Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kiertääkö porukka oikeasti kauppakeskuksessa kaupasta toiseen ostamassa itselleen tarpeettomia tavaroita?
02.10.2017 |
Olen aina ollut säästäväinen ja ostanut harkiten. Esim. vaatteita on monesti liian vähän ja vaikka rahaa on, en osaa ostaa kulahtaneiden tilalle uusia, koska kivojen vaatteiden löytäminen on vaikeaa. Siksi tuntuu kummalta Konmari-ryhmä kommentit. Oikeasti hei!!
"Tosiaan saattoi jossain isossa liikekeskuksessa vaella liikkeestä toiseen ja kaikkia pieniä tai vähän isompiakin pussukoita matkassa. Kotona sitten havahtui et mihin oikeastaan niitä tarvitsee. Tosiaan rahaa säästyy eikä ole joka paikka täynnä tavaraa. Ja tuo fiilis se on parasta."
"Ja sama sukkien ja alusvaatteiden kanssa. Niitä on niin paljon etten uusia tarvitse ja kun sukkia kuluu loppuun,voin ottaa toisesta kaapista avaamattomia sukkia"
"kotiin en enää hamsraa verhoja tai muita tekstiilejä, oli sitten kuinka halpaa tahansa"
Kommentit (8)
Kyllä monet tekee noin. Tosin, "tarve" on aina helppo keksiä. Moni luulee, että halu=tarve.
Etkö muuten tiennyt, että koko talous- ja yhteiskuntajärjestyksemme perustuu tarpeettoman tavaran ostamiselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoat heräteostokseni liittyvät kirjoihin ja paperitavaraan sekä välillä leluihin lapselle. Muuten ostan kyllä tarpeeseen. Menen kauppaan, koska tarvitsen uuden paistinpannun tai kylpypyyhkeet. Ostan, jos löydän mieleisen. Usein en löydä sopivaan hintaan mieleistä, vaikka olisi tarve. Sitten odotan, että sopiva tulee kohdalle.
Kirjakaupassa ja lelupuodeissa tulee kyllä välillä huinittua ihan uteliaisuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä monet tekee noin. Tosin, "tarve" on aina helppo keksiä. Moni luulee, että halu=tarve.
Etkö muuten tiennyt, että koko talous- ja yhteiskuntajärjestyksemme perustuu tarpeettoman tavaran ostamiselle?
Tuo on totta. Ihmisille luodaan tarpeita tyhjästä.
Minullakin oli joskus nuorempana noin. Nyt keski-ikäisenä ei voisi tuo touhu vähempää kinnostaa. Olen täysin kyllästynyt ostamiseen. Ostan vain tarpeeseen eli hyvin harvoin. Olen myös kyllästynyt koko yhteiskunnan kaupallisuuteen. Käytän aikaani mieluummin kirjastossa ja kulttuurin parissa kuin ostoskeskuksissa. Suorastaan kammoan trendejä, ostan tarvitessani mahdollisimman ajatonta ja mieluiten merkitöntä.
Määrittele "turha", ap!
Jos rahaa on, ja jokin tavara tuottaa iloa itselle, niin minusta se ei ole turha, vaikka sitä ilmankin voisi elää. Esimerkiksi minulle luksusta ovat hyväntuoksuiset ja laadukkaat suihkusaippuat ja voiteet. Kirjat ja elokuvat. Hyvä ruoka. Jonkun mielestä nuo ovat taas turhia, mutta ehkä hän sitten taas pitää ehdottoman tärkeänä omistaa auton tai kaksisataaneliöisen omakotitalon tai mökin järven rannalla.
Tietenkin jos ostoksista ei saa iloa ja/tai hyötyä tai jos ne vievät budjetin konkurssin partaalle, niin silloin ostos varmaankin on ollut turha.
Mutta pelkkä hyödyllisyys ei ole arvon mittari. Myös ilo ja mielihyvä ovat tärkeitä.
Minä tiedän, on "tiedostavaa" haukkua materialistista shoppailua.
Shoppailu kuitenkin on oikeastaan ihan samaa mitä jo antiikin kreikkalaiset harrastivat: julkisessa tilassa ihmisten parissa liikkumista, ihmisten tapaamista, juttelua, uusien tavaroiden tarkastelua ja niistä saatuja virikkeitä.
Viimeksi kävin ostoksilla 17-vuotiaan tyttäreni kanssa viime torstaina Vantaan Jumbossa. Ostimme Gamestopista tyttärelle yhden figuurin, Bodyshopista saippuaa ja kahta rasvaa, alusvaatteita ja urheiluasun vaateliikkeestä ja Faunattaresta lemmikkiliskollemme hyönteisiä. Noista ehdottoman välttämättömiä olivat vain hyönteiset, mutta iloa on noista muistakin.
Samalla ruodimme todella monenlaisia asioita. Puhuimme populaarikulttuurista, vaatteiden kestävyydestä ja halpatuotannosta, metrosta ja sen viivästymisestä, rottien kasvatuksesta, uravalinnasta... totta kai sitä voi jutella muuallakin kuin ostarilla, mutta ei se hauska parituntinen tyttären kanssa hukkaan mennyt, samalla päivitin kätevästi sen, missä hänen elämänsä menee ja katseltiin mitä muotia nyt on tarjolla.
Ei, ei ollut mikään ainutkertainen kulttuurielämys tms., mutta niitä on itse kullakin muutenkin aika harvoin. Ihan kivaa arkea silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina tykännyt shoppailla. Sitten tuli yt ilmoitus ja shoppailu loppui kuin seinään.
Kunnon inventaario, selvisi meillä on mm shampoota n 5 vuodeksi. Aina ostanut tarjouksesta. Ja shampoo ei hirveesti huonone, kun säilytyspaikka on oikea.
Nyt en juuri osta mitään. Vaatteita on kaapit täynnä.
Allekirjoitan niin ton, kaupassa käynti herättää tarpeita.
Komppi kuutoselle. Ostokset ei ole sen tyhjempää elämää kuin vaikka puutarhanhoito tai metsässä kävely. Se on vain tietyissä piireissä tapana moittia kaikkea "pinnallista" ihan kuon oikeasti puiden katsominen olisi jotenkin älyllisempää kuin katsoa takkeja. Kumpikaan ei ole elämän kohokohta muttei silti mitään hukkaan heitettyä aikaa. Käyttäkää omia aivojanne älkääkä leikkikö papukaijaa.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä minä nuorempana kiersin. Ihan vaan ajankuluksi, tai tekosyynä tavata kavereita. Ostoksilla käynti oli sellainen helppo juttu mitä tehdä. Shoppailin erityisesti kosmetiikkaa, kenkiä ja vaatteita yli oikeiden tarpeideni ja joskus jopa yli varojeni (vanhempani joutuivat pari kertaa pelastamaan minut luottotietojen menolta). Kotona sitten tuli se morkkis, että ei, miksi ostin taas! Se oli kuin jonkinlainen riippuvuus.
Keski-iässä kyllä katosi halu osteluun ihan itsestään sitten. Ei vaan niin enää kiinnosta mennä mihinkään ostoskeskuksiin, itse asiassa käyn niissä vain jos on ihan pakko.