Lue keskustelun säännöt.
Onko muita ujojen äitejä?
17.09.2007 |
Kertokaas teidän lapsosten tempauksista =)
Meillä viikonloppuna tuli lapselle rakkaat mummo ja pappa ja pari kaukaista sukulaista kylään pieneksi hetkeksi pihaan, juteltiin hetki ja jatkoivat sitten matkaa. Ensin tuli vieraat ja Mister 3 vee ei tietysti halunnut tulla ulos ollenkaan, mutta otin syliin ja käytiin tervehtimässä. Vein poitsun sisälle (kylmä jne.) odottamaan hetkeksi isänsä kanssa ja sitten tuli mummo ja pappa. Kun menin hakemaan poikaa uudestaan, jäbä oli ruokapöydän alla piilossa ja sillä oli joku keppi kädessä. Sillä se sitten omien sanojensa mukaan sääti sitä että voiko katsoa vieraita. Jotenkin noin se sen selitti.
:D voi pientä... Sitten sitä kyllä harmitti kun vieraat ei tullukaan sisälle eikä voinut esitellä pikkuautoja, mutta kyllä noi vieraat ihmiset sun muut on sille niin jännä paikka.
Kommentit (3)
Esim tänään muskarissa tapahtunutta: kaikki lapset saivat soittaa isoa rumpua vuorollaan lyhyen renkutuksen ajan. Kun oltiin käyty pojan kanssa soittamassa, niin ohjaaja kehotti kaikki muskarilaisia taputtamaan, kun " oli niin reippaasti soitettu" . Ei siinä muuten mitään, mutta olisi sitten taputettu kaikille. Eikä vain sille joukon arimmalle ja vetäytyvimmälle.
Mutta silti käydään kerhoissa ja kahviloissa omaan tyyliimme. Vaikka poika ei tekisi mitään muuta kuin istuisi sylissä.
Olen itse asian kanssa joutunut tekemään pientä " psyykkistä työtä" , kun itse en ole ujo lainkaan. Onneksi olen päässyt siitä tohdittamisesta " reippaasti vaan, ei käy kuinkaan, katsos kun tuo toinenkin lapsi menee rohkeasti" . Nyt vielä kun ympäristö lakkaisi kehottamasti rohkeuteen ja reippauteen, niin saisi poika olla rauhassa juuri sellainen kuin on. Oma ihana itsensä. Herkkä ja tunteva. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Olen itse asian kanssa joutunut tekemään pientä " psyykkistä työtä" , kun itse en ole ujo lainkaan. Onneksi olen päässyt siitä tohdittamisesta " reippaasti vaan, ei käy kuinkaan, katsos kun tuo toinenkin lapsi menee rohkeasti" . Nyt vielä kun ympäristö lakkaisi kehottamasti rohkeuteen ja reippauteen, niin saisi poika olla rauhassa juuri sellainen kuin on. Oma ihana itsensä. Herkkä ja tunteva. :)
Ap:llä ihan samat mietteet!
Selitin juuri yksi päivä pojalle asiaa ja tuntui että sitä helpotti. Jätkä sanoi että hän haluaisi rattikelkan, jolloin minä ajattelin ääneen että voisit pyytää joulupukilta. Siihen poika tosi surkean näköisenä, että jännittää kysyä joulupukilta. Sovittiin että kirjoitetaan.
Sanoin pojalle lisäksi, että on ihan ok että joskus jännittää ja ujostuttaa. Ja että tarvitaan sellaisia jotka on ujoja ja sellaisia jotka on rohkeita. Joskus ne ujotkin voi olla sankareita, koska tarkkailevat tilannetta ja voivat välttää jonkun vaaran, jota rohkeat ei huomaakaan. Sepitin siihen vielä jonkun tarinan rikkinäisestä leikkikentän telineestä jonka vain vähän varovaisempi huomaa ja pelastaa muut. Tiedä mitä se siitä ymmärsi, mutta tuntuu että tykkäsi silti.
En tietty mene enää aikuisena pöydän alle piiloon mutta haluaisin mennä. Ja varovasti kurkkia sieltä, ja tulla pois vasta kun tuntuu turvalliselta. Ei oo kivaa olla ujo. Rajoittaa mun elämää.