Mikä pistää ihmisen käyttäytymään sekopäisesti entistä puolisoaan kohtaan?

Kaikki loukkaukset puolin ja toisin vaan paisuttavat ongelmaa. Sen rakkauden muuttuminen vihaksi on niin veteenpiirrettyä.



Ja ei kai siitä exästä erottaiskaan ellei siinä jotain " vikaa" olisi.

kertoa minä-muodossa, mutta lipsahti vain jotenkin hassusti?

niin mikä saa jatkamaan sitä riitaa ikuisuuksia ja ikuisuuksia?



Siitä huolimatta, että toinen, oltuaan kiltti ja kuuliainen roskasäkki koko avioliiton ajan - jatkaa edelleenkin nöyrää linjaansa.



Eli vaikka toinen käskyttää, mesoaa, solvaa ja äyskii, niin ex tasoittelee ja on kuin ihmisen mieli.



Niin siis kysymys, että mikä hemmetti saa jatkamaan sillä solvaamisen tiellä? Epäonnistunut elämä?

Pettymys, viha, katkeruus, raivo, mutta toiset selviää



1. anger

2. denial

3. bargaining

4. depression

5. acceptance



Jos ei osaa käydä näitä kaikkia suuria kamalia tunteita läpi, vitutus jää päälle.

Näiden kakkosvaimojen silmissä ensimmäinen vaimo on aina raivohullu ja mielenvikainen ja omassa(?) miehessä ei ole mitään vikaa... Ei ole koskaan ollutkaan.

Vierailija:

Näiden kakkosvaimojen silmissä ensimmäinen vaimo on aina raivohullu ja mielenvikainen ja omassa(?) miehessä ei ole mitään vikaa... Ei ole koskaan ollutkaan.

Vikaa on jokaisessa, mutta epäasiallista käytöstä ei aina voi vierittää toisen syyksi.

Tokihan sitä olisi kovin raskas nykyisyys, jos pitäisi velloa menneiden oletetuissa ja tapahtuneissa loukkauksissa sekä maksella niitä hartiavoimin takaisin.

Vierailija:

Pettymys, viha, katkeruus, raivo, mutta toiset selviää

1. anger

2. denial

3. bargaining

4. depression

5. acceptance

Jos ei osaa käydä näitä kaikkia suuria kamalia tunteita läpi, vitutus jää päälle.

Olet varmaan sahannut ekaa neljää tunnetta ja välillä menee paremmin ja välillä huonommin? Eikö?



Mä erosin 2000 ja vieläkin olisi välillä jotain hampaankolossa, mutta ei ne tunteet enää mun päivää pilaa tai yöunia.



Vuonna 2010 aion olla takaisin markkinoilla... Mä en halua lapsia isäpuolen kanssa asumaan, enkä halua ottaa laastarisuhdetta. Enkä oikeastaan edes kauheasti kaipaakaan sellaista.

niin, että sitä entistä puolisoa pitää vieläkin pitää jossain myrskyn silmässä (tai yrittää vetään siihen), niin mitä sitten?



En näe siinä itse mitään eroa koulu- tai työpaikkakiusaamisen kanssa, varsinkin jos erosta on jo kulunut hieman aikaa.

Kun hän työstäisi eron oikeasti loppuun asti. Se olisi varmasti erittäin vapauttavaa hänellekin. Mutta siinä pitää osata katsoa itseäänkin uusin silmin. Ja se on joillekin täysin vierasta, ottaa opiksensa kokemuksistansa.

Itselläni on sellainen tuntuma näihin erokriiseihin, että lopulta suurin osa eronneista selviää siihen hyväksyntä-vaiheeseen mutta aina niitä jämähtäneitä tuntuu olevan.

Joku sanoi, että kun puolittaa suhteen keston, niin saa selville kuinka kauan menee suhteesta kokonaan toipumiseen (eli 8 vuotta kestänyt suhde, 4 vuoden selviytyminen) No itsellä ei todellakaan niin kauaa mennyt. Itse hyväksyin eron reilun vuoden päästä tapahtuneesta. Mutta se vuosi olikin melkoista myllerrystä henkisesti...entistä vahvempanahan siitä sitten selvittiin, puolin ja toisin.