Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmeessä vauvan kanssa pitää valvoa ja sitä pitää lohduttaa/pitää sylissä jokainen hetki?
28.09.2017 |
Tiedän että kuulostaa varmaan provolta, mutta kysyn ihan tosissani,
Jos vauva on todella itkuinen ja suurinpiirteen vaan huutaa kokoajan ja herää 20 kertaa yössä rääkymään, onko siihen ihan pakko reagoida joka kerta? Tuli mieleen kun jossain toisessa ketjussa joku mainitsi että vauva ei nukkunut kun vaan liikkeessä, käytännössä piti siis kävellä vauva sylissä kokoajan. Mitä jos välillä vaan laittaisi vauvan hetkeksi pois, vaikka näköetäisyydelle, ja laittaisi kuulokkeista musat soimaan? Kuinka paha synti tämä olisi?
Tai jos vauva herää 20 kertaa yössä - pitääkö vanhemman ihan todella herätä myös? Jos vaan nukkuisi korvatulpat korvissa vaikka puolet yöstä ja heräisi sitten vaikka puolet vähemmän? Olisiko tämä niin kamalan traumaattista lapselle, mikä siinä huutamisessa on niin hälyyttävää jos se huutaa kokoajan ja kaikesta anyway?
Kaipaan asiallisia vastauksia, en mitään "sulla ei taida olla lapsia" - heittoja. Ei ole ei eikä tule, sen takia en näistä tiedäkään. Kunhan pohdin. :)
Kommentit (10)
Kiitos! Tuota juuri hain, että onko esim. psyykeelle haitallista. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkimuksissa on osoitettu moneen kertaan, että stressihormonit ovat aivojen kehitykselle todella haitallisia. Vauva on vielä kehityksellisesti täysin kyvytön rauhoittamaan itseään, ja jos häntä huudatetaan ilman lohtua pitkiä aikoja, stressihormonit voivat pysyvästi tuhota lapsen stressinsäätelyjärjestelmää. Huudattamisesta on siis aivan peruuttamatonta fysiologista haittaa aivojen ja stressinsietojärjestelmän kehitykselle.
Siksi.
Eikö sen nyt ihan normaali empatia ja ymmärrys sano, ettei pientä avutonta jätetä yksin kauhun valtaan:O
Lisäyksenä edelliseen (3) vielä se, että jos lasta ei lohduteta tai rauhoiteta, lapsi tyypillisesti kyllä vähentää itkemistä ajan mittaan. Se ei kuitenkaan ole merkki positiivisesta sopeutumisesta, vaan se on tyypillisesti flegmaattisuutta. Stressihormonien taso jää pysyvästi korkeaksi, samoin kuin ihan fysiologinen vahinkokin. Kehitysmaiden lastenkodeissa on tyypillisesti vaille turvaa jääneitä lapsia, jotka ovat pysyvästi flegmaattisia ja kehityksellisesti vaurioituneita, eikä näitä vahinkoja ole mahdollista täysin korjata enää jälkeenpäin.
Ensimmäisen kommentoijan vastausta komppaan täysillä, ja lisään vielä, että jos on pieni vauva joka itkee paljon, niin siitäpä on vaikea tietää mitä se milloinkin itkee. Vauva itkeekin kakat vaipassa ja äiti tyytyväisenä kääntää kylkeään kun se "itkee muuten vaan". No sittenpä muutaman tunnin kuluttua se itkee palanutta takamustaankin.
Vauvat ei muutenkaan itke huvikseen, se on avun kutsumista aina. Eli se lähtee aina sillä samalla kaavalla, tsekataan vauva onko kaikki hyvin, vilu, nälkä, vaippa märkä... Joskus vauvalla on vain paha olo, kivistää vaikkapa mahaa, niin eipä sille vanhemmat just sillä hetkellä voi paljoa, mutta ratkaisu siihen ei ole laiminlyödä vauvan tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen kommentoijan vastausta komppaan täysillä, ja lisään vielä, että jos on pieni vauva joka itkee paljon, niin siitäpä on vaikea tietää mitä se milloinkin itkee. Vauva itkeekin kakat vaipassa ja äiti tyytyväisenä kääntää kylkeään kun se "itkee muuten vaan". No sittenpä muutaman tunnin kuluttua se itkee palanutta takamustaankin.
Vauvat ei muutenkaan itke huvikseen, se on avun kutsumista aina. Eli se lähtee aina sillä samalla kaavalla, tsekataan vauva onko kaikki hyvin, vilu, nälkä, vaippa märkä... Joskus vauvalla on vain paha olo, kivistää vaikkapa mahaa, niin eipä sille vanhemmat just sillä hetkellä voi paljoa, mutta ratkaisu siihen ei ole laiminlyödä vauvan tarvetta.
Totta! Jäi ekasta vastauksesta se yksinkertaisin syy pois, eli vauvalla voi olla (ja usein onkin) nälkä, kun itkee yöllä. Silloin voi olla ihan fyysisesti vaarallista antaa itkeä, ja jättää syöttämättä. Tietysti nälkä on myös tilanne, jossa vauvalla on paha olo, jota ei pysty itse poistamaan.
Nykyään neuvotaan reagoimaan vauvan itkemiseen nopeasti, liityy juurikin turvattomuuden tunteeseen, varhaiseen vuorovaikutukseen jne.
Mutta: viime aikoina on ollut tutkimuksia, jotka puoltavat vauvan "itkettämistä".
https://www.google.me/amp/s/www.forbes.com/sites/tarahaelle/2016/05/25/…
Meidän kakkonen on saanut itkeä itsensä uneen kun muu (järkevä) lohdutuskeino ei ole auttanut. Nukahtanut aina nopeammin huutaen kuin esikoinen ympäri yötä kannettuna ja muutenkin iloisempi vauva.
Eli vastauksena kysymykseesi: en todellakaan tiedä. Varmaan vaisto käskee lohduttamaan, vaikka tosiasiassa monesti lohduttaminen vain viivästyttää väsyneen vauvan nukahtamista ja lisää itkun määrää kumulatiivisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvan itku on luonnollinen merkki vanhemmille, että vauva tarvitsee sillä hetkellä vanhemmiltaan erityisen kipeästi huomiota. Vauvalle on psyykkisesti vahingollista, jos sen itkuun ei vastata.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sen nyt ihan normaali empatia ja ymmärrys sano, ettei pientä avutonta jätetä yksin kauhun valtaan:O
Minulla ei kyllä riitä empatiaa tippaakaan siihen jos on tunteja putkeen huutanut kitarisat ojolla ja silti huutaa vaan. Mä tulisin siinä vaiheessa hulluksi enkä ajattelisi että voivoi kun pirjoliisa raukalla on taaas paha mieli! Mä en meinaa ymmärtää miten joku jaksaa ja pystyy tuollaiseen :D No onneksi olen lapseton!
Vauva syntyy tähän maailmaan psyykkisesti todella avuttomana, ilman mitään keinoja säädellä tunteitaan. Jos hänet jätetään yksin itkemään, se on vauvalle sama kuin joutuisi äärettömän ahdistuksen ja kauhun valtaan ilman mitään keinoa pelastua. Sellaisesta voi jäädä vauvalle pysyviä traumoja, joita on tosi vaikea parantaa, koska ne ovat syntyneet ei-verbaalisessa vaiheessa. Niihin on vaikea päästä käsiksi terapian kautta.
Totta kai vauvan voi joskus jättää muutamaksi minuutiksi itkemään (monen lapsen perheessä on pakkokin joskus), mutta ei pitkään ja toistuvasti.
Jos vauva heräilee tosi paljon, ja vanhemmat ovat tosi uupuneita, on aina parempi jättää vauva turvalliseen paikkaan itkemään kuin raivostua vauvalle. Mutta pitemmän päälle on parempi keksiä ratkaisu, jossa vanhemmat saavat tarpeeksi lepoa ilman, että täytyy vaarantaa vauvan perusturvallisuutta.