Olen jo vuoden hakenut duunia, hakemuksia, tuttujen kautta... tekisin mitä vaan duunia ja työaikoja, mutta

on ajateltava myös lapsia, joiden kanssa olen täysin yksin (vaikka mieskin on). Asumme Helsingin keskustassa, mies on aina poissa, työmatkoilla tai pubissa kavereidensa kanssa (ei ole alkoholisti). Rahat tiukilla, silti porskutetaan "hienostoalueella" vuokrakämpässä jo kymmenettä vuotta. En voi erota, kun en saa vakiduunia ja edes jotain turvaa arkeen! Monena päivänä mietin, että epäsäännölliset yrittäjän tulot raastaa ja tekisi mieli olla heräämättä huomenna. Mutta kuka huolehtisi lapsistani... yhteiskunta ehkä, mutta lapset auttavat jaksamaan.