En saa miestäni sanomaan moi tai hyvää yötä

Ei ole äiti opettanut pojalle käytöstapoja?

Meillä on perheen sisällä tällaista. Itse olen tottunut, että sanotaan huomenta, hyvää yötä ym. Mies ja lapseni eivät aina sano (vaikka lapsille koetan sitä opettaa esimerkilläni).

Miehen lapsuudenperhe ei sano mitään, kun poistuvat paikalta. Lähtevät omaan kotiinsa tms. He vain haihtuvat paikalta mitään sanomatta. Pidän sitä outona.

Miehen lapsuudenperhe on muuten puheliasta väkeä savo-karjalasta, mutta tervehdyksiä eivät juuri käytä. Itse olen juro hämäläinen, mutta tervehdykset ovat tärkeitä.

Minusta tuntuu kyllä aika kolkolta iltaisin vierekkäin sängyssä nukkumaan mennessä sammuttaa valot ja toivottaa toiselle hyvää yötä, ja toinen ei sano mitään:( . Ap.

Jos ei kuulu kotona opittuihin tapoihin?

Tiedän kokemuksesta, että kaikissa perheissä ei perheenjäsenten moikkailu tai hyvänyöntoivotus ole arkipäivää.

Meillä moikataan ja hyvästellään kyllä aina. Aamulla huomenta,nukkumaan mennessä hyvää yötä iltapusuin, toisen lähtiessä hei hei rakas,  toisen tullessa hei rakas suukkojen kera jne. Näitä hei ja hei hei sanontoja voi olla viikonloppuisin vaikka kuinka monta ja meille se on normaalia. Tiedän, että nyt mies menee ulos, eikä tarvitse arpoa, menikö vain käymään alakerrassa tms. Näin olemme tehneet ihan yhdessäolon alusta alkaen vuodesta 1984.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu kyllä aika kolkolta iltaisin vierekkäin sängyssä nukkumaan mennessä sammuttaa valot ja toivottaa toiselle hyvää yötä, ja toinen ei sano mitään:( . Ap.

Oletko puhunut tästä hänelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu kyllä aika kolkolta iltaisin vierekkäin sängyssä nukkumaan mennessä sammuttaa valot ja toivottaa toiselle hyvää yötä, ja toinen ei sano mitään:( . Ap.

Oletko puhunut tästä hänelle?

En. En tykkää valittaa "pikku"asioista. Enkä tykkää sanoa äitimäisiä asioita miehelleni, ja mielestäni tervehtimään käskeminen on äitimäistä. Ap.

Ei sun tarvii alkaa äitimäisesti käskemään, toteat vaan, että "minusta on outoa, kun et vastaa" tai "olen miettinyt, eikö teidän perheessä.." tms

Nuo asiat kuuluvat peruskäytöstapoihin. Joten kyllä voi vaatia sekä mieheltä että lapsilta tätä.

Juu sama homma. Välillä jos mies on lähdössä vaikka töihin kun meen kotiin, moikkaan sitä ja se vastaa vaan "joo missä vitussa taas on puhtaat sukat?! voi saatana ku taas myöhästyy töistä miks kaikki on näin perseestä????"

Sillai moi vaan sullekin rakas

Oon monesti keskustellut esim itsehillinnästä, että jokaisen pienen ongelman edessä ei tarvi alkaa huutaa ja kiroilla, mutta sen vanhempien luona käydessä oon huomannu että niinhän nekin tekee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu kyllä aika kolkolta iltaisin vierekkäin sängyssä nukkumaan mennessä sammuttaa valot ja toivottaa toiselle hyvää yötä, ja toinen ei sano mitään:( . Ap.

Oletko puhunut tästä hänelle?

En. En tykkää valittaa "pikku"asioista. Enkä tykkää sanoa äitimäisiä asioita miehelleni, ja mielestäni tervehtimään käskeminen on äitimäistä. Ap.

Asian voi ilmaista äitimäisesti tai sitten aikuismaisesti kuten toiselle aikuiselle parisuhteessa puhutaan. Itsellenikin on ollut vaikeaa alkaa pyytää asioita, joita minä pidän itsestäänselvyyksinä, mutta mieheni on opettanut. Hän on tehnyt selväksi, että toivoo minun sanovan ääneen sen, mitä häneltä toivon. Hän kyllä itse sitten päättää, muuttaako käytöstään, mutta hän arvostaa sitä että ilmaisen toiveeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu kyllä aika kolkolta iltaisin vierekkäin sängyssä nukkumaan mennessä sammuttaa valot ja toivottaa toiselle hyvää yötä, ja toinen ei sano mitään:( . Ap.

Oletko puhunut tästä hänelle?

En. En tykkää valittaa "pikku"asioista. Enkä tykkää sanoa äitimäisiä asioita miehelleni, ja mielestäni tervehtimään käskeminen on äitimäistä. Ap.

Et kuitenkaan tykkää valittaa mutta löydät valittavamisen aihetta. Puhu nyt suoraa miehellesi että saat selvyyden miksi ei tule vastausta. Ei tänne kannata tulla ihmettelemään emme olla sun miehiä tai miehesi ajatusten lukioita. Ei kommunikointi ole äitimäistä vaa kommunikointia 😂

Minä saatan kohteliaalla tavalla kysyä mieheltäni vaikka ruokapöydässä, että "maistuisiko kokis", jos hänen lasi on tyhjä (ja kokis minun puolella pöytää). Tarkoitan sillä vain että täältä saat kokista jos tekee mieli tai että ojentaisi nyt lasinsa tänne tms. Mies käsittää kysymykseni kettuiluna, ja vastaa siihen vähän äkäisenä, että "kyllä joo maistuu, nääthän sä että mutta lasi on tyhjä". Ja minä olen ihan ymmälläni ja vähän loukkaantunut tuosta purkauksesta, koska minähän juuri olin sitä kokista hänelle kohteliaasti tarjoamassa. Hän ei jotenkin ymmärrä kohteliaisuutta yhtään, ja meille tulee siitä jopa riitoja.

Vierailija kirjoitti:

Ei sun tarvii alkaa äitimäisesti käskemään, toteat vaan, että "minusta on outoa, kun et vastaa" tai "olen miettinyt, eikö teidän perheessä.." tms

Ei noin. Toinen menee välittömästi puolustuskannalle kun häntä aletaan pitää outona tai hänen lapsuudenkotiaan aletaan kummastella.

Näin: "Toivoisin, että vastaisit hyvänyöntoivotukseeni." "Minusta tuntuisi kivalta, jos tervehtisit minua, kun tulen kotiin". Jne.

Sana kirjoitti:

Tuo on ilmiö, joka tunnetaan laajemminkin. Sitä esiintyy lähinnä miehillä. Tervehdyksiin (esim. erottaessa) vastaamattomuus ei ole mielenosoittamista tai tarkoituksellista epäkohteliaisuutta, vaan johtuu jostain muusta. Kaverini tapaili aikoinaan miestä, joka käyttäytyi noin, ja pohdimme yhdessä selitystä siihen. Emme keksineet.

Hyvä huomio että ei keskenään voi keksiä toisen käytökselle selitystä. Spekulointi on ajan hukkaa.

Sana kirjoitti:

Tuo on ilmiö, joka tunnetaan laajemminkin. Sitä esiintyy lähinnä miehillä. Tervehdyksiin (esim. erottaessa) vastaamattomuus ei ole mielenosoittamista tai tarkoituksellista epäkohteliaisuutta, vaan johtuu jostain muusta. Kaverini tapaili aikoinaan miestä, joka käyttäytyi noin, ja pohdimme yhdessä selitystä siihen. Emme keksineet.

Kiitos sinulle. En minäkään koe sitä mielenosoittamisena tai muutenkaan tarkoituksellisena epäkohteliaisuutena. En edes tiedä, että tajuaako mies itse että ei vastaa minulle tai siis kiinnittääkö hän itse asiaan mitään huomiota. Mutta minut on kasvatettu niin, että "huomenta, kiitos ja ole hyvä" on niin itsestään selviä asioita, että en voi ymmärtää että joku ei niistä sanoisi. Ap. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sun tarvii alkaa äitimäisesti käskemään, toteat vaan, että "minusta on outoa, kun et vastaa" tai "olen miettinyt, eikö teidän perheessä.." tms

Ei noin. Toinen menee välittömästi puolustuskannalle kun häntä aletaan pitää outona tai hänen lapsuudenkotiaan aletaan kummastella.

Näin: "Toivoisin, että vastaisit hyvänyöntoivotukseeni." "Minusta tuntuisi kivalta, jos tervehtisit minua, kun tulen kotiin". Jne.

Voin kuvitella, miten tuo keskustelu meillä menisi:

Minä: "toivoisin, että vastaisit hyvänyöntoivotukseeni".

Mies: "öö miks??" (ihmetellen)

Minä: "no koska siitä tulis mulle hyvä mieli".

Mies: "öö miks??" (edelleen ihmetellen)

Minä: "no tulis vaan".

Mies: "no mitä väliä jollain tollasella yhdellä sanalla??"

Minä: "ääh anna olla sit".

Ap. 

Mä oisin sanonut tuosta heti, kun ois tuntunut kolkolta. Mun kanssa ei olla, ellei tuollainen suju.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kuulu kotona opittuihin tapoihin?

Tiedän kokemuksesta, että kaikissa perheissä ei perheenjäsenten moikkailu tai hyvänyöntoivotus ole arkipäivää.

No meillä kotona ei opetettu kyllä mitään tapoja (alkoholistivanhemmat ), elettiin kuin pellossa. Kuitenkin käytöstavat on hallussa. Viimeistään teini-iässä alkoi jo itse tajuamaan tiettyjä asioita ja tapoja, kuten tervehtiminen. Sitä vaan väkisinkin oppi, miten tässä maailmassa pitää käyttäytyä

N49v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu kyllä aika kolkolta iltaisin vierekkäin sängyssä nukkumaan mennessä sammuttaa valot ja toivottaa toiselle hyvää yötä, ja toinen ei sano mitään:( . Ap.

Oletko puhunut tästä hänelle?

En. En tykkää valittaa "pikku"asioista. Enkä tykkää sanoa äitimäisiä asioita miehelleni, ja mielestäni tervehtimään käskeminen on äitimäistä. Ap.

Ei puhuminen/keskustelu ole valittamista (jos sitä ei sellaiseksi itse väännä). Kyllä mä oon oman kumppanin kanssa puhunu asioista joihin meillä liittyy erilaisia tapoja. Ihan hänen äidinkin kanssa puhunu perheidemme erilaisista tavoista tietyissä asioissa.