Miksi olet katkaissut välit perheeseesi ja/ tai sukulaisiisi. Oletko katunut asiaa myöhemmin?

Äitini on narsisti. Sairaatutti myös siskoni.

Mieti, tarvitseeko sinun katkaista välit kaikkiin kokonaan. Miten oma toimintasi voisi vaikuttaa vuorovaikutustilanteeseen? Älä tuomitse äitiäsi narsistiksi ellei hänellä sellaista diagnoosia ole. Voisit sen sijaan ottaa etäisyyttä ja omaa tilaa. Millainen tukiverkosto sinulla muuten on? Maailmassa ei loppujen lopuksi ole paljoa ihmisiä, joihin voi luottaa tai joiden tukeen voi olla turvallista uskoa, jos tulee vaikea tilanne. Usein perhe ja suku saa raivon partaalle, he arvostelevat eivätkä aina tajua sanojensa loukkaavan, mutta usein pohjalla on aito huoli. Ja jos elämältä oikeasti putoaa pohja, he yleensä auttavat sen verran, että pääsee jaloilleen. Toisaalta, se on sinun oma päätöksesi. Jos koet heidän aiheuttavan jatkuvaa huonoa oloa, ei ole syytä tavata tällaisia ihmisiä. Mutta ehkä ensin kannattaisi puhua asiasta. Kertoa, että tämä loukkasi minua. Heidän vastareaktionsa kertoo, ovatko suhteet säilyttämisen arvoisia. Haluavatko he pitää sinut elämässään. Mutta ole neutraali, älä syyllistä tai provosoi. 

Kuuluvat uskonnolliseen lahkoon. En ole pitänyt yhteyttä yli kymmeneen vuoteen. En kadu, koska tiedän, että eivät hyväksy nykyistä elämäntapaani, enkä millään jaksa enää heidän uskonnollisuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuuluvat uskonnolliseen lahkoon. En ole pitänyt yhteyttä yli kymmeneen vuoteen. En kadu, koska tiedän, että eivät hyväksy nykyistä elämäntapaani, enkä millään jaksa enää heidän uskonnollisuuttaan.

Jos et ole pitänyt yhteyttä kymmeneen vuoteen, miksi välien katkaiseminen nousi nyt pinnalle? Etkö ole jo vähän niin kuin tehnyt sen jo vai meinasitko kymmenen yhteydettömän vuoden jälkeen ilmoittaa katkaisevasi välit... Jos he eivät hyväksy sinua ja elämäntapaasi, et ole mitään velkaa. Se on silloin heidän päätöksensä. Ja jos sinä et hyväksy heidän uskonnollisuuttaan niin se on sinun päätöksesi. Heidän ei tarvitse myöskään hylätä uskontoaan sinun vuoksesi eikä sinulla ole oikeutta vaatia sitä. Jos et itse kestä heidän valitsemaansa elämänmuotoa, et voi sitä vaatia heiltäkään.

Vierailija kirjoitti:

Mieti, tarvitseeko sinun katkaista välit kaikkiin kokonaan. Miten oma toimintasi voisi vaikuttaa vuorovaikutustilanteeseen? Älä tuomitse äitiäsi narsistiksi ellei hänellä sellaista diagnoosia ole. Voisit sen sijaan ottaa etäisyyttä ja omaa tilaa. Millainen tukiverkosto sinulla muuten on? Maailmassa ei loppujen lopuksi ole paljoa ihmisiä, joihin voi luottaa tai joiden tukeen voi olla turvallista uskoa, jos tulee vaikea tilanne. Usein perhe ja suku saa raivon partaalle, he arvostelevat eivätkä aina tajua sanojensa loukkaavan, mutta usein pohjalla on aito huoli. Ja jos elämältä oikeasti putoaa pohja, he yleensä auttavat sen verran, että pääsee jaloilleen. Toisaalta, se on sinun oma päätöksesi. Jos koet heidän aiheuttavan jatkuvaa huonoa oloa, ei ole syytä tavata tällaisia ihmisiä. Mutta ehkä ensin kannattaisi puhua asiasta. Kertoa, että tämä loukkasi minua. Heidän vastareaktionsa kertoo, ovatko suhteet säilyttämisen arvoisia. Haluavatko he pitää sinut elämässään. Mutta ole neutraali, älä syyllistä tai provosoi. 

Tämähän siinä on, että vaikka sanoisin neutraalisti jonkin asian loukkaavan minua, niin ei siitä välitetä. Ikäänkuin ihmisillä olisi oikeus loukata ja satuttaa toista, vain koska ollaan sukua. Juorutaan ja puhutaan pahaa toisista ja toisinaan myös ihan suoraan haukutaan. Miten tuollainen voi kenellekään olla hyväksi? Ymmärrän kyllä, että ihminen tarvitsee ympärilleen ihmisiä, mutta onko tuollaiset ihmissuhteet kuitenkaan hyväksi?

Ap 

En ole katkaisemalla katkaissut välejä siskoon ja veljeen, mutta sanotaanko näin, että en ota aktiivisesti yhteyttä. Eli yhteys on olemassa periaatteessa, mutta käytännössä yhteyksissä ei juurikaan olla. Joskus harvoin nähdään. En ole katunut, ovat päihderiippuvaisia, en jaksa katsoa enkä kuunnella.

En koe tarvetta olla sukulaisten kanssa yhteydessä.En ole katunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuluvat uskonnolliseen lahkoon. En ole pitänyt yhteyttä yli kymmeneen vuoteen. En kadu, koska tiedän, että eivät hyväksy nykyistä elämäntapaani, enkä millään jaksa enää heidän uskonnollisuuttaan.

Jos et ole pitänyt yhteyttä kymmeneen vuoteen, miksi välien katkaiseminen nousi nyt pinnalle? Etkö ole jo vähän niin kuin tehnyt sen jo vai meinasitko kymmenen yhteydettömän vuoden jälkeen ilmoittaa katkaisevasi välit... Jos he eivät hyväksy sinua ja elämäntapaasi, et ole mitään velkaa. Se on silloin heidän päätöksensä. Ja jos sinä et hyväksy heidän uskonnollisuuttaan niin se on sinun päätöksesi. Heidän ei tarvitse myöskään hylätä uskontoaan sinun vuoksesi eikä sinulla ole oikeutta vaatia sitä. Jos et itse kestä heidän valitsemaansa elämänmuotoa, et voi sitä vaatia heiltäkään.

Luetun ymmärtäminen ei taida olla vahvin puolesi?

Vierailija kirjoitti:

Mieti, tarvitseeko sinun katkaista välit kaikkiin kokonaan. Miten oma toimintasi voisi vaikuttaa vuorovaikutustilanteeseen? Älä tuomitse äitiäsi narsistiksi ellei hänellä sellaista diagnoosia ole. Voisit sen sijaan ottaa etäisyyttä ja omaa tilaa. Millainen tukiverkosto sinulla muuten on? Maailmassa ei loppujen lopuksi ole paljoa ihmisiä, joihin voi luottaa tai joiden tukeen voi olla turvallista uskoa, jos tulee vaikea tilanne. Usein perhe ja suku saa raivon partaalle, he arvostelevat eivätkä aina tajua sanojensa loukkaavan, mutta usein pohjalla on aito huoli. Ja jos elämältä oikeasti putoaa pohja, he yleensä auttavat sen verran, että pääsee jaloilleen. Toisaalta, se on sinun oma päätöksesi. Jos koet heidän aiheuttavan jatkuvaa huonoa oloa, ei ole syytä tavata tällaisia ihmisiä. Mutta ehkä ensin kannattaisi puhua asiasta. Kertoa, että tämä loukkasi minua. Heidän vastareaktionsa kertoo, ovatko suhteet säilyttämisen arvoisia. Haluavatko he pitää sinut elämässään. Mutta ole neutraali, älä syyllistä tai provosoi. 

Ohiksena sanoisin että  on ihan tervettä ja järkevää pyrkiä pois sellaisten ihmisten läheisyydestä jotka aiheuttavat pahaa oloa. Ihan sama onko se pahan olon aiheuttaja sukua tai ei.Kaltoinkohtelua ei  pidä hyväksyä millään verukkeella. Itsesuojeluvaisto kunniaan!

Isäni löi mua aina, ja nöyryytti. Siskokin oppi että koska mua lyödään ihan asioistakin mitä en tehnyt, niin alkoi väittämään "hei, tiina* teki sitä ja tätä" ja jäi tyytyväisenä katsomaan kun mua rankaistiin. En pidä yhteyttä kumpaankaan.

(*nimeni muutettu)

Ei ole elossa enää paljon sukulaisia, joihin olisin ollut yhteydessä paljon alun perinkään. Ne muutamat sukulaiset, joihin joskus oli vähän tiiviimmät välit, asuvat eri kaupungeissa ja yhteydenpito on ajan myötä loppunut. Tuntuisi oudolta alkaa nyt yhtäkkiä soittelemaan, kun ei ole mitään juttuakaan mistä puhuisi. Eri asia jos omassa elämässä olisi paljon kerrottavaa, sitten voisi jotain ilmoitellakin, mutta ihan pelkästä säästä en jaksa jutella.