Lue keskustelun säännöt.
Pakko avautua jonnekin masennuksesta
24.09.2017 |
Olin muutamia vuosia sitten vakavasti masentunut, ja nyt tunnen niiden samojen fiilisten olevan kovaa vauhtia tulossa takaisin. Ajatukseni pyörivät vain kuolemisessa ja ulkona liikkuessa huomaan toivovani, että jään esimerkiksi rattijuopon jyräämäksi ja kuolen. Myös itsemurhan ajatuks pyörii päässä, mutta sen suhteen minulla ei mitään suunnitelmia ole joten siinä mielessä välitöntä riskiä ei ole.
Lapsia tai parisuhdetta minulla ei ole, kaipaamaan jäisivät vanhemmat ja muutama kaveri. Yhdelle kaverille yritin taannoin hieman vihjata, että nyt ei ole kaikki kunnossa, mutta hän ei oikein osannut asiaan reagoida ja vastasi tyyliin "no voi harmi", toki ymmärrän että hän ei ole alalla ja näinollen asiaan suhtautuminen voi olla hankalaa. Tiedostan itsekin, että tarvitsen apua ja mieluiten pian, mutta halusin vain johonkin purkaa tätä tunnettani sitä ennen.
Kommentit (17)
Tiedän tunteesi, samassa tilanteessa olevana sain neuvon: Tapa ittes!
Neuvon antaja oli aviomies, kerralla opin, että masennusta ei saa mainita. Tämä oli siis ensimmäinen kerta ikinä, kun puhuin masennuksesta miehelle tai kenellekään muulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteesi, samassa tilanteessa olevana sain neuvon: Tapa ittes!
Neuvon antaja oli aviomies, kerralla opin, että masennusta ei saa mainita. Tämä oli siis ensimmäinen kerta ikinä, kun puhuin masennuksesta miehelle tai kenellekään muulle.
Olen pahoillani miehesi reaktiosta, ihmiset eivät ymmärrä, miten tuollaiset kommentit saattavat vaikuttaa ihmiseen, joka on jo ennestään herkässä tilanteessa. Silloin muutama vuosi sitten, kun olin edellisen kerran tässä tilanteessa, sain myös kuulla sitä ainaista "mutta ethän sinä voi olla masentunut, sinulla on se ja se jase niin hyvin!", ihmiset eivät tajua että tuokin on vain ja ainoastaan haitallinen kommentti oikeasti masentuneen näkökulmasta.
Miksi mielenterveysongelmat ovat vieläkin niin vaikeita ihmisille ymmärtää ja suhtautua? AP
Vierailija kirjoitti:
Hyvin ainakin tiedostat tilanteen. Ja hyvin tuonkin, että vaikka kaverisi ei osannut ottaa koppia hienoisesta avunpyynnöstäsi, niin sinun ei pidä luovuttaa vaan pyytää apua uudestaan. Tuollainen avautuminen omasta olosta on vaikeaa. Kaverisi ei ehkä ymmärtänyt vihjauksestasi, että miten tosissasi olit. Ja toisaalta myös tilanne on niin harvinainen, että aivan kuten sanot, siihen ei osata suhtautua.
Kiitos ystävällisestä vastauksestasi. Olet oikeassa, vähättelin tilannettani ystävälleni todella paljon, koska eihän kukaan voi vain purkaa tällaista taakkaa kokoinaasudessaan tilanteeseen täysin syyttömän ihmisen harteille, ei se ole reilua häntä kohtaan. Tiedostan tarvitsevani ammattiapua, mutta se kynnys hankkiutua sen pariin uudelleen on jostain syystä kovin korkea tällä hetkellä. AP
Laita nyt heti kriisikeskuksen sähköpostiin ajanvaraus kyselyä. Ne vastaa sieltä sitten huomenna, kivasti ei tarvii puhua kenenkään kanssa puhelimessa :)
Tiedän, että se kynnys varata se aika on ISO. Sähköpostilla teet sen nyt samantien niin on hoidossa. Pystyt siihen <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin ainakin tiedostat tilanteen. Ja hyvin tuonkin, että vaikka kaverisi ei osannut ottaa koppia hienoisesta avunpyynnöstäsi, niin sinun ei pidä luovuttaa vaan pyytää apua uudestaan. Tuollainen avautuminen omasta olosta on vaikeaa. Kaverisi ei ehkä ymmärtänyt vihjauksestasi, että miten tosissasi olit. Ja toisaalta myös tilanne on niin harvinainen, että aivan kuten sanot, siihen ei osata suhtautua.
Kiitos ystävällisestä vastauksestasi. Olet oikeassa, vähättelin tilannettani ystävälleni todella paljon, koska eihän kukaan voi vain purkaa tällaista taakkaa kokoinaasudessaan tilanteeseen täysin syyttömän ihmisen harteille, ei se ole reilua häntä kohtaan. Tiedostan tarvitsevani ammattiapua, mutta se kynnys hankkiutua sen pariin uudelleen on jostain syystä kovin korkea tällä hetkellä. AP
Kaikilla on on hirveän korkealla. Se nyt on tätä ajan henkeä ainakin vielä toistaiseksi. Toivottavasti löydät jossain vaiheessa itsestäsi sen mentaliteetin, että "kerran se vain kirpaisee". Sillä todellakin se ensimmäinen kerta on pahin, kun puhutaan kynnyksen ylittämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteesi, samassa tilanteessa olevana sain neuvon: Tapa ittes!
Neuvon antaja oli aviomies, kerralla opin, että masennusta ei saa mainita. Tämä oli siis ensimmäinen kerta ikinä, kun puhuin masennuksesta miehelle tai kenellekään muulle.
Olipa kamala kommentti mieheltäsi. Eivät kaikki suhtaudu noin ilkeästi. Mieti luotettavinta ihmistä tuttavapiirissäsi ja kerro hänelle. Ei tarvitse olla edes läheinen. Vaan voit sanoa hänelle, että koet hänet luotettavaksi, jolle uskaltaa puhua, ja siksi haluat kertoa hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteesi, samassa tilanteessa olevana sain neuvon: Tapa ittes!
Neuvon antaja oli aviomies, kerralla opin, että masennusta ei saa mainita. Tämä oli siis ensimmäinen kerta ikinä, kun puhuin masennuksesta miehelle tai kenellekään muulle.
Sinun kannaltasi toivon, että mies on nykyään entinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama... Paitsi että mulla ei ole ainuttakaan ystävää ja vanhempani ovat aina olleet päihteiden sekakäyttäjiä.
Oon ollut jo niin monta vuotta totaalisen syrjäytynyt ja yksin, etten tiedä, olisiko omalla kohdallani minkäänlainen normaali elämä enää edes mahdollista. En edes muista aikaa, että olisin osainnut iloita edes niistä elämän pienistä asioista. Ja on vaikea uskoa, että kukaan todella olisi onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkkeitä naamariin. Varmasti olo paranee, kun ottaa asiaksi hoitaa itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaa ja vastaa hän ihan keskenään.
Tsemppiä!
Hyvin ainakin tiedostat tilanteen. Ja hyvin tuonkin, että vaikka kaverisi ei osannut ottaa koppia hienoisesta avunpyynnöstäsi, niin sinun ei pidä luovuttaa vaan pyytää apua uudestaan. Tuollainen avautuminen omasta olosta on vaikeaa. Kaverisi ei ehkä ymmärtänyt vihjauksestasi, että miten tosissasi olit. Ja toisaalta myös tilanne on niin harvinainen, että aivan kuten sanot, siihen ei osata suhtautua.