Lue keskustelun säännöt.
Saitteko te olla lapsena eri mieltä kavereittenne kanssa vanhempanne mielestä?
02.10.2017 |
Entä vanhemman kanssa? Minä en saanut. Eri mieltä oleminen määriteltiin rettelöinniksi, itsekkyydeksi, hankaluudeksi, huonokäytöksisyydeksi ja pahantahtoisuudeksi. Varsinkin ystävyyssuhteissa, mutta myös suhteessa äitiin. Eikö tällainen vanhempi ole siinä kohta narsistinen? Narsistihan ei hyväksy sitä, että joku on eri mieltä.
Tästä on aiheutunut itselleni valtavasti ongelmia kontaktissa muihin ihmisiin. Eihän ole mahdollista, että minut hyväksyttäisiin, kun olen eri mieltä. Kehtaankin olla! Jos joku kiusaa minua ja minuun sattuu ja olen eri mieltä siitä, että saako hän jatkaa, niin olen kuulemma paha. Koska se toinen ei kuulemma tarkoittanut satuttaa minua ja olisi röuhkeää mennä syyttämään häntä siitä missään muodossa. Sen sijaan minun tulee hävetäkin sitä, etten hyväksy sitä toista ja anna olla. Ystävänä pitää jatkaa, ettei toiselle tule paha mieli ja hylkäämiskokemusta.
Onko ketään muuta, jolla ois ollut samoin?
Kommentit (27)
Minun äitini piti omia mielipiteitään minun, lapsen, mielipiteitä tärkeämpinä, älykkäämpinä, oikeampina ja fiksumpina, vaikka ne eivät sitä olleet. Hän ei osannut perustella, miksi mielipiteensä olisivat olleet oikeampia, fiksumpia eikä varsinkaan sitä, miksi ne olisivat minun, lapsen mielipiteitä tärkeämpiä, minulle koskaan.
Niinpä hän ei koskaan ansainnut kunnioitustani. "Aikuisen" mielipiteissä ei ole sen enempää järkeä, kuin 3-vuotiaan lapsen, ellei hän todellakin ole oikeassa. Ja mun äiti ei ollut. Aina siis. Mutta koskaan en saanut olla oikeammassa kuin hän, enkä varsinkaan eri mieltä, koska se oli tuomittavaa ja väärin. Minä olin kuulemma vain paha. Aha. NO, nyt sinä, kusipää olet vuorostasi "vain paha", kun haluaisit, että minä autan sinua, kun tulet vanhaksi. En auta. Sellaista pahuutta pyydätkin minulta, hullu! :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miten voin tällaisistakin otsikoista heti tunnistaa että kyseessä on kivikissaäiti :D
Eikö tosiaan kukaan tunnista tätä ongelmaa? Eikö edes suhteessa kavereihinsa? Jos olitte eri mieltä kaverinne kanssa, niin äitinne asettui aina kaverinne puolelle, "koska sillä lailla ei tule erimielisyyksiä ja riitaa" varmaan johtoajatuksenaan. Tuloksenaan nujertaa täysin oma lapsensa. Vaikka se olisikin tiedostamatonta, se on silti erittäin keskenkasvuista, kypsymätöntä ja väärin. Surkea kasvattaja sellainen!
ap
On ihan fiksua pyrkiä välttämään riitaa, mutta kaikkien mielipiteitä tulisi tasavertaisesti kuunnella ja ottaa ne huomioon. Lasten (ja miksei muidenkin) mielipide pitäisi ottaa huomioon vaikka se olisi helvetin tyhmä, koska sillä on suuri merkitys lapsille, että heidät huomioidaan ja että he kokevat itsensä tärkeäksi. Jos mielipide on järjetön niin totta kai lapselle voi ja pitääkin perustella, että miksi lapsen ajatus saattaa olla virheellinen.
Puhumattakaan siitä, millaisia ongelmia tämä aiheuttaa lapsen myöhemmissä ihmissuhteissa. Ajatelkaa, olen päälle neljänkymmenen, ja tajusin eilen , että mä en ole koskaan SAANUT olla eri mieltä! Se on ollut AINA täysin tuomittavaa toimintaa. Oikeaa haista paska meininkiä, minulta, muka. Vaikka en minä ketään aio jyrätä olemalla eri mieltä, en todellakaan, VAAN PUOLUSTAA MUN OMIA OIKEUKSIANI! Jos mulle aiheutetaan paha mieli, olipa se syy sitten ihan mikä tahansa, niin totta vitussa mä olen eri mieltä siitä, että se on oikein tai hyvä homma! Ei ole! Se on kiusaamista! Puhun nyt siis lapsista, joille pitäisi opettaa, että heidän mielipiteensä ovat saman arvoisia, kuin jokaisen, ja että jos heille tehdään asioita, jotka heistä tuntuvat pahalta, niin asia pitää aina selvittää. Eikä kuitata sillä, että oletpas paha, kun ajattelet kenestäkään noin. Ajatus on voinut myös syntyä väärinkäsityksen tuloksena, ja se pitäisi lapselle aina pystyä osoittamaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en edes ymmärrä, mitä pahaa on riidassa erilaisista mielipiteistä? Jos joku on sitä mieltä, että minua saa vahingoittaa, niin miksi helvetissä minun tulisi olla samaa mieltä? Ei se ole mikään ratkaisu, että "älä sitten ole sen kanssa", se jokuhan saattaa ola paras kaverini! Tai myöhemmin oma siippa!
ap
Tai jos minun toimintani satuttaa jotakuta, niin kyllä minä paljon mieluummin kuulen hänen tulevan kertomaan sen minulle päin naamaa, kuin alkavan puhua minusta pahaa selän takana! Että asia voitaisiin selvittää, koska en ole ajatellut loukata.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ehkä ole hyvä idea kannustaa aloittajaa käyttämään palstaa terapiavälineenään. Hän ei voi yhtään paremmin käytyään täällä vaahtoamassa äitisuhteestaan. Parempi olisi olla vastaamatta näihin sairaihin aloituksiin. Terapia kuuluu hoitaa ammattilaisten kanssa.
Ap, näitä sun juttuja lukiessa varmasti jokainen on kyllä huomannut, ettet ole IKINÄ samaa mieltä kenenkään kanssa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauva-asiaintuntija kirjoitti:
On ihan fiksua pyrkiä välttämään riitaa, mutta kaikkien mielipiteitä tulisi tasavertaisesti kuunnella ja ottaa ne huomioon. Lasten (ja miksei muidenkin) mielipide pitäisi ottaa huomioon vaikka se olisi helvetin tyhmä, koska sillä on suuri merkitys lapsille, että heidät huomioidaan ja että he kokevat itsensä tärkeäksi. Jos mielipide on järjetön niin totta kai lapselle voi ja pitääkin perustella, että miksi lapsen ajatus saattaa olla virheellinen.
Ja on vaikeaa ajatella, että lapsen mielipide olisi helvetin tyhmä, koska sehän varmaan perustuu monenlaisiin ajatuksiin, ja ennen kuin on selvillä niistä, niin ei voi sanoa, että mielipide olisi tyhmä. Sehän voi olla ihan valtavan fiksu ajatus, joka vain perustuu asioihin, jotka eivät pidä paikkaansa tms ja sen takia lopputulos eli se mielipide ei ole loistava. Mutta mikäli ne asiat pitäisivät paikkaansa, joihin lapsen mielipide perustuu, niin se olisi erittäin järkevä mielipide.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä ole hyvä idea kannustaa aloittajaa käyttämään palstaa terapiavälineenään. Hän ei voi yhtään paremmin käytyään täällä vaahtoamassa äitisuhteestaan. Parempi olisi olla vastaamatta näihin sairaihin aloituksiin. Terapia kuuluu hoitaa ammattilaisten kanssa.
Tämä nyt vaadi mitään terapiaa, että voi keskustella tästä aiheesta. Ellet sitten ole joku muiden ajatuksia dissaava vätys, jolle on ahdistavaa ajatella, että pitäisi hiukan venyttää miettimiskapasiteettiaan muiden hyväksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, näitä sun juttuja lukiessa varmasti jokainen on kyllä huomannut, ettet ole IKINÄ samaa mieltä kenenkään kanssa. :D
Joo, mutta olenko saanut olla eri mieltä, en. Olen tehnyt sen sen kustannuksella, että minua haukutaan. Uskon sen, että paljolti esitystavan takia, mutta se johtui siitä, etten ole ikinä ollut hyväksytty minun mielipitein.
ap
Mun kavereilla ei ollut oikein mitään sanomista vanhempieni mielestä. Muutenkin jotenkin outoa ajatella, että olisi keskusteltu siitä, millä mielellä vanhemmat on tms. Puhutteko te muut siitä, millainen vanhemman mieli on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on ainakin äidissäni narsistinen piirre. Huhhuh... mitä oonkaan saanut kärsiä. Kamalaa. Mutta tästä oivalluksesta on nyt varmasti paljon hyötyä, alan harjoitella luvan kanssa eri mieltä - omaa mieltäni - olemista! Jee!
ap
Joo tää on se äitihullu/kivikissaäiti/äitijankkaaja. On muuten kaiken lisäksi tosi ilkeä ja hyökkäävä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Mun kavereilla ei ollut oikein mitään sanomista vanhempieni mielestä. Muutenkin jotenkin outoa ajatella, että olisi keskusteltu siitä, millä mielellä vanhemmat on tms. Puhutteko te muut siitä, millainen vanhemman mieli on?
Ai siis mitä tarkoitat, ettei sinun kavereillasi ollut mitään sanomista vanhempiesi mielestä?
Tarkoitan omilla keskusteluillani lapsuudessa tilanteita, joissa olen kertonut, miten minua ärsyttää jokin asia ystävässäni, eli käytännössä sen voisi nähdä niin, että olen hänen kanssaan eri mieltä. Minua esim. ärsyttää, että hän haluaa olla aina tallilla, kun itse haluaisin tehdä jotain muutakin yhdessä. Niin tällöin äitini on suuttunut minulle, vaikka enhän mä mitään pahaa toivo, vaan haluaisin vain asioiden olevan eri lailla.
Enkä tarkoita sitäkään, että asiat menisivät kuten minä haluan, mutta kun siis tuossa vain sen tallillakävijän mielipide oli arvostettava, ja minä olin joku saatanasta seuraava vaikeilija, kun halusin jotakin muuta, eli haluni oli siis VÄÄRIN. Ja saattaa se nuoreen ihmiseen sattua kovastikin, että paras kaveri haluaa tehdä jotain, mitä ei itse halua. Äiti käski vain olemaan enemmän siellä tallilla, jos halusin olla kaverin kanssa. Vaikka en halunnut olla. En olisi itse nähnyt niin vaarallisena, vaikka ois kannustettu sanomaan ystävälle, mitä ajattelen, ja katsomaan mitä sitten tapahtuu. Ja tuo on siis kuvitteellinen esimerkki.
Nyt ehkä joku sanoo, että miksi et vain sanonut? No, varmasti olinkin sanonut, pienempänä, erilaisissa tilanteissa erilaisten lasten kanssa. Leikitäänpä sitten, että joku heistä lyö minua siitä hyvästä tai muuten satuttaa. Niin minähän siitä huudot sain, ei saa olla eri mieltä, anna sen toisen tehdä mitä se haluaa! Vaikka miten voi olla ystävyyttä, jos minä en saa edes koittaa vaatia toista ymmärtämään minun toiveitani tai kompromissia?! Koska se oli juuri se kamala. Ei saanut. Koska sen toisen piti saada narsistina tehdä mitä.HÄN haluaa.
Enkä todellakaan tarkoita että mä määräilisin ketään, vaan että minullakin olisi kivaa, eikä vain toisella, jos ystäviä ollaan. Mutta en saanut edes yrittää. Minun piti tukahduttaa kaikki tahtoni.
ap
äidin isä oli ilmeisesti ollut perheessä jokin kusipääturanni, jota äitini siitäkin huolimatta ihaili, ja sieltä lienee moinen oppi, että idioottien on annettava tehdä, mitä he haluavat. Tai sokeus sille, että jonkun toiminta voi todella vahingoittaa itseä TAI OMAA LASTA. En mä nyt sitä tallilla viihtyjää idioottina pidä, mutta totta kai harmittaa ja idiootilta se alkaa tuntua, kun ei ole edes väylää ottaa asia puheeksi. Siis vaikkei hän ole idiootti.
ap
Vierailija kirjoitti:
Lopeta jo tuo helvetin äitijankkaus. Olet ihan sekopää.
"Joo tää on se äitihullu/kivikissaäiti/äitijankkaaja. On muuten kaiken lisäksi tosi ilkeä ja hyökkäävä ihminen."
Just just :D
ap
Äitini on tämän takia säälittävä narsistipaska luuseri, joka ei ole ikinä löytänyt rinnalleen kumppania hylättyään isäni. Haha, ihan oikein sille!
Ei osaa antaa muille tilaa, siispä KUKAAN ei le halunnut olla hänen kanssaan, kukaan tasokas siis, vaan on saanut kärsiä yksin.
ap