Voiko Asperger-henkilöä pakottaa enemmistön käytömalleihin?

Siis käytösmalleihin, s-kirjain unohtui.

T: ap

Ei voi, sikailen niin selvin päin kuin kännissäkin eikä muut voi mulle mitään, hehheh. Voi sitä järkeä käyttää vaikka ass-i oiskin.

t. asperger myöskin

ikuisuuskysymys

Valitettavasti nykyään taitaa olla aika vähän asseille täysin ihanteellisia aloja ja ammatteja, kyllä he joutuvat menemään enemmän tai vähemmän epämukavuusalueelleen lähes alalla kuin alalla. Elleivät sitten pääse työkyvyttömyyseläkkeelle tai halua olla työttöminä.

"Miksi aina vähemmistön pitää sopeutua, eikö kaiken järjen mukaan myös enemmistön kuuluisi joustaa? "

Perusteluja? Miksi ajattelet noin?

Itse olen eri mieltä: mitä siitä tulee, jos enemmistö alkaa joustamaan harvojen tähden? Minkälaista hyysäämistä siitä oikein tulisikaan. Toki on hyvä myös ottaa huomioon vähemmistöt, mutta loppupeleissä asiat menevät enemmistön mukaan. Mieti vaikka demokratiaa. Eihän siinä toimi se, että äänestetään ja sitten otetaan hallitukseen vähiten ääniä saaneet puolueet ja ehdokkaat. Näin yhteiskunnassa säilyy edes jokin tolkku.

Jatkan vielä: mielestäni asia ratkeaa parhaiten niin, että olet avoin siitä, että olet Asperger. Näin muut voivat kenties ymmärtää sinua paremmin ja oppivat toimimaan erilaisuutesi kanssa, mutta siihen kuuluu myös vastavuoroisuutta. Et voi vaatia ymmärrystä mutta olla itse haluton ymmärtämään vastaavasti muita. 

Sama täällä, välillä tekisi mieli muuttaa maalle metsämökkiin asumaan, kun en kestä muita ihmisiä sekuntiakaan! Valitettavasti ei vain ole tarpeeksi rahaa sellaiseen.

T: Asperger myöskin

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä: mielestäni asia ratkeaa parhaiten niin, että olet avoin siitä, että olet Asperger. Näin muut voivat kenties ymmärtää sinua paremmin ja oppivat toimimaan erilaisuutesi kanssa, mutta siihen kuuluu myös vastavuoroisuutta. Et voi vaatia ymmärrystä mutta olla itse haluton ymmärtämään vastaavasti muita. 

Olen kertonut asiasta avoimesti ja parhaani mukaan yrittänyt joustaa ja ymmärtää myös muita.

T: ap

Tuntuu oudolta että 99.9% ihmisistä pitäisi jollain tapaa muuttaa käyttäytymistään 0.01% takia. Muutamassa tapauksessa tämä on jo tapahtunut, kuten unisex vessat. Järjetöntä.

Koitat vaan parhaasi mukaan sopeutua, sen pitäs olla tarpeeksi.

Yksi asia askarruttaa älykäs assi tiedostaa miten joku tuntee ja toimii mutta sitten siihen päälle vaan katsoo voivansa sivuuttaa nuo toisen tunteet ja käytöksen! En vain tajua miksi ette ota muita huomioon?

Tylysti sanominen satuttaa tousta

Se toinen ei toimi sinun assisi mukaan

Minulla ei ole todettua aspergeria, mutta olen muuten vain epäsosiaalinen ja sulkeutunut, ja ihmisten kanssa sosialisointi on hankalaa. En tiedä, miksi assien pitäisi olla mitään muuta kuin ovat, kunhan käyttäytyvät "asiallisesti" eli eivät vahingoita muita teoillaan tai sanoillaan. Antaisitko joitain esimerkkejä miten sinun pitää sopeutua valtaväestön tapoihin ja miten toivoisit asioiden muuttuvan?

Asperger, autismi, AD(H)D, Tourette, mielenterveysongelmat, kehitysvammat... Siitä tulisi aika raskasta, jos aina pitäisi muistaa ottaa jokaisen hiemankin erilaisen tai toimintarajoitteisen ihmisen jokainen piirre huomioon. Toki vähemmistöt on hyvä huomioida, mutta ei siitä vain tule mitään, jos aina mennään pienten vähemmistöjen mukaan. Demokratiaan kuuluu, että viimekädessä enemmistö päättää.

Pakottamista voi yrittää, mutta eihän se pidemmän päälle kunnolla toimi. Ei neliöstä tule ympyrää vaikka miten koittaisi komentaa ja piiskata. Aspergerin tapauksessa, jotain voi oppia, mutta itseään ei voi ohjelmoida kokonaan erilaiseksi. Eikä tarvitse. Me ollaan ihan hyviä näin. Erilaisia? Jep. Onko vaikeaa? No on totisesti. Mutta: sen sijaan että yrittäisi muuttua joksikin mitä ei todellakaan ole, sanotaanko hirvittävän epäloogiseksi, voidaan tehdä parhaamme sen eteen että löydettäisiin maailmasta joku kolo missä voitaisiin hyödyntää omia vahvuuksia ja saada tukea niihin asioihin missä ei olla niin hyviä.

Paljon on myös tietämättömyyttä. Ihmiset eivät ymmärrä koska eivät tiedä mitä asperger oikeasti tarkoittaa. Monilla on ihan outoja ennakkoluuloja. Monet eivät vaan muista että aspergereitakin on olemassa. Itseäni ahdistaa vietävästi se että silmiin katsominen on niin vahva normi ja jos siihen ei pysty niin haukutaan maan rakoon ja kuvitellaan epärehelliseksi ym.  Minä en siihen yleensä pysty. En vaan pysty, ja se että asiasta pidetään meteliä vaan lisää painetta ja ahdistaa =>pystyn vielä huonommin.

Mutta ei sekään ole normi koska assit tahdotaan tappaa sukupuuttoon vaan siksi että asiasta toitottavat on unohtaneet kokonaan että meitäkin on olemassa emmekä voi muuttua täysin toisenlaisiksi. Syrjinnän tunnistaa usein vasta kun sen itse joutuu kokemaan.

Ratkaisu: pidetään itsestämme enemmän ääntä. Pidetään ääntä siitäkin että vaikka assiin kuuluu isoja ongelmia, siihen kuuluu myös vahvuuksia. Puhutaan esteettömyydestä.  Kun muut ärsyttävät, koitetaan muistaa että ei ne sitä yleensä tahallaan tee, niin kuin mekään ei olla erilaisia tahallamme.

T: palsta-asperger

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole todettua aspergeria, mutta olen muuten vain epäsosiaalinen ja sulkeutunut, ja ihmisten kanssa sosialisointi on hankalaa. En tiedä, miksi assien pitäisi olla mitään muuta kuin ovat, kunhan käyttäytyvät "asiallisesti" eli eivät vahingoita muita teoillaan tai sanoillaan. Antaisitko joitain esimerkkejä miten sinun pitää sopeutua valtaväestön tapoihin ja miten toivoisit asioiden muuttuvan?

Haluaisin esim. puhua yhdestä aiheesta perusteellisesti, ns. "small talk" on minulle täysin käsittämätöntä, mutta harva jaksaa keskustella kovin syvällisesti, minua on syytetty mm. jankkaamisesta ja jumiutumisesta. Lisäksi minut tulkitaan helposti hermostuneeksi tai kuuntelemattomaksi, vaikka oikeasti vain prosessoisin toisen sanomaa asiaa. Väärinkäsityksiä tulee paljon, juurikin siksi, etten osaa lukea kovin hyvin muiden ilmeitä ja eleitä ja myös omat ilmeeni ovat usein ristiriidassa todellisen tuntemukseni kanssa.

T: ap

Kyllä se niin menee, että myös assin pitää joustaa rutiineistaan ja mukavuudenhaluistaan, mikäli hän haluaa olla kontaktissa ja vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Eihän se vain toimi, että yhden ihmisen ehdoilla mennään.

Eri asia tietysti, jos assi ei edes kaipaa muiden seuraa, vastoin yleistä käsitystä kaikki assit eivät kuitenkaan ole tällaisia.

Itselläni on myös Asperger ja onhan se totta, että välillä on aika raskasta kuulua vähemmistöön ja olla erilainen kuin valtaväestö. Onneksi minulla on kuitenkin myös vahvat puoleni ja olen saanut vertaistukea paikallisesta Asperger-ryhmästä.

Itselläni on as-piirteitä ja ihmisseura on erittäin raskasta. Tutullani on virallinen diagnoosi, ja hän on loistavaa seuraa. Ei ikinä tyhjänpäiväistä small talkkia, pelkkää mielenkiintoista keskustelua. Hän on kyllä aika suora, ja saattaa töksäytellä, mutta on niin nautinnollista kun voi vain jutella kivan ihmisen kanssa eikä tarvitse miettiä sosiaalisen maailman etikettisääntöjä, siis niitä vivahteita ja ääneen sanomattomia käyttäytymiskoodeja. Olen kömpelö, ja hän ymmärtää sen. Varmasti joutuu itsekin joskus kärsimään tästä armottomasta nykymaailmasta. Olisipa täällä enemmän ymmärrystä ja joustoa erilaisuutta kohtaan.

Onhan se Asperger välillä melkoisen harmillinen ja kettumainen ominaisuus, mutta onneksi siihen kuuluu myös vahvuuksia. En tiedä, kuinka olisin jaksanut ilman mielenkiinnonkohteitani.

T: assi myös

Assejakin on niin erilaisia. Tietenkään epäsosiaalista ja omissa oloissaan viihtyvää assia ei saa pakottaa sosiaaliseksi, mikäli hän ei sitä halua, mutta seurallisempien assien, jotka eivät kuitenkaan hallitse sosiaalisen kanssakäymisen sääntöjä, olisi hyvä harjoitella sosiaalisia tilanteita. Koska assit ovat usein varsin fiksuja ja loogisia, he varmasti oppivat halutessaan, että muut eivät välttämättä jaksa keskustella koko päivää tai kuunnella pitkää luentoa esim. junatyypeistä tai eläinlajeista.