Vaikea tilanne - apua?

No jos tuo lause mitä kirjoitit pitää paikkansa... Niin lähde. Älä kadu. Äläkä varsinkaan mieti muiden tekemiä äpäriä. ;)

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin sinä, kutsuisin molemmat naiset keskustelemaan ja syömään Äityliinin maksamakkarakeittoa. Hyvässä lykyssä päätätte vielä aloittaa onnellisen perhe-elämän kaikki yhdessä. Tyypillinen win-win-win -tilanne, jos mikä. Ja maksamakkarakeitto on hyvää.

https://www.vauva.fi/keskustelu/2977384/helppoja-ja-nopeita-lounaitaval…

Tämä on paras ehdotus koko ketjussa ja olisi ehkä ylevin teko, minkä ap voi elämässään tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Oma tilanteeni on tämä: Hieman myöhäisheränneenä onnistuin rakentamaan parisuhteen vasta 30+ iässä ja tällä hetkellä olen uusioperheen "isä".

Eräässä työhöni liittyvässä tilaisuudessa tutustuin ja sitten ihastuinkin erääseen toiseen naiseen. Olemme viestitelleet ja muutaman kerran tavanneetkin, aivan viattomissa merkeissä toki. Nainen on taustaltaan hyvin itseni kaltainen, lapseton sinkku. Kiinnostus tuntuu olevan molemminpuolista ja useimmat elämän arvot menevät 1:1.

Ja ei, en todellakaan ole mikään niljakas "jännämies", joka ottaa ja jättää. Tämänhetkinen kumppani on minulle ensimmäinen. Avioliitossa emme ole, vaikka nykyinen kumppanini on tehnyt aloitteita sen suuntaan.

Tämä toinen tietää tilanteeni ja on suoraan ilmoittanut, että kakkosnaiseksi hän ei koskaan halua ryhtyä, vaan valinta on minun. Eikä hän ole todellakaan mikään "jännänainen", vaan ennemminkin se nuoruuden seinäruusu, joka on puhjennut kukkaan vasta vähän myöhemmällä iällä. Niinkuin ilmeisesti minäkin.

Miten tässä tilanteessa pitäisi luovia? Joudunko kokemaan huonoa omatuntoa, jos jätän taakse elämän, jossa on hyvä kumppani ja hänen minuun kiintyneet lapsensa? Vai kadunko loppuelämäni, jos en tartu tähän kerran elämässä -tilaisuuteen, kun voisin saada kerrassaan täydellisen kumppanin ja ehkä jopa vielä saada omia lapsia hänen kanssaan?

Jos päädyn jälkimmäiseen vaihtoehtoon, mikä olisi vähiten satuttava tapa hoitaa asia?

Jos tuntuu tolta niin lähde menemään. On kai niillä lapsilla se oma faija. On toi kyl nihkee tilanne. Mutta kun sulla on jo tollanen fiilis päällä ja olet selkeesti funtsinu tota, niin tunteiden mukaan. Sit jos lapsia mietit, niin eipä ne sun ole ja et ole kyllä mitenkää velvollinen mihinkään. Ainakaan sun ei tarvi aikatauluttaa mitään enää, kun sillä toisella ei ole lapsia. Voitte mennä ja tulla miten huvittaa. 

Kuulostat naiselle, mut jotainhan se kertoo et kirjoittelet av vauvalla..

Miten ihmeessä sä et ole päässyt harjoittelemaan parisuhteilua nuorena, jos sun samanikäinen muijakkees on ehtiny sikiintyä jo liudan lapsia? 0/5

Hassua, että puhut rehellisyydestä ja suoraselkäisyydestä! Olet kuitenkin hylkäämässä kumppanisi toisen naisen vuoksi ja se ei ole mistään kulmasta katsottuna hyvä asia eikä ainakaan rehellinen. Kannattaa muistaa, että vaihtaminen "parempaan" on ikuinen kierre, aina voi olla parempi jossain.

Tässä keississä nyt ei ehkä ole kysymys vaihtamisesta parempaan, mutta jossain toisessa tapauksessa taas voi olla. Tai ainakin omanlaiseen. Mutta suosittelisin kaikkia miettimään ihan vaan niitä omia asioitaan, sillä luulis niissä olevan riittämiin.

Vierailija kirjoitti:

Hassua, että puhut rehellisyydestä ja suoraselkäisyydestä! Olet kuitenkin hylkäämässä kumppanisi toisen naisen vuoksi ja se ei ole mistään kulmasta katsottuna hyvä asia eikä ainakaan rehellinen. Kannattaa muistaa, että vaihtaminen "parempaan" on ikuinen kierre, aina voi olla parempi jossain.

Mielipiteelläs voi pyyhkiä vaikka.. Sama kun aloituksella.. Ketään ei kiinnosta. Teineille tuo on ihan normisettiä, ei enää aikuisille.

Jos entinen on ihan paska, niin tottahan se vaihtaa täytyy. Sellaiset "ansaitset kultaa" lässytykset nyt on vaan lohduttelua.

No ainakin tässä tulee selväksi, että olet nykyisen kumppanin kanssa yhdessä, koska et ole saanut ketään parempaakaan. En kritisoi tässä tilanteessa lähtöäsi, vaikka ikävää se on erityisesti lasten kannalta.

Mietit paljon, miten hoitaa ero niin, ettet satuttaisi ketään. Ero kuitenkin sattuu aina. On hyväksyttävä, että sieltä tulee voimakkaita pettymyksen ja vihan tunteita. Etenkin kun nykyisellä on lapsia ja hän joutuu järjestämään koko elämän uudelleen. On pelottavaa jäädä yksin. 

Lisäksi on loukkaavaa jätettyä kohtaan miettiä, miten hänen on parempi ilman sinua. Hän tuntee luultavasti toisin ja on oikeutettu tunteisiinsa. Kuka tietää, miten päin asiat olisivat paremmin kenellekin, joten ei kannata välttämättä edes lähteä spekuloimaan sitä, mikä nykyiselle olisi parasta. Et voi oikeuttaa sillä lähtemistäsi. 

Ole rehellinen tunteistasi. Kerro sinusta tuntuvan siltä, ettei hän ole sinulle se oikea, että sinulle on hyvin vahva tunne siitä. Kerro, että olet pahoillasi ja voit tarvittaessa auttaa jonkin verran esim juuri takuuvuokran kanssa. Älä kuitenkaan anna mahdollisuutta jäädä roikkumaan sinuun, sillä se ei palvele ketään. Lapsille sanotte, ettei ero johdu millään tavoin heistä. 

Olipa kyllä aika vmp-kamaa. Tuo että nyt ex voi kouluttautua ja hankkia paremman elintason lapsilleen, kun sinä häivyt kuvioista. Miten niin nyt? Miksei muka ennen? Onko kenties pakko? Lähde sinä jantteri vaan menemään hyvän sään aikaan. 

Tilanne olis eri jos ne lapset olis sun omia. Sitä en ymmärrä miten sä olet ajautunut tuollaiseen suhteeseen kypsällä aikuisiällä!? Teineille tuo on tyypillistä, mut sun iässä!

Uus nainen saa varautua eroon kun taas löydät paremman. Yhdellä tutulla miehellä on jo kolmas ihastus puolisona. Ihmisellä on tapana jatkaa toimintatapojaan. Tai mitä jos uus eukko on maho, no ei hätää uutta vaan koukkuun. Voi kun naiset tajuaisivat varoa kaltaisiasi.

Kun suhteen alkuhuuma on ohi niin löydät taas itsesi vastaavanlaisesta tilanteesta. 😬

Vierailija kirjoitti:

Uus nainen saa varautua eroon kun taas löydät paremman. Yhdellä tutulla miehellä on jo kolmas ihastus puolisona. Ihmisellä on tapana jatkaa toimintatapojaan. Tai mitä jos uus eukko on maho, no ei hätää uutta vaan koukkuun. Voi kun naiset tajuaisivat varoa kaltaisiasi.

Niin tai sitten tuo uus nainen löytääkin itselleen paremmin sopivan, sen oikean. Missäänhän ei ole sanottu, että tuo nainen ajattelis samalla tavoin..

Sä et a.p taida olla mikään varsinainen namupala?

Kyllä naiset on tyhmiä kun kaikenmaailman lirkuttajiin repsahtavat.

Ap kuvittelee itsestään liikaa. Innoissaan kun joku epätoivoinen biologista kelloaan vahtiva tarrautuu...

30+ naisilla on kova kiire löytää siittäjä. Lue palstaa jos et usko. Kaikki halukkaat kelpaavat kun biologinen kello tikittää.

Vaarallinen vesi, ruoho ei aina ole sen vihreämpää. Puntaroi tarkkaan, näet nyt vain paraatipuolen ja muutenkin kuvittelet 70% kaikesta hyvästä. Et voi millään tuntea toista vielä. Sanon tämän kokemuksesta, vaikka kenelläkään osapuolella ei ollut lapsia tässä tapauksessa. Ero tuli piakkoin sen uudenkin kanssa.