Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Puran pahaa oloani mieheen

Vierailija
01.10.2017 |

Muutin toiselta paikkakunnalta miehen perässä jo 4vuotta sitten. Normaalista elämänrytmistä huolimatta en ole saanut uusia ystäviä uudesta kaupungista. Luojan kiitos on sentään työkaverit ja sosiaalinen työ. Vanhalla kotipaikkakunnallani käyn aina kun ennätän. Mieheni on paljon epäsosiaalisempi kuin minä ja hänelle riittää mainiosti vain muutama läheinen ihminen elämässä.

Olen rehellisesti ja suoraan puhunut miehelle yksinäisyydestä jota koen. Puran usein pahaa oloani mieheen ja pikkuasiat ärsyttävät miehen perheenjäsenissä. Vaikka he ovat oikeasti ihania ihmisiä, paha olo vaan vääristää tunteita ja tästäkin olemme miehen kanssa avoimesti puhuneet.

Viimeksi pari viikkoa sitten itkin miehelle että mitäs jos en ikinä tule asettumaan tänne. Mies sanoi ettei häntä haittaa jos puran pahaa oloani häneen ja kannusti useammin vierailemaan kotipaikkakunnalla jotta saisin vaihtelua ja muuta ajateltavaa. Noh mistä revit ylimääräistä aikaa reissaamiseen tämän oravanpyörän keskellä. Mies ei halua muuttaa kotikaupungistaan pois, sen on tehnyt selväksi.

Kaatuuko hyvä parisuhde tähän yksinäisyyteeni? Mies vaikuttaa niin rakastuneelta etten usko että aloite eroon tulisi sen puolelta. Usein kyllä mietin että koska hänen kuppi kääntyy nurin nalkutuksestani ja pahasta olostani. Toki hyviä päiviä on paljon, mutta myös niitä huonoja hetkiä on liian usein.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
01.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ootko kokeillut tutustua uusiin ihmisiin? Voi tuntua aluksi hankalalle mistä uusia ystäviä voisi löytää.

Et ole kokemuksesi kanssa yksin mut anna itsellesi aikaa sopeutuu uuteen paikkakuntaan omalla painollaan. Jos miehelläsi on ystäviä voi kutsua teille käymään että tutustuisit miehen ystäviin ja toisinpäin. Mitä tuohon pahan olon purkautumiseen ei kannata rikkoa parisuhdetta sillä että koet epäreiluna sitä että olet yksinäinen. Itse oot vastuussa oletko yksin vai teetkö uutta käännettä että haet uusia ystäviä.

Jotenkin tälleen sen ajattelen

Vierailija
2/5 |
01.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mites joku paikkakunnan facebook-ryhmä, voisi löytää uusia tuttavia? Joku harrastusryhmä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
01.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis sulla on sosialinen työ, mies ja läheiset ystävät toisella paikkakunnalla, jossa vierailet silloin tällöin? Eikö riitä, että uudelta paikkakunnalta etsit tuttuja, etkä lue paineita, että pitäisi saada läheisiä ystäviä. Sellaisia kavereita/tuttuja, joiden kanssa voisi silloin tällöin nähdä ja näistä voisi kenties muodostua enemmän, jos on muodostuakseen. Sitten taas läheiset ystävät ovat langan päässä tai vierailuetäisyydellä. Mielestäni ainakin ihannetilanne, ei niitä läheisiä ystäviä nyt valitettavasti välttämättä joka puolelta saa.

Vierailija
4/5 |
01.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muuta ihmisten ilmoille.

Vierailija
5/5 |
01.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ymmärrä mikä ongelmasi oikein loppujen lopuksi on. Tunnut vain sellaiselta peruskatkeralta tyypiltä, jolle mikään ei riitä ja joka sen lisäksi haluaa pilata myös kaikkien muiden elämän. Eihän sellaisesta tyypistä yksikään normaali ihminen ystävää halua, päinvastoin. Jos sinusta olisi uudella paikkakunnalla joku ystävän halunnut, niin se olisi tapahtunut samantien. Nyt sitten riiputtaa ja roikut miehessä, rääyt hänelle harva se päivä ja varmaan töissäkin olet turpa rutussa kaikille. Muista taas, että sinä ihan itse omalla toiminnallasi olet karkoittanut ja tulet karkoittamaan muut ihmiset läheltäsi, myös spanielimiehesi. Et arvosta edes häntä, vaan puhut miehestä ja "hänen rakkaudestaan sinuun" omituisesti aivan kuin sinä et rakastaisi miestä tippaakaan.

Ehkä mies sinua sietää, koska ei toista naista onnistuisi enää ikinä saamaan?Ehkä sinä olet hänelle vain se vakioreikä ja nainen, joka nyt kuuluu periaatteessa normaalilla miehellä olla? Ei tuollaista itsesäälistå volinaa muuten tavallinen täyspäinen mies kauan viitsi katsella... Mieti siis mitä haluat tehdä vuoden päästä tai vaikka viidenkin vuoden päästä. Haluatko vielä polkea tuota samaa polkua silloinkin vai olisiko sinun aika ottaa elämä omiin käsiisi vihdoinkin ja muuttaa sinne missä sinulla on edes joku ystävän tapainen?