitä sai kuullakseen aikamoista vinoilua. Minä osasin yleensä ratkoa tehtävät, mutta jouduin harvoin taululle, kun kuulemma ratkoin aina pisimmän kaavan mukaan, niin että sain taulun täyteen suhteellisen mitättömästäkin tehtävästä. Pari kertaa vuodessa opettaja keräsi vihkot ja tarkasti, että olimme tehneet tehtävät ja korjanneet virheelliset ratkaisut. Meillä oli sinänsä hyvä ja vaativa opettaja, vaikka emme kaikista hänen toimistaan pitäneetkään. Heikosti menestyvät pelkäsivät häntä.

Muistelen että minulla oli tuollaista vasta yliopistossa matemaattisia aineita opiskellessani. Ja siellä systeemi oli kyllä sikäli inhimillisempi, että jos tehtävää oli yrittänyt ja siitä oli esittää jotain järkevää ajatuksentapaista, sen sai merkitä tehdyksi. En tiedä miten tapahtui jos osoittautui, että ihan fuskasi ilmoituksissaan.

Lukiossa minulla oli muutenkin aika fiksu matematiikan opettaja, innosti opiskelemaan.

26 jatkaa: Meillä taisi olla lukiossa lisäksi niin, että ei varsinaisesti määrätty taululle, mutta aina kunkin tehtävän kohdalla keskusteltiin, kuka haluaisi esittää sen, ja sai myös etukäteen kertoa, jos on jostakin tehtävästä erityisen kiinnostunut. Oli kyllä myös aika pieni opetusryhmä, muistelen että opettaja kiersi oppilaat läpi ja ehkä jo vihkosta pystyi näkemään, kenellä mihinkin tehtävään oikeasti jotain yritystä on ollut.

Meillä opettaja kysyi jokaisen kotitehtävän kohdalla halukkaan taululle. Ne jotka olivat osanneet ja halusivat taululle mennä, viittasivat. Heistä ope sitten valikoi satunnaisesti tekijät. Oppilas selitti ratkaisunsa, joskus sitä kommentoitiin tai ope selitti ratkaisun, jos näki sen tarpeelliseksi. Kirjassahan oli vastaukset takana, joten aika suurella todennäköisyydellä vastaus oli oikein, kun sen taululle teki.

Läksyjen tarkastaminen vei aika ison osan tunnista, mutta siten ainakin tuli hyvin kerrattua ja kaikki saivat mahdollisuuden kopioida oikean vastauksen itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Jos kotitehtäviä ei mitenkään noteerata muuten kuin että opettaja kysyy tunnin alussa, oliko niissä epäselvää tai haluaako joku kysyä jotain, niitä tekee hyvin harva.

Jonkinlainen palkitsemisjärjestelmä on oltava jota myös valvotaan, tai opiskelijat ei tee tehtäviä. AMK:ssa missä itse opiskelen on eri opettajilla ollut monenlaisia ratkaisuja. Yksi toteutti tuota, että kysyi tunnin alussa, miten kotitehtävät meni ja onko kysyttävää tai epäselvyyksiä. En muista kenenkään koskaan kysyneen mitään. Sitten kun opettaja kysyi, moniko on tehnyt niin nousi ehkä yksi tai kaksi kättä.

Kurssi oli aika vaikea joten tehtävät olisi ollut syytä tehdä ja perehtyä asioihin kotona että olisi ollut tunneilla kärryillä siitä missä mennään. En itsekään tehnyt ja olin ihan pihalla suurimman osan aikaa.  Kurssin kokeiden läpimenoprosentti oli alhainen ja keskiarvo jossain ykkösen-kakkosen tietämillä joten en ollut ainoa.

Eli ette ole olleet kypsiä amk-tasoiseen opiskeluun. Meinaatteko työelämässäkin lusmuilla aina kun mahdollista?  Aina kun pomon silmä välttää? Odotatteko jotakin erityispalkintoa aina, kun teette se, mitä teidän käsketään tehdä?

Ottakaa nyt hyvät aikuiset ihmiset vastuuta omasta opiskelustanne!

Meillä oli sellainen systeemi lukiossa että opettaja merkkasi fysiikan ja matematiikan tehtävät, mitä aikoi käydä läpi seuraavalla kerralla, ja oli suositeltavaa yrittää laskea ne itse, muttei mikään pakko. Mitään lisäpisteitä

kokeisiin ei saanut tehdyistä tehtävistä.

Meillä oli samanlaista ilman mitään pisteiden nollaamista tai rangaistuksia. Tehtävien ei edes tarvinnut olla oikein ratkaistuja, riitti että oli yrittänyt ja osasi selittää mitä oli tehnyt (miksi valinnut tietyn kaavan tms). Sitten yhdessä luokan kanssa ratkottiin tehtävä oikein.

Meillä ei tarvinnut tehtäviä laskea taululle vaan "piirtoheittimellä" näytettiin se suoraan vihkosta/kansiosta valkokankaalle. Tässä säästyi myös aikaa. Oppilaan epäonneksi tehtävät piti tosiaan osata myös selittää, että opettaja sai varmuuden ettei läksyjä oltu vain edellisellä välkällä kopsattu toisen paperilta. Tämä selittäminen oli mielestäni aina vaikeaa, vaikka laskeminen olisikin ollut helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni lukiossa on samantapainen systeemi ja yllätys, yllätys: sieltä tulee huippupisteitä yo-kirjoituksissa. Ei siellä väitetä, että tein tehtävän, jos sitä ei ole tehty, joten tuollaista "pisteet nollille" -huutelua ei ole. Oppilaat tajuavat, että vain tekemällä kotitehtävät voi oppia. Miksi muuten vain lusmuilijoilla on kamalat muistot lukiosta? Ne läksynsä tehneet ei muista mitään tuollaista häpeää tai pelkoa.

Hohhoijaa mikä väite. Ujoille ja tunnollisille oppilaille ap:n kuvaama systeemi olisi aivan painajaismainen, mutta lusmuilijoita tuskin kiinnostaa seuraukset. Itse tein aina läksyt, mutta kyllä niiden tarkistaminen oli jännittävä tilanne, vaikka mitään huutelua ja nöyryyttämistä ei asiaan liittynyt.

Eli opettaja ei saisi varmistaa, että olit thnyt läksyt? Ujoille pitää antaa etuoikeus olla osaamatta, koska voi tulla paha mieli?

Meillä lukion fysiikassa opettaja piti kotiläksyhuudon (, jokainen oppilas kertoi montako tehtävää oli tehnyt), ja opettaja määräsi sitten oppilaita tekemään tehtäviä taululle/esittämään dokumenttikameralla. Kotiläksyistä taisi saada lisäpisteitä tenttiin. Matikassa kiersi ruksilista, mutta opettaja ei tarkastanut oliko kukaan laskenut tehtäviä (opiskelijat merkkasivat rakseja, vaikkeivat olleet tehneet tehtäviä).

Nyt yliopistossa useat opettajat antavat laskuharjoitusaktiivisuudesta lisäpisteitä. 20% laskuharkoista on pakko tehdä, tai muuten ei saa tenttioikeutta. Yleensä jos olet tehnyt yli 30% alat saamaan jotain puolikkaita ja yksittäisiä lisäpisteitä ja jos olet laskenut yli 80% kaikista kurssin aikaisista tehtävistä saat sen verran lisäpisteitä, että tenttiarvosanasi nousee yhdellä. Tapana on, että jos olet merkinnyt listaan, että olet tehnyt tehtävän, niin joudut esittämään sen myös taululle. Jos on tiukka maikka, niin et uskalla laittaa ruksia listaan ellet ole täysin varma laskentatavastasi, ja lepsumalla proffalla pelkkä yritys riittää.