meillä perus omakotitalo. kävin erään lapsuuskaverin uudessa kodissa-hertsileijaa mikä haussi.

Tuskin olisit tätä aloitusta tehnyt, jos kaverisi omakotitalo ei aiheuttaisi kateuden puuskia.

katto olevan matalalla ja huoneet pieniä! Miten täällä mahtuu edes hengittämään :D No, se olo meni ohi ja ihan on hengissä pysytty täälläkin :D



Ottaisin toki ilomielin sellaisen linnan!

kuin modernin talon.

ois kamalaa alkaa 20v maksaa noista hienouksista. verhoja ei ikkunoissa-ainoastaan sälekaihtimet-sellaise puiset-hui-toikin teki kolkon näköiseksi-saunottiin just meidän saunassa ja taapero oli aivan onnessaan omassa ammeessaan ja minä (kade) ihmettelen vieläkin sitä poreammetta.

kade niille jotka asuu jossain 230 neliön uudessa kivitalossa - mutta sen sijaan olen kade niille jotka ovat kunnostaneet VANHAN ison puutalon kodiksi! Sellaisesta haaveilen, sellaiseen muuttaisin vaikka heti. Sellaista olisi ilo sisustaa. Kivilinnaa taas, äääh... Jotenkin kolkkoa. Ei ole mun tyyliäni.

Mutta jos jostain sais 300 neliön vanhan pappilan isolla puutarhalla, niin ai jai! Heti lähtisin Jos vaikka lottovoitto irtois :)

Mut nää kivilinnat, jossa on joku postimerkin kokoinen " puutarha" - WBL - who bloody cares!

aiemmat 3 kotiaan hän sisusti todella kodikkaasti, lämpimästi ja hyvällä maulla. Olin hyvin mietteliäs pitkään, mutta en missään nimessä kade.

Mun ystävälläni on kanssa sellainen viimeisen päälle tehty, juuri rakennettu omakotitalo... kaikki hienoudet löytyy, poreamme, sauna erikoinen, vimpan päälle käsienpesualtaat ja hanat, keittiö todella upea.



Täytyy sanoo, että siihen huusholliin ei ole asiaa meidän lapsilla. Tuntuu, että kaikki hajoo käsiin, jos lapsi koskee, ei mun tenavat malta olla koskematta upeisii pyttyihin ja purkkeihin. Huonekalut suurimmaksi osaksi valkoista kangasta. Itse saa siellä kävellä kieli keskellä suuta, ettei vaan sotke tai likaa paikkoja. Hullulta tuntuu, mutta näin on.



En muuten ole pätkän vertaa kade, mun mielestäni koti täytyy olla sellainen jossa voi asua, eikä kokoajan ajatella mihin voi koskea tai istua.

ja kehuskelemaan omaa? Toiset katso tykkää äidistä, toiset tyttärestä

.. se on musta aina sen kotoisuuden määritelmä, että uskaltaako mennä lattialle istumaan vai ei...

Vierailija:

kade niille jotka asuu jossain 230 neliön uudessa kivitalossa - mutta sen sijaan olen kade niille jotka ovat kunnostaneet VANHAN ison puutalon kodiksi! Sellaisesta haaveilen, sellaiseen muuttaisin vaikka heti. Sellaista olisi ilo sisustaa. Kivilinnaa taas, äääh... Jotenkin kolkkoa. Ei ole mun tyyliäni.

Mutta jos jostain sais 300 neliön vanhan pappilan isolla puutarhalla, niin ai jai! Heti lähtisin Jos vaikka lottovoitto irtois :)

Mut nää kivilinnat, jossa on joku postimerkin kokoinen " puutarha" - WBL - who bloody cares!

Mitä ihmeen järkeä on rakentaa 300 neliön talo saman kokoiselle tontille? Etenkään, kun naapuri on naapurissa kiinni??

Kaverillani oli ihana idyllinen uusi itse rakennettu talo, mutta piti saada kivilinna.



Ahdistava paikka, 3,5 kerroksinen. Portaat keskellä ja pienet huoneet ripoteltu ympärille. Portaat saa talossa liian keskeisen paikan ja ahdistavaa se monessa kerroksessa juoksentelu, kun neliöitä per kerros ei kovin häävisti ole. Tontti tietty pieni.



Juu, itsellä vanha talo, mutta ah niin romanttinen ja tilava ja omassa rauhassa puolen hehtaarin tontilla.

Vierailija:

Jep. Vanha iso puutalo saa minunkin äänen. Sitä tunnelmaa ei vaan voita mikään!

Meillä iso vanha puutalo isolla ihanalla totilla, lapsilla kiva maalaiskoulu lähellä. Ostimme tämän halvalla muutama vuosi sitten, ja laittelemme tätä huolella ja hartaudella pikkihiljaa tässä asuessamme. Todellakin meidän juttu tämä! =) En ihan äkkiä vaihtaisi kivilinnaan...