En saa miestäni sanomaan moi tai hyvää yötä
Tervehdin sitä aina kun se tulee kotiin, jos olen itse kotona valmiiksi. Samaten kun lähden töihin, niin jos hän on kotona niin sanon moi. Illalla toivotan hyvää yötä. Hän ei koskaan vastaa näihin minulle mitään:( .
Muuten hän kyllä tekee rakastavia ja huomioivia tekoja jne, joten en siis koe että hän ei haluaisi olla kanssani tai mitään sellaista. Mutta ihmettelen miksi hän ei koskaan vastaa minulle mitään noihin tervehdyksiin. En ole tietenkään koskaan kyllä pyytänytkään vastausta, koska mielestäni sellaisen vaatiminen ei kuulu tapoihin, olen vain tottunut että ihmiset oma-aloitteisesti sanoo moi takaisin.
Ajatuksia kellään tällaisesta?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Nuo asiat kuuluvat peruskäytöstapoihin. Joten kyllä voi vaatia sekä mieheltä että lapsilta tätä.
Ei todellakaan voi vaatia. On syytä vaihtaa kumppania, jos "hei" on niin suuri asia, ettei ilman sitä voi elää. Jokainen valitkoon sellaisen puolison, ettei tarvitse ruveta muuttamaan häntä.
Kokeile saatko tuon juntin sanomaan hyvästi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu kyllä aika kolkolta iltaisin vierekkäin sängyssä nukkumaan mennessä sammuttaa valot ja toivottaa toiselle hyvää yötä, ja toinen ei sano mitään:( . Ap.
Oletko puhunut tästä hänelle?
En. En tykkää valittaa "pikku"asioista. Enkä tykkää sanoa äitimäisiä asioita miehelleni, ja mielestäni tervehtimään käskeminen on äitimäistä. Ap.
Tässä kohtaa voi sitten todeta, että lopeta se vinkuminen. Sama koskee ihan mitä tahansa valittamisen aihetta, jos ei ole valmis asialle jotain tekemään.
Kun lopetat esim. hyvänyön sanomiset ja muut, alkaa se hetken päästä häiritä puolisoasi, tavattomasti. Kokeile. Sen jälkeen alkaa tervehdyksiä tulla.
Sana kirjoitti:
Tuo on ilmiö, joka tunnetaan laajemminkin. Sitä esiintyy lähinnä miehillä. Tervehdyksiin (esim. erottaessa) vastaamattomuus ei ole mielenosoittamista tai tarkoituksellista epäkohteliaisuutta, vaan johtuu jostain muusta. Kaverini tapaili aikoinaan miestä, joka käyttäytyi noin, ja pohdimme yhdessä selitystä siihen. Emme keksineet.
Painu hihhuli vittuun!
Käsittämättömien idioottien kanssa styylaatte...
Mun mieheni harrasti tuota. Ei myöskään oma-aloitteisesti kertonut menemisistään vaikka olimme jo naimisissa. Eli saatoin herätä viikonloppuna ihmettelemään että missä mies on kun oli mennyt vaikka vanhemmilleen.
Pidin sille sitten puhuttelun ja kerroin ettei tuollainen peli vetele. Jos asuu jonkun kanssa niin on ilmoiteltava menoistaan. Ja että minusta kuuluu perushuomaavaisuuteen huutaa heipat kun menee. Tullessaan ei oppinut tervehtimään joten se jäi sitten minultakin vähitellen pois.
Tietynlaista kylmyyttä ja epäempaattisuutta näissä miehissä (ja harvoissa samanlaisissa naisissa) on. En ole tehnyt mieheni kanssa lapsia.
Lapsuudenkotini oli todella hyvä koti mutta meilläkään ei harrastettu perheenjäsenten tervehtimistä. Vieraita täytyi ehdottomasti tervehtiä. Siitä on jo kauan mutta muistaakseni minusta oli outoa ja jotenkin hölmöä kun havaitsin eka kertoja jonkun muun perheen jäsenten sanovan huomenta ja hyvää yötä toisilleen. Voisin myös kuvitella että veljeni pitäisi sitä vieläkin hölmönä ja lapsellisena. Tai mahdollisesti jonkinlaisena jäykistelynä/liian virallisena/ teeskentelynä. Ymmärrän että tämä kuulostaa monesta käsittämättömältä mutta se voi olla syy.
En osaa kuvitella perhettä, jossa ei sanottaisi "moi" ja "hyvää yötä". Kuulostaa jotenkin niin tylyltä.
Itse sanon jopa koiralle moi kotiin tullessani, ja toivotan sille joka ilta "hyvää yötä, (koiran nimi)". Lähinnä siksi, että asun tällä hetkellä kaksin koiran kanssa, ja tottumuksen voima on suuri :D
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenkotini oli todella hyvä koti mutta meilläkään ei harrastettu perheenjäsenten tervehtimistä. Vieraita täytyi ehdottomasti tervehtiä. Siitä on jo kauan mutta muistaakseni minusta oli outoa ja jotenkin hölmöä kun havaitsin eka kertoja jonkun muun perheen jäsenten sanovan huomenta ja hyvää yötä toisilleen. Voisin myös kuvitella että veljeni pitäisi sitä vieläkin hölmönä ja lapsellisena. Tai mahdollisesti jonkinlaisena jäykistelynä/liian virallisena/ teeskentelynä. Ymmärrän että tämä kuulostaa monesta käsittämättömältä mutta se voi olla syy.
Todellakin kuulostaa käsittämättömältä, jotenkin moukkamaiselta jopa olla osaamatta sanoa muutamaa ystävällistä sanaa toiselle kun tulee kotiin, menee nukkumaan yms.
Meilläkään ei kotona harrastettu tuota, itse taas en jaksa vastata tai tervehtiä jos pidän toista ärsyttävänä (lähinnä yksi tietty henkilö).
Oma vaimo haluaa antaa aina pusun ennen nukkumaan käyntiä. Itse en pidä sitä välttämättömänä, mutta hänelle jostain syystä tosi tärkeää. T: m 30v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sun tarvii alkaa äitimäisesti käskemään, toteat vaan, että "minusta on outoa, kun et vastaa" tai "olen miettinyt, eikö teidän perheessä.." tms
Ei noin. Toinen menee välittömästi puolustuskannalle kun häntä aletaan pitää outona tai hänen lapsuudenkotiaan aletaan kummastella.
Näin: "Toivoisin, että vastaisit hyvänyöntoivotukseeni." "Minusta tuntuisi kivalta, jos tervehtisit minua, kun tulen kotiin". Jne.
Voin kuvitella, miten tuo keskustelu meillä menisi:
Minä: "toivoisin, että vastaisit hyvänyöntoivotukseeni".
Mies: "öö miks??" (ihmetellen)
Minä: "no koska siitä tulis mulle hyvä mieli".
Mies: "öö miks??" (edelleen ihmetellen)
Minä: "no tulis vaan".
Mies: "no mitä väliä jollain tollasella yhdellä sanalla??"
Minä: "ääh anna olla sit".
Ap.
Öö-öttelijä sekä äähättelijä bongattu!
Hyvää yötä on vanhehtunut sanonta, minä yleensä nukahdan vasta aamulla, kyllähän sen hyvän yön voi sanoa mutta ei tunnu missään kun tottunut yörytmiin, onko teillä molemmat samassa rytmissä? Minulta luonnistuu toi tervehtiminen paremmin kun tulee kotiin, hyvää yötä on kiusallinen
Etkö pysty sanomaan, että kuuluu hyviin tapoihin ?
Jos sanois, että so what, niin sanoisin, että haluan, että kohtelet minua hyvien tapojen mukaisesti. Jos mies sanoisi, että miksi, niin sanoisin, että mä vain olen sellainen. Jos sanois, että en kohtele, niin sanoisin, että adios vitun kusipää. (=kiitos, annoit sitten juuri oikeutuksen minunkin kohdella sinua kuin paskaläjää, senkin runkku).