Lue keskustelun säännöt.
Menin sitten kertomaan teini-tytölleni lapsena kokemastani isän alkoholismista
02.10.2017 |
ja väkivallasta. Homna meni näin, että siihen iän ikuiseen "elämä on paskaa" jankkaukseen sanoin, että minulla se on sinun ikäisenä ollut varmasti paskempaa ja kun tyttö kysyi miksi sanoin syyn.
Selvästi alkoi miettiä ja itseäni harmittaa, kun edes sanoin. No nyt voin kertoa miksi me ei siellä hirveästi käydä vaikka välimatka on alle 10 km.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi harmittaa? Ehkä oli tärkeää nuorelle, että kerroit? Lapset kyllä aistivat että jokin on vialla ja omituista, vaikka heille ei sanallakaan siitä puhuttaisi. Se määrittelemätön ja sanomaton on vaikea käsitellä, kun ei tiedä mistä on kyse. Avoimuus ja rehellisyys auttavat ymmärtämään ja työstämään monia asioita. Varmasti tuollainen on vaikuttanut paljon sinuunkin, ja ehkä tyttäresi ymmärtää sinuakin uudella tavalla.