Mies on kyllästynyt meidän suhteeseen. Haluis olla yksin.

Pitäiskö vaan olla ja elää vaikka tietää että toista ei kiinnosta vai pitäiskö uhrata elämäni onnellisin arki ja säilyttää itsekunnioitus?

Vielä kesällä oltiin NIIIIIN rakastuneita, mutta pari viikkoa olen ihmetellyt vaisua miestä ja nyt se sitten selvisi. Meidän jutussa ei kuulema ole mitään järkeä? Kun tää on ensimmäinen juttu mun elämässä jossa sitä järkeä on! Miten voi kaksi ihmistä nähdä asiat niin eri tavalla?

Suututtaa ja itkettää. Olen vaalinut taloa ja pihaa, laittanut sieluni ja vuodattanut hikeni ja nyt pitäisi lähteä pois? Minusta tuntuu että talo on elävä ja se hengittää samaan tahtiin minun kanssa. Lähde nyt tästä sitten johonkin kalseaan kerrostaloon. Eläimetkin pitäisi jättää. Mä en kestä!

Jos olette aviossa niin jää. Jos ette niin harkitse vielä..

uusi nainen jo valmiina.

Siis että on kyllästynyt siihen tuttuun ja turvalliseen tylsään puolisoon? Siis tietenkin voi mutta kun kysyin että onko tää joku vaihe vai oletko tosissasi niin ei osannut vastata ja suuttui kun yritin jatkaa kysymistä. Eli keskustelu on tyrehtynyt.

Pitäiskö vaan odottaa ja miten käyttäydyn odotellessa? Iloinen normaali misä=tekopirteä vai etäinen ja viileä? Vai ruveta rakentamaan uutta elämää? Mitä jos sitten mies tajuaakin että ei haluakkaan luopua musta tulenko sitten takaisin? Miks miehet on tollasia!

Mutta kun ainoa vaihtoehto tällä hetkellä mulle on halpa vuokra asunto=kerrostalo.

Että haluaa irti suhteesta ja vähän aikaa mietittyään tuleekin siihen tulokseen että haluaa sittenkin olla siinä? Vai päättyykö näin alkaneet keskustelut AINA lopulta eroon?



ap (no nyt muistin)

molemmilla. Mies on ne ääneen sanonut, minä taas yleensä olen hiljaa ja vetäydyn. Meillä on kuitenkin lapsia ja yhteinen asunto ja naimisissa ollaan oltu 10 vuotta, joten eroamiseen on iso kynnys. Pahimmillaan nämä itsensäetsimisvaiheet on kestäneet pari kuukautta, silloin on kyllä yleensä ollut muutakin kriisiä (töihin tai ikään liittyvää...). Jotenkin ne on sitten menneet ohi, on juteltu mutta ennen kaikkea se solmu sisällä on vaan jotenkin alkanut aueta ja on tajunnut, että ihan hyvähän tässä on.



Toisaalta täytyy kyllä sanoa, että jos sinä haluaisit pysyä yhdessä lähinnä talon vuoksi ja miehen tunteet alkaa olla sammuneet, niin voisi olla syytä vakavasti miettiä suhteen tulevaisuutta. Kyllä tuossa vaiheessa vielä pitäisi rakkauden roihuta, että on sitten myöhemmin jotain mihin nojata vaikeina hetkinä.

vaihtoehtoa vai? T. 9

Kehotin veljeä vastaamaan ilkeilyyn kohteliaisuudella ja huomaavaisella käytöksellä ja yrittämään vielä. Joka suhteeseen mahtuu huonojakin aikoja. Mutta jos kyllästyneisyys jatkuu yli puoli vuotta, niin ehkä sitten pitäisi erota jos ei osaa arvosta kumppania tai ei ole halua parisuhdeterapiaan?



Voimia!

Onneksi teillä ei ole lapsia.

PAKKO muuttaa pois hänen omistamastaan talosta. Ei kai se ole mikään valinta kysymys, jos puoliso jättää sinut...Vai onko tuo nyt miehen puolelta vain jotain " uhkailua" , spekulointia siitä, että ehkä yksin olisi parempi...Mitä mies halusi saavuttaa sanoessaan, ettei teidän jutussa ole järkeä ja hän haluaisi olla yksin? Mä en ymmärrä nyt ollenkaan miehesi käytöstä! Siis jos haluaa jättää jonkun ja olla yksin, niin sitten jättää eksplisiittisesti ja sitten on yksin. Jos taas vaan tuntuu siltä, että juttu on menettänyt järkensä, mutta ei kuitenkaan vielä ole siinä pisteessä, että haluaa jättää kumppaninsa, niin eikö silloin yritä tehdä asioille jotain?



Mitä miehesi näkee jatkossa tapahtuvan? Ja miksi sinä puhut kuin se olisi sinun päätöksesi, jatkuuko suhteenne vai ei? Ja sitäkään en kyllä tosiaan ymmärrä, että puhut koko ajan tuosta talosta ja siitä, että " uhraisit elämäsi onnellisimman arjen" lähtiessässi. Siis miten se arki voisi olla jatkossa elämäsi onnellisinta, jos miehesi ei enää rakasta sinua? Taloko arjestasi tekee sitten sen elämäsi onnellisimman? Elämäsi onnellisin arki taisi kuule juurikin loppua siihen, kun miehesi tunnusti tunteensa sinulle, että on kyllästynyt teidän arkeenne.

onko hänellä ollut tällästä taipumusta?

En usko että miehellä on toista. Tämä tilanne on vaikea koska mies ei puhu oikeastaan mitään asiaan liittyvää. Kun sanon että pitääkö mun ruveta nyt etsimään asuntoa, hän sanoo että ei tiedä? Mutta nyt on jo pari kertaa kysyttäessä sanonut että on kyllästynyt suhteeseen eikä tässä ole mitään järkeä. Järkeä ei ole siinä että minusta meillä on kaikki oikein erinomaisen hyvin! siis ei tietenkään nyt enää mutta ennen tätä miehen esille tuomaa erittelemätöntä ongelmaa.



Ja mitä tulee kommentteihin taloon kiintymisestä, olen paikkoihin ja tiloihin kiintyvä ihminen. En ole koskaan elämässäni tuntenut olevani kotona ennekuin nyt. Asiaan on vaikuttanut eniten tietenkin mieheni joka ON kotini, ja sen hänelle myös sanoin! Tottakai jos pelissä olisi vain puhtaasti rakkauden tunne ilman realiteetteja kuten lapset, raha, asuminen, työmatkat, tavarat, muut suhteeseen liittyvät ihmissuhteet, lemmikit, olisi helpompaa tehdä ns. oikeita ratkaisuja.



Kyllä minusta meidän suhde on kokonaisuus johon isona osana liittyy talo ja paikka jossa asumme luonnon keskellä ja yhdessä laitamme ja hoidamme kotiamme. Omistaminen sinäänsä on minulle yhdentekevää mutta en halua luopua enempää miehestä kuin talostakaan.



Tottakai lähtisin samoin tein jos mieheni sanoisi että nyt jätän sinut, muuta pois. Näin hän ei ole sanonut. Olen yrittänyt selittää että tottakai jokainen kyllästyy pitempään yhdessä ollessa mutta se menee ohi ja täytyisi nähdä metsää puilta. En saa mitään järkevää vastausta takaisin.

Luultavasti otan hieman etäisyyttä, en puhu asiasta ja kun kohtaamme olen neutraalin positiivinen. Luulisi nyt ainakin että jossain vaiheessa sitä puhetta alkaa tulla ja joko häätö tai anteeksi pyyntö? Vai tuleeko?



ap

olla, että olet huseerannu taloa innokkaasti, että miehesi kokee, ettai talo ja hän pysty toteuttamaan sinun vaatimuksia. Miehet on vaan sellasia että ei vaan pysty käsittämään, että voi vaan haaveilla kaikista remonteista, olettamatta että sillä pitäis löytyy rahat nyt heti ja ettei se ole merkki ettei nainen voi olla tyytyväinen näinkin.

miten te pystytte roikkumaan miehissä tuolla tavalla?



Itse lähtisin siltä seisomalta, jos joku sanoisi, ettei enää kiinnosta.

Totta tuo.

Meillä yhteinen koti ja mä oon sellanen haaveilia ja miettijä et mitähän seuraavaksi tekis. On mukava suunnitella ja vaihdella kalusteiden paikkaa. Nautin siitä ja minähän kotona olen lasten kans.



Sitten jos mainitten vaikka että tästä saisi hienon jos tekisi niinn ja näin. Mies ottaa sen silleen etten ole tyytyväinen tähän mitä meillä on tai just että nyt pitäs alkaa remontoimaan ja löytää rahat kun vaimo niin haluaa. Vaikken siis ole mitää sellasta tarkottanut, haaveillut vain.



JA minun ymmärtääkseni miehillä tulee naisia useammin tarve (poikkeuksiakin on) vetäytyä omiin oloihin, saada tilaa. Myös naisilla on tämä tarve mutta ei ehkä niin voimakkaasti.



Minä sinuna lähtisin ap vaikka lomalle jonnekkin, jättäsin miehen viikoksi kahdeksi yksin. Antasin hänen olla rauhassa. Jos sinulla on mahdollisuus vaikka jonku kaverin tai vanhempien luona olla.



Antasit miehen rauhassa miettiä ja nauttia yksin olosta. Kyllä se on ihan normaalia että pitkissä suhteissa tulee kausia että miettii mihin suuntaan haluaa lähteä ja haluaako toisen kanssa elää.



Me on miehen kanssa yhtä mieltä siitä että rakkaus on paljolti TAHDON asia. Tämä pitkissä suhteissa varsinkin, alussa on sitä huumaa ja ihanaa tunnetta. Mutta kyllä se rakastaminen on tahtomista ja suhteen hoitamista.

Niin kuin kaikissa ihmissuhteissa.



Ehkä miehesi on epävarma ja suotakoon se hälle. Ehkä tämän kriisin jälkeen kiinnytte toisiin enemmän. Riippuu varmasti myös siitä miten annat miehellesi mahdollisuuden yksin oloon ny kun hän sitä tarvii. Kun hän saa rauhassa olla yksin niin ehkä taas kaipaa sinua.



Jos päätät lähteä lomalle niin älä soita miehelle ollenkaan, elä viestittele, anna hänen ottaa sinuun yhteyttä.



Tämä vain minun mielipide.

Kymmenen vuotta ollaan miehen kanssa oltu yhdessä, lapsia useampi ja rakastamme edelleen toisiamme, tahdomme rakastaa.:)

Suhteeseen on myös muutama kriisikin mahtunut mukaan.



Onnea sinulle. Materiian ja asuntoihin ei kannata liikaa kiintyä!! Ne on katoavaista!

Onko tuo talo siis miehen yksin vai teidän yhteinen? Jos on vain miehen niin miksi?



MIKSI, MIKSI, MIKSI jotkut naiset eivät osallistu talon hankintaan? Näin teki kaverinikin ettei mistään koskaan maksanut ja lopulta sitten kaikesta näki että se talo oli miehen ja mies päätti kaiken siellä. Ja eron tullessa nainen oli ilman kotia.

Etkä halua uskoa, että miehesi oikeasti on sinut nyt jättämässä. Voi toki ollakin, että tämä on jokin vaihe, josta pääsee yli. Mutta ehkä miehesi ajattelee jollain tasolla olevansa sinulle " kivempi" , jos ei sano suoraan, että nyt jätän sinut, mene pois. Siksi kierrellen ja kaarrellen puhuu mitä puhuu. Tai ei puhu. Ehkä hän olettaa, että tajuat lähteä. On myös hyvin mahdollista, että hänellä on uusi nainen, mutta ei sitäkään " raaski" kertoa sinulle. Ei halua tahallaan loukata enempää kuin välttämätöntä on. Pelkurimaistahan tuo on, ettei sano suoraan, mitä haluaa. Toivotaan, että kaikki menee hyvin.

sivuuttaa kaikki vastaukset, joissa suoraan sanotaan miehen kyllästyneen ja haluavan ap:sta eroon. Ap haluaa vain kuulla vastauksia joissa sanotaan miehen vaan olevan vaiheessa. No ei ole. Minäpä suomennan niin että ap:kin ymmärtää: HÄIVY SIITÄ TALOSTA; MIES EI ENÄÄ HALUA SINUA!!!!!!