Tölkki, pullo, lasi – Mitä somen juomiskuvat viestivät?
https://kokovartalofiilis.com/2017/10/01/tolkki-pullo-lasi-mita-somen-j…
- -
Juhla- ja tapahtumakuvissa tölkki, pullo tai lasi vaikuttavat vakiintuneelta tavalta kertoa, että nyt on aihetta iloon. Tyypillisin kuva tässä kategoriassa on kaksi kuohuviinilasia vierekkäin, tai kuohuviinilasi ja -pullo vierekkäin. Tarkennus on napautettu kupliin.
Toinen yleisesti tunnistettava tyyppi liittyy matkustamiseen. Näillä juomakuvilla voidaan kertoa, että ollaan joko lähdössä matkalle tai päästy perille jonnekin (yksittäinen tölkki, pullo tai lasi lentokentällä, -koneessa, laivaterminaalissa, laivassa, autossa, bussissa, junassa, hotellihuoneessa, hotellin parvekkeella tai pystytettynä hiekkarantaan. Hiekkaiset ja/tai öljytyt sääret voidaan joissain tapauksissa sallia mukaan, mutta muuten ympäristö on sivuseikka.). - -
Kolmas tyypillinen kuvatyyppi on nimeltään Kävin syömässä. Ruoka-annosta ei välttämättä ole kuvattu, mutta juoma sen vieressä kyllä. Joskus ruokakin, mutta silloin kuvatekstiin on usein laitettu varmuuden vuoksi hymiömerkintä: punaviinilasi tai oluttuoppi. - -
Neljännen taajaan esiintyvän tyypin näyttää muodostavan kuva, jonka nimi voisi olla Tapasin ystäviä. Erityistä on se, että tavattuja ystäviä ei välttämättä näy kuvassa ollenkaan. Tyypillinen kuva näyttää tarjottimellisen täysiä tai tyhjiä laseja, tai pöydän, jossa paikalla olleiden ystävien lukumääriä markkeeraavat lasit. Tuntuu hauskalta, että kuvaamisen tapa on tällä tavalla minimalistinen. Kaikki turha on rajattu pois. Hetkinen? Nyt viesti muuttuu jännittävämmäksi.
Tästä ystäväkategoriasta on olemassa myös tunnettu variaatio, jossa laseihin on kiinnittyneinä ihmisiä, mutta se ei tosiaan tässä kuvatyypissä ole ollenkaan välttämätöntä. Eräs tyypillinen ilmentymä tästä on kuva, jossa ystävä istuu kuvaajaa vastapäätä ja nostaa pullon, tölkin, lasin naamansa eteen kohti kameraa. Toinen tyypillinen kuvatyyppi on kuva tölkistä, pullosta tai lasista, johon on tägätty joku kaveri.
Viides alkoholikuvatyyppi edustaa Omaa Aikaa. Tässä kuvassa esiintyy erityisen usein punaviinilaseja yksin. Ne ovat hyvin usein senkillä television edessä, kuvattuina sohvan ja viltin kanssa, tai kynttilävalaistuksessa pöydän päällä. Lasit ovat aina noin puolivälissä, eivät koskaan piripintaan kaadettuina. Näissä kuvissa etenkään ei esiinny ihmisiä. Oman ajan olennaisuus, ansainta ja kaipuu on aihetunnistein merkitty näkyville. Mukana on usein myös jokin superlatiivi, tai huudahdus, kuten ”vihdoinkin!” tai ”koska olen sen arvoinen!”. En ole koskaan nähnyt tätä kuvatyyppiä miehen jakamana, mutta tämä nyt oli sellainen karski yleistys.
Tämä juomistilanteiden kuvaamisen tapa ja kerronnan kieli kiehtoo minua. Tämä(kin) puuttui tyystin aikana ennen internetiä. On hauskaa pohtia, miten kuvien sanoma muuttuu, jos tölkin, pullon tai lasin paikalle asetetaan jokin muu esine tai asia. Aivan merkillisiäkin mielikuvia saa aikaan helposti (kokeile vaikka lenkkimakkaraa tai hiustenkuivaajaa), mutta vaikka mietittäisiin likeisimmän samantyyppisen nautintoasian kautta ja valittaisiin kuvaan vaikka karkki, tuntuisivat asetelmat silti ainakin jossain määrin humoristisilta.
On mielenkiintoista pohtia, millaiset viestin välittämisen konventiot syntyvät välineiden ja alustojen kehittyessä. Miksi juuri tämänkaltaisesta kuvaamisen tavasta on tullut oma, erotettava lajinsa? Minkä kaiken laisia mielikuvia juuri näillä kuvilla halutaan välittää tutuille ja tuntemattomille ruutujen takana?
Kommentit (9)
Lievää ylianalysointia. Ei kaiken tarvitse viestittää mitään erikoista.
Mä en halua että mut tägätään ravintolapöytään joka on täynnä laseja. Käyn noin 2 kertaa vuodessa ulkona.
Kyllä saa sen käsityksen että jotkut ovat lasi kourassa jatkuvasti. Erään kaverini täti oli huolestunut että onko se liisa aina juopottelemassa, kun ei sellaisia kuvia juuri ollut missä ei olisi pöytä täynnä viinaa...
Niin, entä sitten? Tuliko tosiaan yllätyksenä, että kotisohvalla otettu viinilasikuva kuvaa erilaista tilannetta, kuin ystävätapaaminen?
Kun viinikuva kynttilöineen ja pörröfiltteineen on otettu, kaapista kaivetaan arkisemmat juomat pahveissaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä en halua että mut tägätään ravintolapöytään joka on täynnä laseja. Käyn noin 2 kertaa vuodessa ulkona.
Kyllä saa sen käsityksen että jotkut ovat lasi kourassa jatkuvasti. Erään kaverini täti oli huolestunut että onko se liisa aina juopottelemassa, kun ei sellaisia kuvia juuri ollut missä ei olisi pöytä täynnä viinaa...
Jos käyt kaksi kertaa vuodessa ulkona ja silloinkin istut normaalisti ravintolapöydässä, miten ihmeessä sinusta ei ole sellaisia kuvia, jossa ei ole pöytä täynnä viinaa? Eikö tädit tiedä, että ravintoloissa vesikin kaadetaan joskus viinilasiin ja että ruoan kanssa juotu viini ei ole juopottelua? Ja miten niitä kuvia sitten on niin paljon, jos siellä noin harvakseltaan käydään?
Vierailija kirjoitti:
....Lasit ovat aina noin puolivälissä, eivät koskaan piripintaan kaadettuina. Näissä kuvissa etenkään ei esiinny ihmisiä......
Ensinnäkin... punaviini tarjoillaan oikeaoppisesti lasi puolillaan, juopot vetää piripintaan.
Toisekseen jos kuvataan omaa aikaa, kuka sen kuvan ottaa ellei se omaa aikaa viettävä. Ainakin itse, keski-ikäisenä, vierastan selfieitä.
Hauska teksti. Tosin itse olen ottanut metsäretkillä yhteiskuvia makkaroista ( :D ) vähän tuohon viinilasi tyyliin, en tosin jaa niitä someen, mutta vaikka kavereille olen laittanut juuri tuon tyyppisellä tekstillä esim. "vihdoinkin".
Itse olen viimeistä ryyppäämissukupolvea (90-luvun alussa syntynyt), ja minulle nuo viinilasi, tölkki, pullo kuvat on tosi tuttuja kavereiden feedeistä. Jotenkin tuntuu, että nuoremmilla, joille ryyppääminen ei ole enää ollut niin "cool" ja "joka nuoren harrastus", ei ole niin paljon näitä pullonkuvia. Voisiko tässä olla siis myös yhdenlainen elämäntyylin murros ollut?
Kiitos kun linkitit tämän, oli hauska lukea jotain pohdiskelevaa.
Muuten ihan hyvä, mut toi menee vähä yli.