Lue keskustelun säännöt.
Masentunut ja ihastunut
24.09.2017 |
Olen 30v mies joka on ollut noin 10 vuotta masentunut. Nyt tapasin töissä erään todella mukavan ja kauniin naisen johon ihastuin samantien. Tätä jatkui noin 2 vuotta. En uskaltanut läheisemmin tutustumaan, juteltiinkin vain pari kertaa.
Nyt hän lähti töistä ja muutti 400 km päähän. Tästä on nyt 5 viikkoa, ja olen ihan paskana. Harmittaa kun en ehtinyt edes tutustumaan kunnolla ja nyt on liian myöhäistä. Olen varmaankin ihastunut vain mielikuvaan.
Olisiko miten epäsoveliasta pistää hänelle viestiä somessa ja kysellä hänestä enemmän? En uskalla yrittää mitään, pakit olisivat liian kova paikka. Hän ei varmaan edes muista minua.
Kommentit (30)
i feel for you ap, voimia, kyllä kaikki järjestyy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pistin viestiä fbssä, ei vastausta :(
Estävätkö useimmat yksityisviestit niiltä jotka eivät ole kaverilistalla?
Se menee eri kansioon koska ette ole kavereita. Saattaa kestää ennen kuin huomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lentolääkäri kirjoitti:
Tuollaiset usein yksipuoliset ihastukset tuppaavat välillä ajatteluttamaan liikaa. Anna asian mennä hiljakseen, älä mieti sitä. Se nainen ei ollut sinulle tarkoitettu.
Joo mutta ei mulla ole ollut mitään muuta n 10 vuoteen onhan se paska paikka. Mutta hyvä että selvisi.
Tämän takia toi masennus kuntoon vaikka napeilla sitten. Ihastumisen paljastumisen yksipuoliseksi pitää olla paska paikka mutta ei tuollaista tilannetta pidä sun ikäisellä olla että on vain yksi ihastuminen kymmenessä vuodessa!
Noh mä olen koittanut työterveyden kautta.. sain nappeja alussa ja vedin niitä. Oli aivan paska olo. Lopetin kun kuuri päättyi. Ei apua. Kävin uudestaan. Sain 2 päivää sairaslomaa..... Eivät uskoneet mua vaan lääkäri väitti minun vain kalastelevan sairaslomaa. Pitäisi tehdä valitus potilasasiamiehelle.
Vähän tuntuu siltä että jos näyttää normaalilta ja jaksaa käydä töissä ei kiinnosta hoitaminen.
Vierailija kirjoitti:
No ehkä olit suoraan sanottuna sen mielestä vähän creepy. Mikä on ihastuneen korvissa kaunista ja todellista voi toiselle kuulostaa ihan, no, turhalta. Tai siis mieti nyt, oot joku täys tuntematon tyyppi joka alkaa avautua omista asioistaan ja tunteistaan, mitä niihin voi sanoa kun ei kiinnosta, jos ette ole paljon puhuneetkaan miks häntä kiinnostais sä? Ja usko pois oon ollut yhtä ihastunut kuin sä tuntemattomaan.
Olen ap ja on muhunkin vähän samalla tavalla ottanut yhteyttä eräs nainen töistä joka lopetti. Noin kuukausi siitä pisti tekstaria että oli ihastunut minuun. En todellakaan lytännyt kaikkea vaan kuuntelin kiltisti ja olin rohkaiseva. Ei ollut mielestäni 'creepy'. Vähän nyt sitä naisten toitottamaa tunneälyä kehiin...
Perun sanani, hyvin hän jaksoi vastailla. Ja oli mukava. Mutta nyt on vielä tyhjempi olo kuin ennen ihastusta, joka sekin oli laantunut ennen kuin otin yhteyttä. Paraneeko tämä olo tästä vai vajoanko takaisin samaan tunteettomuuden tilaan? Kuulostaa vähän liian karulta olla tälläinen loppuikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Miehet tai naiset.
Ihastukset ovat kivoja. Ehdotankin että hakeudut edes välillä seuraan missä myös on naisia. Esimerkkinä rauhallisesta ympäristöstä ehkä joku lautapeliyhdistys tai tanssiharrastus jossa naisiinkin voisi tutustua rennossa ympäristössä. Niitä ihastuksia syntyy kyllä siinä vaiheessa kun antaa itselleen edes mahdollisuuden tutustua johonkin ulkopuoliseen.
Onnea matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihastukset ovat kivoja. Ehdotankin että hakeudut edes välillä seuraan missä myös on naisia. Esimerkkinä rauhallisesta ympäristöstä ehkä joku lautapeliyhdistys tai tanssiharrastus jossa naisiinkin voisi tutustua rennossa ympäristössä. Niitä ihastuksia syntyy kyllä siinä vaiheessa kun antaa itselleen edes mahdollisuuden tutustua johonkin ulkopuoliseen.
Onnea matkaan!
Niin siis olen kyllä ollut masentunut n. 10 v mutta olen jaksanut käydä töissä ja riennoissakin (kerran pari kuussa). Harrastusta ei oikein, vuorotyön takia. En siis ole masentunut sanan normaalissa merkityksessä vaan enemmänkin melankolisesti masentunut. En vain juurikaan tunne iloa mistään. Tämä ihastus on oikeastaan ainut tämmöinen todellinen tunneryöppy tänä 10v aikana.
Ehkä sitä vielä jonkun ilonaiheen löytää. Ei vaan jaksaisi toista 10 vuoden pätkää odotella.
Onhan tää nyt ihan helvettiä, pitääkö oikeasti mennä puhumaan psykologin kanssa limerenssistä? Mikä siihen edes auttaa? Olen kokoajan yrittänyt kehitellä jotain tekemistä mutta aina kun on vapaata hän pyörii mielessä.... ja varsinkin iltavuoron jälkeen kun ei ole mitään tekemistä voi mennä monta tuntia vain vatvoessa asioita.
Tämän takia toi masennus kuntoon vaikka napeilla sitten. Ihastumisen paljastumisen yksipuoliseksi pitää olla paska paikka mutta ei tuollaista tilannetta pidä sun ikäisellä olla että on vain yksi ihastuminen kymmenessä vuodessa!