Onko kohdallesi sattunut oikeasti huonoa perhepäivähoitajaa?

En edes ole kuullut sellaisista, näin meillä täällä Savossa, onnellisten immeisten muakunnassa!

Onneksi sain lapset melko nopeasti toiselle hoitajalle. Ja kun katselen paikallisia perhepäivähoitajia leikkikentällä en kyllä omiani heille veisi. Kaksi ihanaa hoitajaa siellä on, mutta he ovatkin sitten aina täystyöllistettyjä

Tampereella. Alkoholisoitunut pph oli maanantai aamuna rappukäytävässä kännissä,silmä mustana kun ei päässyt kotiinsa miehensä takia ja pyysi lastani jotta pääsis sisään,kun siellä on jo yksi lapsi kännisen miehen seurassa!!

Sain viikon päästä onneksi päiväkotipaikan! Kyseessä alle vuotias lapsi!

pari kuukautta toi pph soitteli ja uhkaili minua,kun olin hänen tienistinsä pilannut!

Tuon jälkeen on luottamus pph ollut nollissa vaikka tiedän että hyviäkin löytyy!

olen itse joutunut olemaan hoidossa todella surkealla pph:lla pienenä.

Nro 24 vastaa 25:lle. Olen ollut yhteydessä paikakkuntamme sos- ja terveysjohtajaan sekä perhepäivähoidon ohjaajaan. Lastani en olisi missään tapauksessa vienyt alunperinkään ko. paikkaan MIKÄLI olisin tietänyt hänen rikkovan lakia esim. lapsimäärän suhteen. Onneksi lapseni on siellä harvoin ja jää kohta kokonaan pois.



Kiun epäkohdan huomasin, tein mitä asille on tehtävissä. Olen myös todella inhottavassa tilanteessa, koska pph on naapurini.

Viedessäni lastani hoitoon ja hänen ollessaan 8:s lapsi, miten olisi pitänyt toimia? Ilmoittaa työpaikalle puoli tuntia ennen vuoron alkua etten voi tulla, koska hoitopaikassa on liikaa lapsia?

että hoitajalla on 8 lasta? Ei onnistuis meidän kunnassa. Joskus 15 vuotta sitten saattoi olla näin. Eräällä kollegalla oli parhaana päivänä 11 hoitolasta.....



t. kunnallinen pph kera oikeankokoisen lapsilauman

Mutta sitten oli yksi äärimmäisen ihana ihminen jonka kanssa edelleen pidämme yhteyttä ja hoitosuhteesta on kuitenkin aikaa 20v. =)



Itse olen pph ja kyllä nuo omat huonot kokemukset on niin hyvässä muistissa että koskaan en lapsia huonosti kohtele. Olen yksityinen ja kai mä jotain hyvää olen tehny kun mulla on jonossa lapsia! Heti kun ykskään paikka vapautuu niin voin ilmoittaa seuraavalle jonossa olevalle että nyt ois paikka. Yhtään kertaa mulla ei ole ollut vajaata ryhmää.

Vanhempi täti-ihminen, vaikutti aluksi oikein herttaiselta, mutta näin jälkeenpäin olis pitänyt kyllä hälytyskellot heti soida. Lapsi oli tädille mennessä vasta 1v3kk ja vasta kuukausien päästä tajusin, kuinka hirveää raukalla siellä varmasti oli :(((

Täti ei ollut paha, yksinkertainen vaan ilmeisesti. Onneksi lapsi sai päiväkotipaikan.

ensimmäinen oli ihan " kelvollinen" hoisi lasten perus tarpeet hyvin mut oli jo iäkäs eikä jaksanut touhuta lasten kanssa juuri mitään. toinen olikin siten tapus, lapsilla oli vain pieni huone ja keittiö käytössään, muihin huoneisiin ei saanut mennä. lapset katsoivat filmejä miltei koko ajan ja muutaman kerran menin hakemaan lapsia aiemmin oli hoitoja joko nukkumassa tai tupakalalla :(... lisäksi hoitaja oli kiristänyt lapsen unilelulla.. jos ei lakkaa itkemästä ei saa sitä koko päivänä.. kuulin tämän vanhemmalta lapselta :( mutta onneksi saatiin sitten aivan ihana hoitaja... siellä aivan oikeasti lapset ovat lapsia ja heitä arvostetaan... aivan ihana paikka!. Nyt olenki itse opiskelemassa pph:ksi.. ja tulen tekemään kaikkeni että hoitolapset tulevat mielellään joka aamu hoitoon!!

Voin rehellisesti sanoa että omat hoiva- ja äititaitoni eivät ole lähellekään sitä miten innokkaasti ja taidolla ja antaumuksella nuo molemmat perhepäivähoitajat ovat lapsiani hoitaneet.

Kun vein lapsen talvella rattailla hoitoon, puin tietty lapsen useampaan kerrokseen. Lapselle oli aamulla itkuista jäädä ja pph sanoi, että helpottaa kun vaan jätän ja hän riisuu. Kun tulin hakemaan, lapsi konttasi ne kerrokset päällä - siis vain päällishaalari riisuttu - tukka ja niska litimärkänä hiestä. Mitenkähän raukka lie siellä ulkoillut. Aina sanoin, koskaan ei mennyt perille.



Lapsi oli huono syömään, siis todella vähäruokainen. Ihmettelin, kun lapsi alkoi muutaman viikkoa hoidossa oltuaan selvästi pelkäämään syömistä. Täti sitten yksi kerta huokaisi mulle, että hän on yrittänyt TODELLA KOVASTI, eikä siltikään ryökäle suostu syömään, aluksi oli syönyt vähän, sitten ei kuulema ollenkaan. Mitähän mahtoi olla tämä KOVASTI yrittäminen, kun lapsi alkoi kotona itkemään, kun ruoka katettiin pöytään.



Yhden hoitolapsen perheessä oli koira. Koira oli sitten kerran purrut aika pahasti tätä lasta kasvoihin, ja vanhemmat vei sen koiran lopetettavaksi. Hoitotäti itki monta päivää silmät punaisena koiraparan kohtaloa, se päällekäyminen oli varmasti sen kauhean villin ja ymmärtämättömän lapsen vika.



Täti valitti minulle, että yhden lapsen kädet olivat menneet ulkona ihan siniseksi, kun vanhemmat ei olleet laittaneet lapselle kunnon rukkasia, vaan pelkät neulotut lapaset (oli talvi ja pakkasta). Oli kuulema vain itkenyt ulkona. Ei sitten voinut jäädä sisälle jos ei kerran kunnon varusteita ollut tai lainata vaikka meidän lapsen varakintaita. Tämän isäksi paljastui vielä, että ne pienet vain enimmäkseen istui klo 9.30-11.30 ulkona maassa, kun kaikki neljä olivat alle 2-vuotiaita eikä pienimmät 2 (meidän ja kätensä palelluttanut) ei osanneet kunnolla kävellä. (Tämän jälkeen irtisanoin hoitopaikan.)



Irtisanomisen yhteydessä täti purskahti kyyneliin ja pyysi, että saisi jatkaa ja ihmetteli, miksi ihmeessä näin... Säälitti tavallaan raukka ja vietiin sille vielä kukkakimppu.



-Se, jolla oli yksinkertainen pph Tampereella

Minulla ainakaan ei ole varavaatteita juuri nimeksikään hoitolapsille, kun omat lapseni ovat jo kouluikäisiä. Ja jos siirtäisimme ulkoilua tai jättäisimme väliin yhden lapsen puuttuvien vaatteiden takia, emme ulkoilisi koskaan. Aina tuntuu puuttuvan jotain oleellista, kuten esim. hanskat ja jopa pipo!

Omani on samalla suunnalla pph:lla joka on aivan ihana ja kävin tutustumassa useampaan samalla alueella. Yksi oli heti sellainen, että " en vie lastani ikinä tuolle" - vastaa kuvaustasi. Toimii tällä hetkellä pph:na eri suunnalla, ilmeisesti muuttanut.

Kyseessä edellinen pph.

Hän oli kaikessa aina hirveän negatiivinen ja antoi koko ajan vain pelkästään negatiivista palautetta lapsestamme.

Lapsi oli hänen mielestään tosi epäsosiaalinen syrjäänvetäytyvä ja hermostuu herkästä.



Vaihdettiin hoitopaikkaa ja kas kummaa. Lapsesta on tullut todella sosiaalinen ja osaa leikkiä muiden kanssa ja se omien tavaroiden vahtiminenkin on vähän lieventynyt.

Tai noh, en voi sanoa että " todella surkea" , mutta sellainen että en viihtynyt ja hoitoon meno oli itkua. En itsekään tiedä mistä siinä oli kyse, ehkä ne kuuluisat kemiat eivät kohdanneet ja sekin vaikutti, että muut ryhmän lapset olivat ihan eri ikäisiä (mutta keskenään saman ikäisiä). Vaihdoin toiselle pph:lle joka oli aivan ihana! Olen 30v ja olemme edelleen perhetuttuja.

Mielestäni oli erittäin fiksua vanhemmiltani vaihtaa hoitopaikaani vaikka mitään " todella surkeaa" ei tapahtunutkaan. Harva meistä aikuisistakaan (toivottavasti) pysyisi kovin pitkään työpaikalla missä ei viihdy. Tai ainakin meillä on siihen valinnan vapaus.

että lapsella on kunnon lämpöiset ulkoiluvaatteet ja repussa lisää vaatetta jos on tarvis. Mielestäni on tärkeää että lapsen ei tarvitse palella ulkona. Joskus on nähty talvella kesälenkkareita tai kädessä ohuet sormikkaat. Ei lapsi nauti ulkoilusta jos haalari niin pieni et pultut nousee jatkuvasti korviin tms.



Mielestäni olisi myös kohtuullista vaihtaa lapselle puhtaat vaatteet joka aamu. Esim. samat pikkarit monta päivää, HYI! Yhdelle lapselle jopa ostin pikkareita ja pesin lapsen joka aamu, kun oli niin sottainen.



Paasataan nyt vielä kuravaatteista =D

On tosi kiva pukea 100cm toppahaalarin päälle 92cm kurahousut ja lapsellakin varmasti kiva ulkoilu!

Neljästä on kokemusta ja kaikki ihan hyviä. Pari loistavan ihanaa ja pari ihanaa. Erilaisia persoonia kyllä, yhtä heistä itse vierastin, mutta lapset on tykänneet kaikista ja sehän on se pääasia.

jatkuvasti, varahoitopaikka (ryhmis) oli sit kamala, ylikuormitettu yms joten vaihdettiin päiväkotiin.

Arvaa vaan miksi ne hoitajan lapset sairasti!!!