Lue keskustelun säännöt.
Narsistien lapset, oletteko pystyneet tulemaan tasapainoisiksi?
02.10.2017 |
Yleinen tarina palstojen perusteella näyttää olevan, että valitaan vääränlainen kumppani, tehdään lapset joihin "tartutetaan" huono itsetunto, kaverisuhteet ovat vähän niin ja näin ja työkin on monesti jonkinlainen kompromissi. Osa näyttää takertuvan voimakkaasti ulkoiseen, siihen että nyt on sitten kaikkien vaikeuksien jälkeen hieno omakotitalo tai arvostettu työpaikka. Sitten 50-vuotiaana ollaan ehkä saatu itsetuntoa kasvatettua sen verran että erotaan ja löydetään vähän onnea siitä, että pystyy arvostamaan itseään hieman enemmän kuin nuorempana. Parhaassa tapauksessa löytyy uusi paremipi parisuhdekin.
Kirjoitukseni on aika pessimistinen, mutta tuollainen kuva minulle on jäänyt pitkältä ajalta aloituksia lukiessa. Olen itse 30-vuotias ja pelottaa että samanlainen tulevaisuus on itselläkin edessä. Olen käynyt pitkään terapiassa, mutta työmäärä tuntuu ihan mahdottomalta, kun tuntuu että sisältä puuttuu niin paljon kaikkea hyvää ja kannustavaa puhetta ja ulkoisetkin elämän olosuhteet ovat vaikeuksien takia ajautuneet heikoiksi.
Onko kukaan kyennyt nuorena onneen ja tasavertaiseen parisuhteeseen ja kasvattamaan hyväitsetuntoisia lapsia? Eniten kiinnostaa ihmisten tarinat, joilla ei ollut ketään turvallista aikuista elämässä...
Kommentit (3)
Tulipa surullinen olo aloituksestasi, tuntuu, että kuvailit minun elämäni prikulleen, lukuun ottamatta lapsien huonoa itsetuntoa (olen vielä lapseton). Olen 28 ja elän tällä hetkellä jonkinlaista muutoskautta. Päätin juuri pitkän parisuhteen mieheen, jonka kanssa luulin olevani hyvässä ja rakastavassa parisuhteessa. Jälkikäteen olen käsittänyt, että se että "joskus" huudettiin, haukuttiin, uhattiin jättämisellä, rikottiin rajoja ja ajettiin sukulaisten luokse yöksi on myös ollut osa sitä muuten niin hellältä tuntunutta parisuhdetta, ja että se on tarkoittaa sitä, että parisuhde ei olekaan ollut niin hyvä, kuin olen kuvitellut. Silti se tuntui turvallisemmalta kuin mikään muu ihmissuhde koko elämässä.
Työelämässä olen alisuoriutunut. Takana useita kammottavia kaverisuhteita, ja vasta nyt olen alkanut (terapian avustuksella) pohtimaan jokaisesta ystävästäni, mitä positiivista he tuovat elämääni, ja alkanut karsia pois niitä, jotka tuovat draamaa tai huonoa oloa.
Aiemmin uskoin, että jos hankin sen omakotitalon tai muita meriittejä, olisin vihdoin onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Nyt ajattelen, että jos edes pari viikkoa heräisin joka aamu onnellisena ja tuntisin iloa pienistä asioista, rutiineista ja onnistumisista, olisin onnistunut elämässäni.
Toivon, että iän kanssa tämä helpottaa, mutta pahoin pelkään, että jokin osa minusta on kasvanut niin vinoon, että joudun tekemään äärimmäisen paljon töitä, jotten tuntisi vetoa vääränlaisiin ihmisiin/pelkäisi epäonnistumista/tuntisi oloani ulkopuoliseksi ja vääränlaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikää 36 vuotta. Ei miestä, ei lapsia. Pelottaa löytää itseään jälleen kerran huonosta ihmissuhteesta. Sinkuna vuosikausia johtuen tästä.
Kaverisuhteissa ollut se "viimeinen valinta". Saanut oudon huonoa kohtelua monelta tuntemattomalta, koska ollut jonkun nassen vihankohde.
Toisaalta minulla on hyvä itsetunto nyyään, toisaalta ei. Olen alisuoriutuja ja harmittaa kuinka elämä on mennyt päin mäntyä monelta osalta. Monen mielestäolen voinut saada paljon aikaan... mutta itse tiedän mitä olen viimeiset 15 vuotta tehnyt... Voisin olla paljon enemmän mitä olen. Minusta voisi olla paljonkin hyötyä muille ja tälle yhteiskunnalle. Ideoita ja potentiaalia on. Minkäänlaista turvaverkkoa ei ole tai joukkoa joka uskoisi minuun. Olen luonut vääränlaisen imagon itsestäni, eikä kukaan siksi usko minuun. Anonyyminä netissä uskoo...
Sekava sepustus. Jokainen lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen läsnäoloa kasvuvuosiinsa. Kua se turvallinen aikuinen on? Vaikea sanoa. Mielenterveystoimistossakin osa työntekijöistä on ankeuttajia. Sieltä en enää apua hae. Se on totta, että osa inhottavista sekoista hakee alalle missä pääsee kyykyttämään heikossa asemassa olevaa.