Masentunut ja ihastunut
Olen 30v mies joka on ollut noin 10 vuotta masentunut. Nyt tapasin töissä erään todella mukavan ja kauniin naisen johon ihastuin samantien. Tätä jatkui noin 2 vuotta. En uskaltanut läheisemmin tutustumaan, juteltiinkin vain pari kertaa.
Nyt hän lähti töistä ja muutti 400 km päähän. Tästä on nyt 5 viikkoa, ja olen ihan paskana. Harmittaa kun en ehtinyt edes tutustumaan kunnolla ja nyt on liian myöhäistä. Olen varmaankin ihastunut vain mielikuvaan.
Olisiko miten epäsoveliasta pistää hänelle viestiä somessa ja kysellä hänestä enemmän? En uskalla yrittää mitään, pakit olisivat liian kova paikka. Hän ei varmaan edes muista minua.
Kommentit (30)
Hae apua. Terapiaa, lääkkeitä, itseilmaisutaitoja, aloita uusi harrastus. Voithan pyytää naisen facekaveriksi ja katsoa hyväksyykö, mutta jos 2 vuoden aikana sait suutasi vain pari kertaa lauseita hänelle ulos, älä odota ihmeitä. Nyt pää ja itseluottamus kuntoon.
Go for it. Toisaalta varmaan pääsisit tuosta yli helposti, kun mitään sen kummempaa ei ehtinyt syntyä. Olisin iloinen jos joku tekisi aloitteen, kun mullakin on ujousongelma enkä oikein kykene itse tekemään aloitetta. En kyllä jaksaisi kaukosuhteilua.
Vierailija kirjoitti:
Hae apua. Terapiaa, lääkkeitä, itseilmaisutaitoja, aloita uusi harrastus. Voithan pyytää naisen facekaveriksi ja katsoa hyväksyykö, mutta jos 2 vuoden aikana sait suutasi vain pari kertaa lauseita hänelle ulos, älä odota ihmeitä. Nyt pää ja itseluottamus kuntoon.
Eipä ne terapiaa tarjoa, ainakaan työterveys. Lääkkeitä vaan enkä rupea niitä popsimaan, passivoivat liikaa. Ei mulla ole oikein muita ongelmia kuin se ettei oikein mikään kiinnosta. Olen ihan hyvässä kunnossa enkä dokaile. Uniongelmia on ollut pari vuotta, niihin en ole keksinyt mitään. Unilääkkeiden jäljiltä olen ihan pöhnässä eikä töistä tule mitään.
Ei mulla omasta mielestä edes ole mitään itseluottamus ongelmia sinänsä... vaikutan kyllä ihan normaalilta, varastolla nokkamiehenä.
Kai tämä somen kautta viestittely on aika tuhoon tuomittu idea kun ei tosiaankaan tunnettu töissä juuri ollenkaan. Ehkä hän sitten ajan myötä unohtuu.
Vierailija kirjoitti:
Go for it. Toisaalta varmaan pääsisit tuosta yli helposti, kun mitään sen kummempaa ei ehtinyt syntyä. Olisin iloinen jos joku tekisi aloitteen, kun mullakin on ujousongelma enkä oikein kykene itse tekemään aloitetta. En kyllä jaksaisi kaukosuhteilua.
Niin en mä mitään suhdetta aikonutkaan, olisi vaan hyvä tietää vähän enemmän hänestä ettei riipu lopunikää, tai mielikuvasta mikä mulla on hänestä. Kai jokaisella on joku isompi vika tms
- et ehkä ole aivan toivottomasti masentunut kun pystyt ihastumaan? onnea siitä
- ihastu seuraavaan ihanaan naiseen, heitä kyllä riittää
;)
kannattaa tehdä itselleen palvelus. Itse en kadu mitään koska olen kaikkeni tehnyt edellisten miesten suhteen, jos ne ovat kaatuneet ei jää mitään hampaan koloon. Jos olen kiinnostunut, sen myös näytän. Pystyn jatkamaan eteenpäin. Tietysti työkavereihin syntyy tietynlainen rakkaus mutta mitä se sitten on....arvoitus..
Ootko kirjoittanut tästä aiemminkin täällä?
Vierailija kirjoitti:
- et ehkä ole aivan toivottomasti masentunut kun pystyt ihastumaan? onnea siitä
- ihastu seuraavaan ihanaan naiseen, heitä kyllä riittää
;)
Joo onhan näitä masennuksia eri asteisia, ei mulla niin paha ole. Pystyn käymään normaalisti töissä jne ei ole ollut kuin kerran sairauspoissaolo tästä syystä 10v aikana.
Mutta joo ... tämä ihastus on ihan eri luokkaa kuin aikaisemmat. Eikä niitä aikaisempia voi oikein edes ihastuksis sanoa, kiinnostukseksi enemmänkin. Ja ne hiipuivat nopeasti. Ei ole ollu tämmöistä ihastuksen tunnetta kertaakaan tämän masennusjakson aikana. Nyt vähän pelottaa etten löydäkkään toista ihastuksen kohdetta koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Ootko kirjoittanut tästä aiemminkin täällä?
Joo olen kerran. Täällä oli joku toinenkin samanlainen tilanne, siinä taisi olla vielä iso ikäero ja ihastuksen sisko samassa duunipaikassa. En tiedä miten siinä kävi.
Pistin viestiä fbssä, ei vastausta :(
Estävätkö useimmat yksityisviestit niiltä jotka eivät ole kaverilistalla?
Vierailija kirjoitti:
Pistin viestiä fbssä, ei vastausta :(
Estävätkö useimmat yksityisviestit niiltä jotka eivät ole kaverilistalla?
Ei estä. Sä näet Facesta, onko henkilö käynyt lukemassa viestisi.
Olipa juttu, nyt on kyllä taas tyhjä olo. Ei ollut musta niinkään kiinnostunut koskaan ja olin vain kuvitellut että hän olisi ollut alussa masentunut. Sekotin varautuneisuuden ja ujouden masennukseksi. Niin sitä vaan kuvittelee kaikenlaista kun on ihastunut.
Tuollaiset usein yksipuoliset ihastukset tuppaavat välillä ajatteluttamaan liikaa. Anna asian mennä hiljakseen, älä mieti sitä. Se nainen ei ollut sinulle tarkoitettu.
lentolääkäri kirjoitti:
Tuollaiset usein yksipuoliset ihastukset tuppaavat välillä ajatteluttamaan liikaa. Anna asian mennä hiljakseen, älä mieti sitä. Se nainen ei ollut sinulle tarkoitettu.
Joo mutta ei mulla ole ollut mitään muuta n 10 vuoteen onhan se paska paikka. Mutta hyvä että selvisi.
Eikä häntä paljoa kiinnostanut vaikka avauduin, tosin hymyiöillä spämmättynä, miten olen ollut masentunut ja hän on ollut ainoa pitkään aikaan. Tuli vain "kiva". Jäätävää.
No kyllä se laantuu nytkun sait pakit. Mullakin oli yksipuolinen ihastus, kesti 2v.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä se laantuu nytkun sait pakit. Mullakin oli yksipuolinen ihastus, kesti 2v.
Juu onhan se laantunut jo tätä ennen, en olisi edes tätä uskaltanut tehdä pahimmassa vaiheessa. Ei ne pakit mitään, sanoin kyllä heti ettei ole mikään iskuyritys. Eikä ollutkaan. Mutta kai sitä sisimmässään toivoo että toinenkin olisi kiinnostunut. Silti voisi opetella jotain käytöstapoja? Toinen ihan paskana ja tulee vaan "kiva".
No ehkä olit suoraan sanottuna sen mielestä vähän creepy. Mikä on ihastuneen korvissa kaunista ja todellista voi toiselle kuulostaa ihan, no, turhalta. Tai siis mieti nyt, oot joku täys tuntematon tyyppi joka alkaa avautua omista asioistaan ja tunteistaan, mitä niihin voi sanoa kun ei kiinnosta, jos ette ole paljon puhuneetkaan miks häntä kiinnostais sä? Ja usko pois oon ollut yhtä ihastunut kuin sä tuntemattomaan.
Vierailija kirjoitti:
No ehkä olit suoraan sanottuna sen mielestä vähän creepy. Mikä on ihastuneen korvissa kaunista ja todellista voi toiselle kuulostaa ihan, no, turhalta. Tai siis mieti nyt, oot joku täys tuntematon tyyppi joka alkaa avautua omista asioistaan ja tunteistaan, mitä niihin voi sanoa kun ei kiinnosta, jos ette ole paljon puhuneetkaan miks häntä kiinnostais sä? Ja usko pois oon ollut yhtä ihastunut kuin sä tuntemattomaan.
Juu kai se on näin. Ei me nyt ihan tuntemattomia kuitenkaan oltu, eri vuoroissa eikä hän kenenkään muun mun vuorolaisen kanssa ollut tekemisissä ja oli meillä alussa jotain silmäpeliä. Kai sitä vain toivoi jotain enemmän. Mutta eiköhän tää tästä :D Nyt on vaan aika tyhjä olo. Toivotaan että löytyy joku toinenkin. Ehkä molemminpuolista tällä kertaa.
Eiks kukaan keksi neuvoja?