Lue keskustelun säännöt.
Vaikea tilanne - apua?
30.09.2017 |
Oma tilanteeni on tämä: Hieman myöhäisheränneenä onnistuin rakentamaan parisuhteen vasta 30+ iässä ja tällä hetkellä olen uusioperheen "isä".
Eräässä työhöni liittyvässä tilaisuudessa tutustuin ja sitten ihastuinkin erääseen toiseen naiseen. Olemme viestitelleet ja muutaman kerran tavanneetkin, aivan viattomissa merkeissä toki. Nainen on taustaltaan hyvin itseni kaltainen, lapseton sinkku. Kiinnostus tuntuu olevan molemminpuolista ja useimmat elämän arvot menevät 1:1.
Ja ei, en todellakaan ole mikään niljakas "jännämies", joka ottaa ja jättää. Tämänhetkinen kumppani on minulle ensimmäinen. Avioliitossa emme ole, vaikka nykyinen kumppanini on tehnyt aloitteita sen suuntaan.
Tämä toinen tietää tilanteeni ja on suoraan ilmoittanut, että kakkosnaiseksi hän ei koskaan halua ryhtyä, vaan valinta on minun. Eikä hän ole todellakaan mikään "jännänainen", vaan ennemminkin se nuoruuden seinäruusu, joka on puhjennut kukkaan vasta vähän myöhemmällä iällä. Niinkuin ilmeisesti minäkin.
Miten tässä tilanteessa pitäisi luovia? Joudunko kokemaan huonoa omatuntoa, jos jätän taakse elämän, jossa on hyvä kumppani ja hänen minuun kiintyneet lapsensa? Vai kadunko loppuelämäni, jos en tartu tähän kerran elämässä -tilaisuuteen, kun voisin saada kerrassaan täydellisen kumppanin ja ehkä jopa vielä saada omia lapsia hänen kanssaan?
Jos päädyn jälkimmäiseen vaihtoehtoon, mikä olisi vähiten satuttava tapa hoitaa asia?
Kommentit (47)
Paras vaihtoehto on olla rehellinen itselleen ja sitten kun tietää mitä haluaa: olla rehellinen muille.Kannattaa myös miettiä sitä, että jos sitä toista naista ei olisi jättäisitkö nykyistä. Se haavekuva kun harvoin vastaa todellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paras vaihtoehto on olla rehellinen itselleen ja sitten kun tietää mitä haluaa: olla rehellinen muille.Kannattaa myös miettiä sitä, että jos sitä toista naista ei olisi jättäisitkö nykyistä. Se haavekuva kun harvoin vastaa todellisuutta.
Kiitos hyvästä vastauksesta. Rehellisyys on tietenkin kaiken perusta. Oma pohdiskeluni liittyy paljolti siihen, miten voisin kertoa todella upealle ihmiselle jonkun muun olevan itseni kannalta vielä enemmän ja ennenkaikkea se, miten tekisin tämän häntä ja hänen lapsiaan loukkaamatta.
En edes harkitsisi jättäväni nykyistä kumppaniani ja "perhettäni" ilman tätä nykyistä konkreettista tilannetta. En ole niitä ihmisiä, jotka jättäisivät hyvän kumppanin/perheen pelkästään huvikseen tai huvitellakseen. Mutta toisaalta en koe olevani oikeassa asemassa sittenkään, jos jättäisin tämän tilaisuuden väliin ja miettisin tulossa olevat vuosikaudet tai -kymmenet, "jos sittenkin".
Tämä ei todellakaan ole helppo tilanne, uskokaa pois!
- ap
Anna palaa Frank, kaikki on vakuutettu!
Tuo on kyllä haastava tilanne. Kannattaa pitää kuitenkin mielessä, että todella harva suhde pysyy kasassa, kun hyppää suoraan suhteesta suhteeseen. Ero on kuitenkin iso asia ja sen jälkeen pitäisi ola hetken aikaa yksin, että saa itsensä taas "ehjäksi". En kyllä suosittele lähtemään, mutta itse tietysti sen päätöksen teet, mutta tosiaan voi tapahtua niin , että kuitenkin olet pian yksin.
Aika klassista parempaan vaihtoa olet harkitsemassa. Kyllähän se vaihdettava siitä suuttuu, se on selvä. Mutta toisaalta sinullao n täysi oikeus tehdä elämälläsi mitä haluat. En osaa auttaa, en myöskään tuomitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaihdat toiseen naiseen, niin ei ole mitään tapaa hoitaa asia loukkaamatta. Vähiten tilanteessa loukkaisi, jos annat hänen sopeutua ensin siihen, että eroatte. Kolmannen ihmisen tuominen erokriisin keskelle ei ole kummallekaan naiselle hyvä asia, vaikka sinua ehkä lohduttaakin ajatus, ettet jää tyhjän päälle. Suosittelisin ottamaan ihan kunnolla aikaa erolle, muuttamaan erilleen ja pikku hiljaa alat tutustumaan tähän uuteen naiseen.
Todella hankala tilanne. Onneksi en ole tilanteessasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile viisi vuotta kahta naista yhdessä ja lähde vasta sitten. Niin minun exäni teki ja katuu kun uusi nainen osoittautuikin epätäydelliseksi. Mutta katukoon, minulla on nyt hyvä mies.
Eroa nyt ensin tästä nykyisestä. Mun mielestä tällä sun nykyisellä on oltava myös mahdollisuus uuden löytämiseen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ajatuksia herättävistä kommenteista. Paras tapa hoitaa asia on tietenkin eroaminen mahdollisimman pian. En ole tuomassa uutta ihmistä eroprosessin keskelle, eikä ihastukseni sitä haluakaan toivoessaan, että selvitän itse asiani kuntoon ennen mitään yhtään "virallisempaa".
Nyt lähinnä mietin, miten perustelisin lähtöni niin, että nykyiselle kumppanilleni tai hänen lapsilleen ei jäisi mitään syyllisyyttä tai kaunoja. Nämä muutamat vuodet heidän kanssaan ovat olleet minulle erittäin hyviä. Niistä olen kiitollinen varmasti koko loppuelämäni. Mutta toisaalta en kokisi olevani heidän arvoisensa, jos nyt vain "tyytyisin" olotilaani ja yrittäisin keinolla tai toisella unohtaa omalta kannaltani houkuttelevamman mahdollisuuden.
En missään nimessä halua jättää tämänhetkiselle kumppanilleni ja hänen lapsilleen ajatusta, että vaihtaisin heistä johonkin absoluuttisesti parempaan elämään. Mutta ehkä voisin perustella päätöstäni elämäntilanteidemme erolla. Nykyiseni on jo parisuhteita kokenut ja niiden myötä upeita lapsia saanut. Itselleni tämä on ollut vasta ensimmäinen. Olemme niin erilaisessa tilanteessa, että en varmaan sittenkään olisi se paras "isä" tähän perheeseen, ihan vain kokemuksen puutteen takia.
Luonnollisesti toivon, että tämänhetkinen kumppanini löytää itsensä ja lastensa elämään heidän arvoisensa miehen. Ehkä joku hyvä yksinhuoltajaisä olisi heille paras vaihtoehto? Heitä aivan varmasti on.
Pitäisikö tämä "pommi" pudottaa vielä nyt sunnuntaina? Vai kenties viikolla, kun arkikiireet ehkä estävät suurimmat tunnekuohut? Vai odottaako ensi viikonloppuun? Tiedän, että tämä varmaan kuulostaa hirveän ihmisen hirveiltä ajatuksilta. Mutta en ole koskaan jättänyt ketään ja nytkin haluaisin tehdä sen mahdollisimman hellävaraisesti. Siksi kyselen täältä apua.
- ap
Ainoa oikea ratkaisu on potkaista yhäri ja äpärät pellolle ja ottaa se parempi nainen. Tiedät sen kyllä itsekin sisimmässäsi, koska jos olisit tyytyväinen nykyisen naisesi kanssa niin et sä edes olisi aloittanut tätä keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet halunnut sitoutua nykyiseen puolisoosi ja hänen lapsiinsa. Tuollaisia houkutuksia tulee kohdalle elämän varrella takuulla muitakin, meinaatko lähteä joka kerta katsomaan josko uusi tapaus olisi parempi kuin nykyinen? Mieslestäni kyse on itsensä tuntemisesta ja vastuunottamisesta, sekä tunteidensa hallitsemisesta. Näitä asioita harjoitellaan teinivuosina/nuorena aikuisena. Kehoittaisin sinua itsetutkiskeluun, ero vaikuttaa enemmän kuin luulet niin itseesi kuin lähimmäisiisi.
Aloittaisin suhteen uuden naisen kanssa ja kun vaikuttaa selvältä, että siinä on ainesta jatkolle, niin kertoisin kotona rakastuneeni toiseen naiseen ja ilmoittaisin muuttavani pois. Voit tietenkin sanoa, että haluaisit olla jatkossa myös tämän lapsen elämässä mukana, jos ex-puolisosi siihen suostuu ja valinta on hänen, jos olet kiintynyt tähän lapseen.
Ihmisellä on oikeus hakea onnea elämässään ja asioita vain tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap se uusi nainen ei välttämättä oikeasti ole niin ihana kuin nyt ajattelet. Et tunne häntä vielä niin hyvin kuin mitä vuosien tutustuminen ihmisestä kertoo. Hän saattaa olla sinulle oikea, mutta yhtä hyvin hän saattaa olla sinulle aivan väärä. Ihastumisen alussa kaikki ihastuu osittain omaan kuvitelmaansa ihmisestä. Jos lähdet hänen matkaan, niin hän saattaa jättää sinut 2 kk päästä, et saa mitään takeita että saisit häneet pitkän suhteen. Vaikka hän muuta nyt lupailisi. Toisaalta, jos olet todella rakastunut häneen, niin voihan olla että te onnistuisitte hyvin.
Mutta riippumatta tuosta uudesta naisesta niin kuulostaa, että et rakasta nykyistäsi. Ehkä sinun kannattaa lopettaa nykyinen suhteesi joka tapauksessa, koska et ole siihen sitoutunut etkä rakasta sitä naistasi. Näin sinä saat vapauden löytää joku kehen haluat oikeasti sitoutua, ja nykyinen naisesi saa mahdollisuuden löytää joku, joka voisi oikeasti rakastaa häntä.
Sinä kuulostat ihmiseltä, joka haluaa parisuhteen sen parisuhteen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ajatuksia herättävistä kommenteista. Paras tapa hoitaa asia on tietenkin eroaminen mahdollisimman pian. En ole tuomassa uutta ihmistä eroprosessin keskelle, eikä ihastukseni sitä haluakaan toivoessaan, että selvitän itse asiani kuntoon ennen mitään yhtään "virallisempaa".
Nyt lähinnä mietin, miten perustelisin lähtöni niin, että nykyiselle kumppanilleni tai hänen lapsilleen ei jäisi mitään syyllisyyttä tai kaunoja. Nämä muutamat vuodet heidän kanssaan ovat olleet minulle erittäin hyviä. Niistä olen kiitollinen varmasti koko loppuelämäni. Mutta toisaalta en kokisi olevani heidän arvoisensa, jos nyt vain "tyytyisin" olotilaani ja yrittäisin keinolla tai toisella unohtaa omalta kannaltani houkuttelevamman mahdollisuuden.
En missään nimessä halua jättää tämänhetkiselle kumppanilleni ja hänen lapsilleen ajatusta, että vaihtaisin heistä johonkin absoluuttisesti parempaan elämään. Mutta ehkä voisin perustella päätöstäni elämäntilanteidemme erolla. Nykyiseni on jo parisuhteita kokenut ja niiden myötä upeita lapsia saanut. Itselleni tämä on ollut vasta ensimmäinen. Olemme niin erilaisessa tilanteessa, että en varmaan sittenkään olisi se paras "isä" tähän perheeseen, ihan vain kokemuksen puutteen takia.
Luonnollisesti toivon, että tämänhetkinen kumppanini löytää itsensä ja lastensa elämään heidän arvoisensa miehen. Ehkä joku hyvä yksinhuoltajaisä olisi heille paras vaihtoehto? Heitä aivan varmasti on.
Pitäisikö tämä "pommi" pudottaa vielä nyt sunnuntaina? Vai kenties viikolla, kun arkikiireet ehkä estävät suurimmat tunnekuohut? Vai odottaako ensi viikonloppuun? Tiedän, että tämä varmaan kuulostaa hirveän ihmisen hirveiltä ajatuksilta. Mutta en ole koskaan jättänyt ketään ja nytkin haluaisin tehdä sen mahdollisimman hellävaraisesti. Siksi kyselen täältä apua.
- ap
Minusta kyllä nuo väitteesi siitä, että et olisi paras mahdollinen isä ja nykyisen perheesi arvoinen, jos jäisit suhteeseen, kertoo siitä, että tiedät tekeväsi väärin jättäessäsi heidät toisen naisen takia. Sinä vain yrität selitellä itsellesi, miksi perheen jättäminen olisi muka hyvä juttu heille itselleenkin, jotta et tuntisi syyllisyyttä.
Kiitos lukuisista hyvistä vastauksista. Tilanteeni on edennyt.
Yhteen kommenttiin, nro 13, haluan erityisesti vastata. Minulla ei ollut teinivuosina tai nuorena aikuisena mahdollisuutta "harjoitella" yhtään mitään parisuhteisiin liittyvää. Jos suhteen onnistuu solmimaan vasta aikuisempana, onko sen oltava se ainoa ja elämänikäinen juttu? Jos on, niin miksi?
En ole mies, joka lähtee vähän väliä katsomaan, onko ruoho vihreämpää aidan takana. Ei minulle ole tällaisia mahdollisuuksia tullut käytännössä ikinä tätä ennen ja tuskin tulee myöhemminkään. Nyt vain on mahdollisuus käytännössä kaikkeen sellaiseen, mistä unelmoin joskus nuorena. Petän kaikkia mahdollisia tahoja, jos jätän tämän kerran elämässä -tilaisuuden käyttämättä. Ja eniten itseäni.
En ole pettänyt tämänhetkistä kumppaniani, ainakaan mitä tulee fyysiseen puoleen. Mutta jotakin kai kertoo se, että hetken kestänyt kädestä kiinni pitäminen taidenäyttelyssä ihastukseni kanssa on tuntunut tuhat kertaa suuremmalta kuin seksi tämänhetkisen kumppanini kanssa koskaan.
Mietin vain edelleen, miten teen asiat hienovaraisimmin ja vähiten satuttamatta. Haluan kaikkea hyvää entiselle "perheelleni". Mitä tulee käytännön asioihin, olen valmis hoitamaan ex-kumppanini lasten harrastusmaksut kevääseen saakka. Tarvittaessa olen valmis maksamaan asunnon vuokrankin siihen saakka, tai sitten avustamaan takuuvuokrassa, jos he näkevät parhaaksi muuttaa jonnekin muualle.
Olen ajatellut, että ehkä rehellisyys ei ehkä sittenkään ole paras vaihtoehto. En haluaisi satuttaa upeaa ja omassa elämässäni tärkeän paikan saanutta ihmistä kertomalla, että lähden toisen, kohdalleni vieläkin paremmin osuneen, vuoksi. Ehkä voisin viitata vain omaan kokemattomuuteeni ja siihen, että sittenkin yritin sitoutua liian aikaisin, tai väärässä vaiheessa elämänpolkua? Tai sitten johonkin kemioiden yhteensopimattomuuteen, joka tuli eteen vasta nyt?
- ap
Tilanteesi on tosiaan vaikea, mutta en voi antaa muuta neuvoa kuin että tekisit niin kuin sydämesi sanoo. Kirjoitustesi perusteella nimittäin vaikutat ihmiseltä, jolla on oikeasti hyvä sydän. Ajattelet lämmöllä myös kaikkea sitä, minkä nyt ehkä jätät taaksesi. Olet todella kaukana kaikista niistä katkerikkomiehistä, joita ainakin nettimaailma on pullollaan. Uskon myös, että ratkaisusi (mikä se sitten onkin) on harkittu ja huolella tehty.
Olen palstan hyville ja paljon ajatuksia herättäneille kommenteille vähintään sen velkaa, että kerron tehneeni valintani. Pääsen ja haluan luultavasti kihloihin ensi kertaa elämässäni.
Valitsin kaltaiseni ihmisen ja uskon vakaasti tehneeni palveluksen myös entiselle "perheelleni". Siihen on monia syitä:
Ex-kumppanini voi tätä kautta löytää motivaation uudelleenkouluttautua ja hankkiutua hyvään ammattiin tarjotakseen lapsilleen kaikkea sitä materiaalistakin, mitä hän hyvästä sydämestään heille haluaa antaa.
Lasten biologiset isät saanevat uuden motivaation tulla jälleen läheisemmiksi perheensä kanssa ja ottaa oikean isän vastuuta, kun "se saatanan nörttihomo" ei ole sotkemassa asioita.
Toisaalta taas omassa sydämessäni olen löytänyt jälleen aidon halun moneen asiaan. Ryhtyä rakentamaan upeaa parisuhdetta. Ryhtyä rakentamaan omakotitaloa. Ja jos niin käy, ryhtyä vaikka isäksi, oikeaksi sellaiseksi. Nyt minulla on jälleen aito motivaatio tällaisiin asioihin.
Kun kerroin päätöksestäni, exäni vannoi alkavansa laihduttaa ja alkaa pukeutumaan naisellisemmin. Voi ei! Jos olisin kiinnostunut ensisijaisesti tällaisista ulkoisista asioista, olisin varmaankin etsinyt jo aluksi jotain ihan muuta. Tai vähintään nykyinen ihastukseni olisi joku "pissis-liisa", eikä suinkaan kaltaiseni, nuoruutensa harmaana hiirulaisena elänyt ja vasta nyttemmin kukoistuksensa löytänyt aikuinen nainen.
Pahimmalta tuntui, kun exäni kertoi olevansa valmis synnyttämään meille yhteisen lapsen, jos se olisi minulle tärkeää. Aiemmin hän itse on perustellut täynnä olevaa lapsilukuaan kertomalla, miten hänen viimeisin synnytyksensä oli erittäin vaikea ja iso riski niin äidin kuin lapsen terveydelle. Onneksi silloin kaikki meni hyvin molempien kannalta!
En todellakaan ole mies, joka odottaisi saati vaatisi kumppaniaan tekemään edellä kuvatun kaltaisia asioita itselleen, keholleen ja terveydelleen vastoin omaa tahtoaan. Ymmärrän kyllä, että sanotut asiat ovat jossain määrin tunnekuohujen kautta tulleita ylilyöntejä.
Jos osaisin laulaa ja soittaa, esittäisin exälleni Juha Tapion "Kelpaat kelle vaan". Aivan varmasti hän omana ihanana itsenään tulee löytämään vierelleen kaltaisensa miehen, jos vain haluaa. Olen pahoillani, että minä en voinut olla se mies, mutta lähtökohtamme olivat kai alun alkaen liian erilaiset.
-ap
Jos olisin sinä, kutsuisin molemmat naiset keskustelemaan ja syömään Äityliinin maksamakkarakeittoa. Hyvässä lykyssä päätätte vielä aloittaa onnellisen perhe-elämän kaikki yhdessä. Tyypillinen win-win-win -tilanne, jos mikä. Ja maksamakkarakeitto on hyvää.
https://www.vauva.fi/keskustelu/2977384/helppoja-ja-nopeita-lounaitaval…
Katso kolikolla.