Miksi mies ei siedä minkäänlaisia tunneilmaisuja?

Tunneilmaisulle on monia tapoja. Yksi ilmaisee ääneen, toinen koskettaa mieluiten hyvänä pitääkseen/päästäkseen lähelle, kolmas koskettaa seksuaalisesti, neljäs on lukossa... Puoliso ei välttämättä ollenkaan huomaa toisen ilmauksia tai koe ilmaisutapaa omakseen. Silloin tulee helposti kahnausta, vaikka kummallakin olisi hyvät aikeet. Toinen ei siedä liikaa iholletuloa, toinen jää vaille läheisyyttä...

Miehessä liikaa pohjalaisgeenejä.

Kummallista.Ei minun mies ainakaan reagoi noin.Hän lohduttaa jos itken jne.Jos Ap on jo ollut kauan miehen kanssa liitossa,niin voi tietysti tulla tälläistä kylmenemisestä toista kohtaan muuten en kyllä tuollaista miehen käytöstä ymmärrä.

Kiitos ykköselle! Aivan varmasti meidän ilmaisutavat ovat erilaisia. Sillä kommunikoimme myös hyvin eri tyyleillä. Minä olen puhuvampi ja mies puhuu hyvin harvoin. Kenellekään.

Hän ehkä ilmaisee itseään ja tunteitaan katseellaan ja eleillä. Ainakin minä olen niitä opetellut tulkitsemaan. Tiedostan vain erittäin hyvin sen, että noissa tulkitsemisissa menee todennäköisesti puolet kerroista ihan metsikköön.

Mutta en siis oikeastaan tiedä miten hän ilmaisee tunteitaan. Tai miten haluaisi ilmaista. Enkä saa palautetta omille ilmaisuilleni. Eli sanon hänelle usein jotain lämmintä, kivaa tai kannustavaa, ja hän ottaa sen hyvin hillitysti vatsaan enkä näe hänestä miltä asian kuuleminen hänestä tuntui.

Ap

Jotkut nyt vaan ovat kylmiä. Jos liikaa ahdistaa eivätkä lapsetkaan ole esteenä, niin laita mies kiertoon ja etsi Mies itsellesi.

Oliko tuolainen alusta asti

Tämä kuulostaa patenttiratkaisulta, mutta onko asberger-henkisyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Jotkut nyt vaan ovat kylmiä. Jos liikaa ahdistaa eivätkä lapsetkaan ole esteenä, niin laita mies kiertoon ja etsi Mies itsellesi.

Ilman muuta järkevä neuvo tämäkin. Sillä tänään juuri ahdistaa taas ihan hyvin.

Mutta ensin haluan kyllä ymmärtää tämän tilanteen ihan perinpohjin. Ja paljosta on puhuttukin. Luotan vielä siihen, että tästäkin pystytään puhumaan. Puhuminen sujuu paremmin, kun yritän ensin itse miettiä asiaa mahdollisimman hyvin eri näkökulmista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oliko tuolainen alusta asti

Ollaan tunnettu kolmisen vuotta. Aluksi ujosteli, mutta alkoi yllättäen kuitenkin avautumaan ja kertomaan ajatuksiaan ja tunnelmiaan. Ja alkoi silloin tällöin sanomaan minulle myös aina jotain kaunista ja kannustavaa. Mutta vuosi sitten sulkeutui paljon, kun joutui minusta riippumattomaan kriisiin, jonka läpikäyminen oli raskasta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tämä kuulostaa patenttiratkaisulta, mutta onko asberger-henkisyyttä?

Minulla on ollut sama patenttiratkaisu mielessä :-) Ehkä henkisyyttä kyllä, mutta en usko että ihan aspergeriin asti kuitenkaan. Sellainen sosiaalinen kömpelyys ja kommunikoinnin kulmikkuus on tuon tyyppistä. Mutta muuten ei ole mitään kömpelyyttä eikä aistiherkkyyksiä - päinvastoin on hyvin ketterä ja jäntevä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko tuolainen alusta asti

Ollaan tunnettu kolmisen vuotta. Aluksi ujosteli, mutta alkoi yllättäen kuitenkin avautumaan ja kertomaan ajatuksiaan ja tunnelmiaan. Ja alkoi silloin tällöin sanomaan minulle myös aina jotain kaunista ja kannustavaa. Mutta vuosi sitten sulkeutui paljon, kun joutui minusta riippumattomaan kriisiin, jonka läpikäyminen oli raskasta.

Ap

Ilmaisiko hän tunteitaan ko kriisin läpikäymisen aikana? Siis ylipäänsä, vai oliko lukossa silloinkin.

Itse olen hyvin tunteellinen ihminen, vaikka päälle päin vaikutana usein hyvin kylmältä. Se johtuu kotikasvatuksestani, kotona opin ettei tunteitaan kannata paljoa näyttää. Itkeminen oli jopa häpeällistä. Vaikeista asioista ei puhuttu. Saati liika riemuitseminen jostain, kyllä käskettiin olla hiljaa.. Enkä tiedä miksi,tosi kummallista ja surullista. No, tämä on siirtynyt mukanani aikuisuuteen asti,vaikka tiedostan asian. Itken salaa paljon ja pienistä asioista. Rakkauden ilmaisut ja kivat sanat ovat olleet hankalia sanoa miehelle vaikka haluaisinkin.

Voisiko miehelläsi olla jotain vastaavaa taustaa?

Plääh parkuvat naiset on ällöjä.

N40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko tuolainen alusta asti

Ollaan tunnettu kolmisen vuotta. Aluksi ujosteli, mutta alkoi yllättäen kuitenkin avautumaan ja kertomaan ajatuksiaan ja tunnelmiaan. Ja alkoi silloin tällöin sanomaan minulle myös aina jotain kaunista ja kannustavaa. Mutta vuosi sitten sulkeutui paljon, kun joutui minusta riippumattomaan kriisiin, jonka läpikäyminen oli raskasta.

Ap

Ilmaisiko hän tunteitaan ko kriisin läpikäymisen aikana? Siis ylipäänsä, vai oliko lukossa silloinkin.

Itse olen hyvin tunteellinen ihminen, vaikka päälle päin vaikutana usein hyvin kylmältä. Se johtuu kotikasvatuksestani, kotona opin ettei tunteitaan kannata paljoa näyttää. Itkeminen oli jopa häpeällistä. Vaikeista asioista ei puhuttu. Saati liika riemuitseminen jostain, kyllä käskettiin olla hiljaa.. Enkä tiedä miksi,tosi kummallista ja surullista. No, tämä on siirtynyt mukanani aikuisuuteen asti,vaikka tiedostan asian. Itken salaa paljon ja pienistä asioista. Rakkauden ilmaisut ja kivat sanat ovat olleet hankalia sanoa miehelle vaikka haluaisinkin.

Voisiko miehelläsi olla jotain vastaavaa taustaa?

Voi olla jotain vastaavaa, vaikka ei hän tuollaisesta ole kertonut. Olen kuitenkin minäkin miettinyt, että kuvailemasi tyyppinen kotikasvatus olisi looginen syy. Kun kysyn hänen lapsuudestaan, niin hän sanoo, ettei oikein muista siitä mitään.

Ja siinä kriisissään hän oli täysin lukossa. Juuri ja juuri pystyi kertomaan, että mitä on tapahtunut. Ja sen jälkeen siitä ole ole paljonkaan pystynyt puhumaan. Minä sitten aina kyselin, ja hän vain nyökytteli vastauksia. Ja välillä meni ihan reagoimattomaksi, kun oli niin vaikeaa. Tunteita ilmaisi silloin juuri tuolla, että ei puhunut, ja siitä tiesin, että hänellä on tosi paha olla. Ja muuten katseesta, ryhdistä, ym. olemuksesta näin päivän fiiliksiä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Plääh parkuvat naiset on ällöjä.

N40

Tiedän, että jotkut ihmiset ajattelevat noin.

No, onneksi minäkään en ole mikään parkuva nainen. On mies joskus voinut nähdä kyyneleitäkin silmissäni, vaikka en niitä hänelle näytä. Mutta viimeksikin en itkenyt, vaan sanoin miehelle, että minulla pääsi aiemmin itku. Niin mies melkeinpä suuttui siitä.

Ap

Se, että on avautunut ja sitten muuttunut jähmeäksi ja kaikki tunteenilmaisut ovat yäk, viittaa kyllä kiintymyssuhdeongelmiin, jotka ovat lapsuudenperheestä peräisin. Varsinkin se, ettei "muista mitään" lapsuudestaan, on hyvin hälyttävää.

"Toista ei voi muuttaa, itseään voi." Mutta haluatko muuttua itse tunnekylmäksi?

Vierailija kirjoitti:

Se, että on avautunut ja sitten muuttunut jähmeäksi ja kaikki tunteenilmaisut ovat yäk, viittaa kyllä kiintymyssuhdeongelmiin, jotka ovat lapsuudenperheestä peräisin. Varsinkin se, ettei "muista mitään" lapsuudestaan, on hyvin hälyttävää.

Kieltämättä minustakin on aika outoa, ettei muista. Ja joskus sitten sanoi siihen tyyliin, että kuulemma olin lapsena kova pomppimaan. Toisti siis toisen kertomaa, ei omaa muistoaan.

Kiintymyssuhteistakin olen lukenut. Pitää tutkia asiaa lisää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

"Toista ei voi muuttaa, itseään voi." Mutta haluatko muuttua itse tunnekylmäksi?

Meinaatko, että mies saa minut muutettua tunnekylmäksi? Ei ole siltä tuntunut. Mutta pitää pitää asia mielessä, ettei niin pääse salakavalasti tapahtumaan.

Ap

Jos ei ole tottunut tunteiden ilmaisuun, niin tilanne voi tuntua jopa pelottavalta.

Jätä miehesi rauhaan, ei helv