Miten päästä yli surusta ettei kelpaa kenellekään.

Psykoterapian avulla opit rakastamaan itseäsi, jolloin muutkin rakastavat sinua, koska kykenet ottamaan rakkautta vastaan.

En ole mäkään ikinä kelvannut, olen 45 vuotias.

Huumeet auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapian avulla opit rakastamaan itseäsi, jolloin muutkin rakastavat sinua, koska kykenet ottamaan rakkautta vastaan.

Niin psykoterapiassa ulkonäkösi eheytetään niin, että miehet eivät enää katso baarissa ohi eivätkä netissä lopeta kirjoittelua kuvasi nähtyään.

Ruikuttaminen ja itsesääli ei ainakaan auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapian avulla opit rakastamaan itseäsi, jolloin muutkin rakastavat sinua, koska kykenet ottamaan rakkautta vastaan.

Niin psykoterapiassa ulkonäkösi eheytetään niin, että miehet eivät enää katso baarissa ohi eivätkä netissä lopeta kirjoittelua kuvasi nähtyään.

Ei ap:n ongelma ole siinä, että miehet katsovat ohi, vaan siinä, että se aiheuttaa hänessä surua. Tuohon psykoterapia auttaa.

(Miten noin naiivilla ja nololla viestillä on pelkkiä yläpeukkuja? Kertoo paljon tämän palstan lukijoista.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapian avulla opit rakastamaan itseäsi, jolloin muutkin rakastavat sinua, koska kykenet ottamaan rakkautta vastaan.

Niin psykoterapiassa ulkonäkösi eheytetään niin, että miehet eivät enää katso baarissa ohi eivätkä netissä lopeta kirjoittelua kuvasi nähtyään.

Ei ap:n ongelma ole siinä, että miehet katsovat ohi, vaan siinä, että se aiheuttaa hänessä surua. Tuohon psykoterapia auttaa.

(Miten noin naiivilla ja nololla viestillä on pelkkiä yläpeukkuja? Kertoo paljon tämän palstan lukijoista.)

Eli sinusta on naiivia, jos kritisoin sitä että ap ei saisi surra tilannettaan? Sen ei pitäisi tuntua missään että on miesten silmissä hylkiö ja sivuutettu, ja todennäköisesti loppu elämänsä ilman parisuhdetta?

Kyllä suru tässä tilanteessa on täysin normaali tunne joten turha leimata ap:ta terapian tarpeessa olevaksi.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapian avulla opit rakastamaan itseäsi, jolloin muutkin rakastavat sinua, koska kykenet ottamaan rakkautta vastaan.

Aika kallis ratkaisu. Vähän sama kuin jos vanhan Toyotan vikojen kanssa tuskailevaa neuvottaisiin ostamaan uusi Mersu.

Vierailija kirjoitti:

Ja että oppisi vaan elämään yksin.

Ikääkin on jo yli 40v. Baarissa miehet katsoo ohi, netissä miehet lopettaa kirjoittamisen kun näkee kuvan. Itsetunto vaan laskee ja laskee..

Sama. Paitsi, että olen mies. Komeakin. Kenellekään en silti kelpaa, kun lapsia on.

Millainen sun ulkonäkö sitten on? Otatko kuvat vääränlaisesta kuvakulmasta, pukeudut itsellesi sopimattomasti tms? Ulkonäköä voi parannella mieleiseksi aika pienillä jutuilla. Istuvat ja sopivan väriset vaatteet, kasvoille sopiva meikki ja hiukset, ryhti.. Ihminen on kokonaisuus. En jaksa uskoa, että pelkkä ulkonäkö on syynä.

Willy Loman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapian avulla opit rakastamaan itseäsi, jolloin muutkin rakastavat sinua, koska kykenet ottamaan rakkautta vastaan.

Aika kallis ratkaisu. Vähän sama kuin jos vanhan Toyotan vikojen kanssa tuskailevaa neuvottaisiin ostamaan uusi Mersu.

Tiettyihin ongelmiin ja traumoihin ei pure muu kuin psykoterapia, eikä se, että onko psykoterapia kallista vai ei, vaikuta ko. faktaan sinällään mitään: asia vain on niin.

Vierailija kirjoitti:

Willy Loman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapian avulla opit rakastamaan itseäsi, jolloin muutkin rakastavat sinua, koska kykenet ottamaan rakkautta vastaan.

Aika kallis ratkaisu. Vähän sama kuin jos vanhan Toyotan vikojen kanssa tuskailevaa neuvottaisiin ostamaan uusi Mersu.

Tiettyihin ongelmiin ja traumoihin ei pure muu kuin psykoterapia, eikä se, että onko psykoterapia kallista vai ei, vaikuta ko. faktaan sinällään mitään: asia vain on niin.

Onnellisuus on siis vain rahasta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja että oppisi vaan elämään yksin.

Ikääkin on jo yli 40v. Baarissa miehet katsoo ohi, netissä miehet lopettaa kirjoittamisen kun näkee kuvan. Itsetunto vaan laskee ja laskee..

Sama. Paitsi, että olen mies. Komeakin. Kenellekään en silti kelpaa, kun lapsia on.

Itse olen hyvännäköinen 40+ nainen, jonka ohi miehet eivät yleensä katso. Mullakin lapset luovat ongelman, en halua uusperhettä, vaan kahden aikuisen rennon ja nautinnollisen tapailusuhteen. Tämä ei miehille riitä, vaikka hekin olisivat viikko-viikko-vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapian avulla opit rakastamaan itseäsi, jolloin muutkin rakastavat sinua, koska kykenet ottamaan rakkautta vastaan.

Niin psykoterapiassa ulkonäkösi eheytetään niin, että miehet eivät enää katso baarissa ohi eivätkä netissä lopeta kirjoittelua kuvasi nähtyään.

Ei ap:n ongelma ole siinä, että miehet katsovat ohi, vaan siinä, että se aiheuttaa hänessä surua. Tuohon psykoterapia auttaa.

(Miten noin naiivilla ja nololla viestillä on pelkkiä yläpeukkuja? Kertoo paljon tämän palstan lukijoista.)

Eli sinusta on naiivia, jos kritisoin sitä että ap ei saisi surra tilannettaan? Sen ei pitäisi tuntua missään että on miesten silmissä hylkiö ja sivuutettu, ja todennäköisesti loppu elämänsä ilman parisuhdetta?

Kyllä suru tässä tilanteessa on täysin normaali tunne joten turha leimata ap:ta terapian tarpeessa olevaksi.

Ohis

En ole edellinen kirjoittaja, mutta tietenkin saa surra. Kyse onkin siitä, aikooko surra koko loppuelämänsä vai aikooko tehdä jotain muuta.

Willy Loman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Willy Loman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapian avulla opit rakastamaan itseäsi, jolloin muutkin rakastavat sinua, koska kykenet ottamaan rakkautta vastaan.

Aika kallis ratkaisu. Vähän sama kuin jos vanhan Toyotan vikojen kanssa tuskailevaa neuvottaisiin ostamaan uusi Mersu.

Tiettyihin ongelmiin ja traumoihin ei pure muu kuin psykoterapia, eikä se, että onko psykoterapia kallista vai ei, vaikuta ko. faktaan sinällään mitään: asia vain on niin.

Onnellisuus on siis vain rahasta kiinni.

Kyllä joissakin tapauksissa, ja lisäksi tarvitaan omaa halua kohdata sisäisiä enemmän tai/ja vähemmän kammottavia ja pelottavia demoneita, vahvaa sitoutuneisuutta psykoterapiaan, paljon aikaa, paljon rankkoja valintoja esim. ihmissuhteissa jne. Psykoterapia on äärimmäisen raskasta työtä ainakin minulle, jolla oli väkivaltainen äiti, jota en ennen psykoterapiaa edes tiedostanut!

En ole mäkään kelvannut. Koskaan en ole seurustellut. Seksiin kyllä kelpaan mutta haluaisin muutakin. Kai... en tiedä osaisinko enää näin vanhana alkaa seurustelemaan jos nyt ihme kävisi ja joku muhun ihastuisi. Koko elämän kun on ollut yksin :/ se on vaan kestettävä. N28

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja että oppisi vaan elämään yksin.

Ikääkin on jo yli 40v. Baarissa miehet katsoo ohi, netissä miehet lopettaa kirjoittamisen kun näkee kuvan. Itsetunto vaan laskee ja laskee..

Sama. Paitsi, että olen mies. Komeakin. Kenellekään en silti kelpaa, kun lapsia on.

Itse olen hyvännäköinen 40+ nainen, jonka ohi miehet eivät yleensä katso. Mullakin lapset luovat ongelman, en halua uusperhettä, vaan kahden aikuisen rennon ja nautinnollisen tapailusuhteen. Tämä ei miehille riitä, vaikka hekin olisivat viikko-viikko-vanhempia.

Itselle riittäisi juuri tämä. Itsetunto on valitettavasti jo rapissut ja ensisijaisena pyrkimyksenä on oppia elämään yksin siihen saakka kunnes lapset ovat isoja.

Ap:n kuvailema tilanne on monelle miehelle arkipäivää ja kun siitä kertoo täällä, niin haukutaan ulisijaksi ja alapeukkuja satelee. Mutta kun nainen "ulisee", niin tukea tulee ja miehet ovat sikoja, kun eivät kelpuuta hyvää naista.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kuvailema tilanne on monelle miehelle arkipäivää ja kun siitä kertoo täällä, niin haukutaan ulisijaksi ja alapeukkuja satelee. Mutta kun nainen "ulisee", niin tukea tulee ja miehet ovat sikoja, kun eivät kelpuuta hyvää naista.

Kuka tässä on syyttänyt miehiä mistään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapian avulla opit rakastamaan itseäsi, jolloin muutkin rakastavat sinua, koska kykenet ottamaan rakkautta vastaan.

Niin psykoterapiassa ulkonäkösi eheytetään niin, että miehet eivät enää katso baarissa ohi eivätkä netissä lopeta kirjoittelua kuvasi nähtyään.

Ei ap:n ongelma ole siinä, että miehet katsovat ohi, vaan siinä, että se aiheuttaa hänessä surua. Tuohon psykoterapia auttaa.

(Miten noin naiivilla ja nololla viestillä on pelkkiä yläpeukkuja? Kertoo paljon tämän palstan lukijoista.)

Eli sinusta on naiivia, jos kritisoin sitä että ap ei saisi surra tilannettaan? Sen ei pitäisi tuntua missään että on miesten silmissä hylkiö ja sivuutettu, ja todennäköisesti loppu elämänsä ilman parisuhdetta?

Kyllä suru tässä tilanteessa on täysin normaali tunne joten turha leimata ap:ta terapian tarpeessa olevaksi.

Ohis

Et sä mitään kritisoinut, vaan yritit viisastella psykoterapian hyödyistä. Vähän huono seivausyritys...

"ohis"