Teini-ikäinen lapseni moittii minua työttömyydestäni

Älä välitä. Meillä on samanlaista. Itse pukeudun Kierrätyskeskuksen ilmaispuolen vaatteisiin jotta teini saisi mieleistään vaatetta päälle. Minulle tulee syyllinen olo kun ostan itselleni alusvaatteita tai sukkia.

Sen lisäksi meillä teiniä ottaa selvästi aivoon se, että olen aina kotona ja hän ei voi olla meillä kotona kavereidensa kanssa kuin sika pellossa. Olen hiljaa enkä sekaannu heidän touhuihinsa mutta he tietävät kuitenkin aikuisen olevan samassa asunnossa.

Ap. Sun tyttös ei ole hirveän fiksuja jatkaa tuota.

Aikaisemmin en välittänyt tyttäreni haukkumisista, mutta nykyään romahdan heti. Miksi olen ansainnut myös kotoa tulevan moitteen, kun itsekin tiedän olevani suurin syyllinen työttömyyteni? Tiedostan, miten vaikeassa työmarkkitilanteessa olen. Yhteiskunnan taholta (TE-toimisto) saan vain painetta, vaikka yritän tosi paljon saada työtä. Syyllistän itse itseäni työttömyydestä. Yhteiskunta (ja tämä pikkupaikkakunta), sukulaiset, yms. pitävät minua syypäänä omaan tilanteeseeni - oikeassa ovat. Mutta en jaksa sitä, että oma tytärkin on alkanut moittia ja syyllistää minua.

Aikaisemmin kuvittelin, että perhe pitää yhtä silloin kun on vaikeaa. Että tuetaan ja kannustetaan. Mutta ei se niin mene. Perheet voivat hajota niin monella tavalla.

Sano sille et hankkii itselleen töitä niin on varaa ostella mitä haluaa.

Mulle tuli tosi paha mieli ap:n puolesta. Hirveasti tsemppia

Teini ei useinkaan vielä ymmärrä reaalitodellisuutta ja sitä että kaikilla ei ole ehkä rahaa paljon eikä uusinta iphonea. Kyllä teinillekin reaaliteetit jossain vaiheessa selviää.

Teinit osaa olla julmia. Kyllä se siitä joskus viisastuu ja häpee puheitaan. Tsemppiä.

Tunnistan tuon noloilun vanhempainillassa, kun kaikkien muiden lasten vanhemmat olivat selkeästi koulutettuja ja menestyviä, tulivat vanhempainiltoihin suoraan töistä puvuissaan ja jakkupuvuissaan. Ja minä mietin mitä pitää laittaa päälle, ettei heti päältäpäin näe että tuo on työtön. Tutummat vanhemmat toki tiesivät tilanteeni, mutta puolitutuille en sitä tahtonut huudella.

Miehellä on onneksi ollut töitä ja talous on sen puolesta ok. Eikä teini ole onneksi sättinyt, mitä nyt välillä käskenyt minun hankkia oma elämä kun helikopteroin liikaa. Mutta nolottaahan se, kun miettii että koulussa kuitenkin puhutaan myös vanhempien töistä ja minä olen tällainen luuseri.

No, menee muutama vuosi niin tyttös saa hävetä omaa työttömyyttään. Jos ei sitten maailma koneellistumisen ja digitalisaation myötä muutu siihen malliin, että työttömyys on normi ja työssäkäynti vähän outoa.

Viimeisen vuoden aikana minulla on ollut monia tilaisuuksia olla sosiaalinen, käydä ihmisten ilmoilla eri tapahtumissa, jne. En mene. Sen vuoksi, että en kestä enkä jaksa kysymystä "no missäs sinä nykyään olet".

En osaa heittää jotain kepeää, tai ohittaa kysymystä. Joudun kertomaan, että työtön.

Monet entiset kurssikaverit tässä kaupungissa ovat olleet viroissa jo miltei 20 vuotta. Minä lähes saman ajan työttömänä, koska hoidin lapsia pitkään kotona. Ja olen tehnyt pelkkiä pätkätöitä.

Minulla ei ole toivoa eikä tulevaisuutta. En tosiaankaan enää jaksa uskoa, että "asiat järjestyvät". Mielenkiintoista on se, että ne, joilla on työpaikat, pystyvät sanomaan em. fraasin. En ole kuullut kenenkään työttömän sanovan noin - tosin en tunne ketään toista (akateemista) pitkäaikaistyötöntä. Kaikki ovat työssä. Paitsi minä vuodesta toiseen.

Ap on uhriutunut, eikä tee tilanteelle mitään, vaan linnoittautuu kotiinsa. Oma itsehäpeä on este tyttären vanhempainilloissa käymisellekin eli vanhemmuuskin on uhriutumisen seurauksena hukassa.

Älä häpeä työttömyyttä yhtään. Suuri osa ihmisistä on töissä ainoastaan onnekkaan sattuman takia. Huomenna voivat yhtäkkiä olla työttömiä myös.

Joo, just se pukeutuminen vanhempainiltaan. Minäkin kerran jouduin menemään entiselle työpaikalleni (olen aineenopettaja) vanhempien tapaamisen yhteydessä. Siellä ne ikäiseni, entiset kollegat häärivät matkaprojektin vuoksi. Hyväosaiset vanhemmat ja heidän lapsensa paikalla. Ne, jotka eivät tiedä mitä on pitkäiaikaistyöttömyys, eivät osaa kuvitella miten syvälle sisimpään työttömyys sattuu.

Sano ap tyttärellesi, että hänellä on vielä peruskoulu kesken eikä ole toistaiseksi suorittanut toisen asteen koulutusta eikä varmaankaan töitäkään tehnyt vielä joten toistaiseksi hän ei ole yhtään sinua parempi eikä vielä ainakaan toistaiseksi varaa sinua haukkua :)

Tsemppiä!! Tämä on niiin nykyaikaa...

Se, joka moittii työtöntä uhriutumisesta: kiitos paljon, olen tottunut ottamaan lyöntejä vastaan. Uhriutuminen? Voimat on lopussa, mutta henki vielä kulkee. Olen henkisesti "kanveesissa", hukkunaisillani - käyttääkseni kielikuvia. Mutta uhriutunut en ole! (Okei, tätä kirjoittaessa kylläkin itsesäälinen.) Anteeksi.

Olen huomannut että nyt on koko nykyisen hallituksen ajan ollut oikein sellainen työttömien syyllistämis ja rankaisemis kampanja menossa työvoimatoimistojen ja kelan kautta.

Myös ihmisten mielipiteisiin vaikutetaan mitä erinäisimmin keinoin.  Tarkoitus on saada "köyhät köyhien kimppuun".   Se on niin läpinäkyvää että oikein ihmetyttää mihin se tähtää?  Aivan samoin kuin nuo täälläkin keskustelua aiheuttanut youtuben kieroutuneet lapsille suunnatut Elsa ja hämähäkkimies videot joilla on tarkoitus muokata lasten mieliä.   Ehkäpä hallitus saakin vielä kansan tuen ja poistetaan kaikki työttömyys ja sosiaali tuet, mihin se sitten johtaakaan.

(Ehkä möyhyän, mutta kun vit...aa tämä meno..)

Jos haluat parantaa tilannetta tyttären osalta, niin halvallakin saa hyviä vaatteita yms., kun jaksaa etsiä tai odottaa alennuksia.

Nyt tytölle rajat! Hän ei saa alistaa ja haukkua sinua - se ei tee hyvää hänelle itselleenkään. Sinun pitäisi nyt hakea keskusteluapua esim. perheneuvolasta, jotta jaksaisit olla vanhempi teinillesi. Ja jotta jaksaisit olla aikuinen. Siispä, mars apua hakemaan! Teini tarvitsee rakastavat rajat ja itseään vahvemman vanhemman. Hänen täytyy saada kunnioittaa sinua. Siihen ei tarvita työtä, eikä rahaa, vaan jämäkkä aikuisen ote.