Lastentarhanopettaja, kuinka jaksat työtäsi?

En vaihtaisi. Ihanat, ihanat, eläväiset, nauravaiset, rakkaat asiakkaat. Ei erityislapsia, vain hauskoja 3-4 -vuotiaita.

Olen jo vaihtanut. Kaikki tutut lastentarhanopettajat (kurssikaverit), ovat joko vaihtaneet alaa tai olleet burn-outin takia pois töistä.

Palaan niihin töihin sitten, kun olen saanut hankituksi omistusasunnon ja omat lapset on maailmassa. Hälläväliä-asenne tulee myös tarpeeseen, että jaksaa sitten loppuun asti. (tsoukki, en ole palaamassa kuin pakon edessä).

T. Entinen lto

Minä olen myös vaihtanut. Nyt joustava työaika, etätyömahdollisuus, työrauha ja lähes 1000 € korkeampi palkka.

Voimia teille lto:t.

Ap

Nyt hoitovapaalla, etsin muita töitä. Ryhmäkoot kasvanu, palkka ihan kuraa ja täysi mahdottomuus tehdä unelmieni työtä johon kouluttauduin. Yksilöllisyys ja lapsen hyvinvointi ei enää toteudu enkä suostu enää tekemään liukuhihnatyötä, jossa hiljaisimmat jää vaativien alle enkä saa toteuttaa laadukasta kasvatusta ja hoitoa.

Harmittaa nykymeno lasten ja työntekijöiden puolesta.

Ex-lto

Up

Saako kysyä mikä on pahinta? Ne lapset vai vanhemmat odotuksineen vai se itse päiväkoti kaikkine sääntöineen ja seurantoineen?

Mäkin vaihdoin jo 10  sitten...luokanopeksi. No, ei yhtään kevyempi ala, mutta mun juttu. Ja tietty palkka ja työajat paremmat.

Hyvin jaksan. Hyvä palkka.

Riippuu varmasti paljon siitä minkälainen pk kyseessä. Siis minkälaisia lapsia ja työkavereita on. Paljon vaikuttaa myös se miten toimivaksi ryhmä on saatu. Yleensä on aina mahdollista parantaa toimivuutta ryhmässä edes hiukan eli on selkeitä ohjeistuksia ja sääntöjä niin lapsille kuin aikuisille. Toisaalta ei liian tiukkapipoista.

Toimin nyt pphoitajana eikä tämäkään työ ainakaan nykypäivänä ole ollenkaan niin simppeliä. Hirvittävästi pitäisi tehdä kaikkea ja lapset on kuitenkin pääsääntöisesti hyvin pieniä. Lasten vasuja pph ei todellisuudessa voi omin päin tehdä vaan ohjaajan pitää ne ensin hyväksyä. Tämäkin on jokseenkin outoa. Sillä ohjaaja ei tunne lapsia. Palkka on surkea vaikka asiakkaina on niitä maailman tärkeimpiä olentoja ja vastuu heistä on suuri. 

Raskasta on tämäkin työ toisinaan. Joko se painostus ja riittämättömyyden tunne aiheuttaa sitä tai sitten aivan mahdoton meteli joka yleensä on itkua uuden lapsen tullessa hoitoon. Pääsääntöisesti sanoisin että työ sopii minulle mutta arvostus näkyy palkassa kyllä harmittavan selvästi. Ja se palkka ei nouse vaikka olisit itse oman ryhmäsi kanssa kuinka tehokas tahansa verrattuna vaikka hoitajaan joka vähemmän mitään tekee.

up

Minäkin olen alaa jo vaihtanut. Raskainta lastentarhanopettajana oli se kokonaisuus. Sijaisten puute, vanhempien vaatimukset, erityislapset (huom! En ole täysin integraatiota vastaan, joillekin toimii hienosti, joillekin ei sovi lainkaan) joita väkisin integroidaan ryhmiin, nykyajan vapaa kasvatus ja sen johdannaisena itsekkäät, nenäkkäät lapset (huom! Ei kaikki lapset). Ja näillä lähtökohdilla vaadittava laadukas varhaiskasvatus, jota yrität tarjota joskus 2 aikuisen voimin 24 lapselle. Ei siinä suunnitelmat ja todellisuus paljon kohtaa.

Lista jatkuu... kurahousurumba, melutaso vaikkei kukaan edes huuda. 28 ihmistä samassa tilassa (2-3 huonetta) on vaan liikaa. Ja onhan niitä. Lisäksi se rupupalkka kyllä kertoo, kuinka vähän tätä kyseistä ammattikuntaa arvostetaan. Se kyllä masensi.

Se mitä jäin kaipaamaan on työryhmän hyvä yhteishenki ja herisyvä huumori, muutamaa kollegaa ja lasta jäin kovastikin ikävöimään, mutta en varsinaisesti sitä työtä.

Minua aina ihmetyttää näissä keskusteluissa se, että vanhemmilla on kovat vaatimukset. Itse kun en ole koskaan vaatinut mitään.

Toki pidän huolta siitä, että lapsella on aina tarpeeksi vaatteita ja kenkiä, ja kysyn joka päivä, onko ollut kivaa ja oliko hyvää ruokaa ja kenen kanssa leikit ja mitäs teitte ja saitko nukuttua. Jos kuulen, että lasta on kiusattu (onneksi ei vielä koskaan ole), otan asian heti puheeksi ja pyydän, että siihen kiinnitetään huomiota. Lapsi on joka päivä tykännyt olla hoidossa ja ruoka on aina ollut hyvää ja aina on ollut leikkikaveri ja jokainen täti on ollut kiva. Ehkä lapsellani on vain käynyt tuuri?

Mitä ihmettä ne vanhemmat teiltä oikein vaativat?

Lto:na minulla ei ole tarpeeksi suunnitteluaikaa töilleni (viikkotyöajasta vähintään 3 h 15 min pitäisi olla kvtes mukaan > ei ole. Lasten lomakkeet yms.viivästyvät tästä syystä.

Kauhea meteli, väkivaltaisia erityislapsia tavallisessa ryhmässä ilman avustajaa.

Ei ole aikaa ottaa yksilöllisyyttä huomioon niin kuin toivoisin.

Lapset rikkovat paikkoja, leluja, heittelevät tavaroita muita päin. Sijaisia ei usein oteta.

Jos minulla ei olisi hyvätuloista miestä en tiedä miten selviytyisin taloudellisesti. Palkka aivan naurettavan surkea, etenkin työn vastuuseen ja kuormittavuuteen nähden.

Jonkun mielestä hälläväliä-asenne auttaa sietämään epätyydyttävää työpaikkaa. Miten asenteen saa kohdilleen? Esimiehenä on spede pasasen kaksoisolento. Työkaverina varsinainen koomikko, joka kuluttaa työtunnit haahuilemalla käytävillä ja naurattamalla itseään omilla vitseillään. Lisää komboon kielteisen eläkepäätöksen saanut työuupuja, joka välttelee stressiä. Teen kohta yksin kolmen ihmisen työt, ellen saa hällä väliä rälläkkää pyörimään ja sukkelaan, prkl.

Vanhemmat vaativat esim. Että lapsen pitää saada istua tietyssä pöydässä ruokailtaessa, että lapsen hoitoaikoja voi muuttaa heitossa ihan miten se nyt kahvittelevalle kotiäidille sattuu sopimaan. Että päiväkodin sisustusta pitäs päivittää, kun on niin tylsä ja vanhanaikainen.

... että Roosalle laitetaan tänään juuri siniset vaihtosukat (vaikka siis saman asian ajavat myös punaiset, valkoiset tai vihreät jotka repusta löytyvät)... että Maisa nukkuu vain 20 min ja sen jälkeen itkuisena tarvii yhden aikuisen itselleen tunniksi... että Joonan ei tarvitse sitä salaattia tai muitakaan vihanneksia syödä tai edes maistaa, kun eihän se niistä tykkää... että Karoliinan vaatteet on aina vaihdettava ennen askartelua/piirtämistä/maalaamista/ruokailua ettei uusi mekko likaannu... että Nicon pitää aina saada leikkiä Otson kanssa kun Otsollahan ei omaa halua tai muita kavereita koskaan saa olla... että lto tekee ylitöitä, koska äiti ei nyt millään kampaajaltaan ehdi ajoissa tulla lastaan hakemaan...

Muita esimerkkejä?

No ilman noita penskojahan tuo kyllä jotenkin menettelis..

Vanhemmat vaativat mm sitä JuusoKaisun sukan/hatun/sormikkaan/puseron löytymistä joihin ei osata lapsen nimeä rustata.

Ja sitä että NicoJasminen vieressä/perässä on yhden kasvattajan oltava koko ajan ettei joku ryhmän muista lapsista pääsisi yhtään ottamaan kontaktia siten, että NicoJasminea sattuisi. Se tietty tavoite ja kys asioita opetellaan, mutta että 1 kasvattaja koko ajan vieressä...

Ja sitä, että käydään retkellä mm uimahallissa...

Ja sitä, että sijaisia ei olisi vaan ne samat kasvattajat (mehän emme sairasta, ole lomilla, ole koulutuksissa jne ja olemme töissä klo06-17.30).

Ja emme myöskään saa havainnoida lapsessa mitään "erityistä", ymmärrän defenssit ym.mitä tulee omaan lapseen ja vanhemmuuteen, mutta siltikään kaikki ei aina ole ns normaalia tai hyvin ja sen lapsen parasta me pyrimme ajattelemaan.

Vaatimuksina usein myös se ettei lapsi saisi levätä saati nukkua vaan että hänen viihdykkeenään on oltava kasvattajan lepoaikanakin.

Siinä muutama esimerkki vanhempien vaateista.

Up