Tiedättekö ketään ateistia tai agnostikkoa, joka olisi tullut uskoon?

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuulla tarinoita uskoon tulemisesta, olit se sitten sinä itse tai joku tuntemasi. En usko oikein mihinkään, en kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön, mutta silti minulla on jokin kaipuu kristinuskoon. Tavallaan "sydämessäni" tunnen jotain, mitä vastaan järki ja aivot puhuvat. Mitä tämä voisi tarkoittaa?

Toivon asiallista keskustelua, haukkumiset voi jättää väliin. Nämä on jo kuultu.

Horjut uskossa ja kaipaat nyt ulkopuolista validointia? Nyt kuule jätät nuo lorut pois ja otat ihan itse vastuun omasta elämästäsi.

Uskoon tullaan joko lapsena tuputettuna, alkoholismin tai traumaattisen kokemuksen kautta. Uskolla on välinearvo joka toteutuu parhaiten kun ihminen vahvistaa sitä itse. Älä luovu omasta kriittisestä ajattelustasi ja ole rohkea. Jos kaipaat jänniä tunteita etsi muuta tekemistä.

En, mutta tiedän aika monta agnostista ateistia ja uskovaista.

En tunne yhtäkään ihmistä, joka olisi hylännyt henkisen vapautensa ja itsenäisyytensä uskonnon hyväksi. Ilmeisesti vain erittäin paha kriisi tai trauma ajaa aikuisen ihmisen sellaiseen epätoivoiseen tekoon.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuulla tarinoita uskoon tulemisesta, olit se sitten sinä itse tai joku tuntemasi. En usko oikein mihinkään, en kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön, mutta silti minulla on jokin kaipuu kristinuskoon. Tavallaan "sydämessäni" tunnen jotain, mitä vastaan järki ja aivot puhuvat. Mitä tämä voisi tarkoittaa?

Toivon asiallista keskustelua, haukkumiset voi jättää väliin. Nämä on jo kuultu.

Lue "near death experiences" NDE tarinoita. Sellaisen koettuaan moni HC ateisti tiedemieskin on tullut uskoon ja tajuaa meidän ihmisten kehittymättömyyden lajina ja vajavaisuuden.

Henki kun lähtee ruumista ja pystyy seuraamaan elvytysyritystä ruumiin yläpuolella ja pystyy kuvailemaan tapahtumat tilanteen jälkeenkin sekunti sekuntilta on aika ihmeellistä. Myös Jumalan luona vierailu, jossa kerrotaan onko vielä oma aika vai ei ja kerrotaan siitä suuresta viisaudesta mikä kaikkien meidän takana on ja mihin olemme matkalla.

Tunnen. Joukkoon sisältyvät kaikki uskovat kenet tunnen. Kukaan ei ole ollut uskossa syntyessään. Jokainen on ollut ateisti kunnes on alkanut uskoa jumalan olemassaoloon. Osa uskoo yhä ja osa ei enää nykyisin usko.

Onneksi en tunne.

Lääkäri Pekka Reinikainen. Oli itse aikaisemmin ateisti. Youtubesta löytyy paljon hänen puheitaan. Jos et ole hänestä tietoinen, niin nyt kannattaa tutustua. Osaa perustella mm. luomisen.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuulla tarinoita uskoon tulemisesta, olit se sitten sinä itse tai joku tuntemasi. En usko oikein mihinkään, en kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön, mutta silti minulla on jokin kaipuu kristinuskoon. Tavallaan "sydämessäni" tunnen jotain, mitä vastaan järki ja aivot puhuvat. Mitä tämä voisi tarkoittaa?

Toivon asiallista keskustelua, haukkumiset voi jättää väliin. Nämä on jo kuultu.

Kaipuu kristinuskoon, selitätkö että mihin sinulla on kaipuu? Mitä sana kristinusko sinulle tarkoittaa? Tästä onkin sitten hyvä lähteä avaamaan asiaa enemmän.

Hyvä Ystävä, ap,

Pyydän, että jätät väliin Pekka Reinikaiseen tutustumisen. Kaikki uskovat eivät ole kirjaimellisen raamatuntulkinnan kannalla, vaan PR edustaa selkeää vähemmistöä. Itselleni kristinusko on sydämeni uskonto ja arvostan tiedettä ja sen tämänhetkistä käsitystä maailman synnystä.

Ota vakavasti kaipuusi. Lue esim. psalmeja Raamatusta. Ne ovat Vanhan Testamentin puolella. Niissä tulee esille ihmisen ikiaikainen kaipaus Jumalaan. Jos siellä sattuu olemaan kohta, jonka tunnet omaksesi, voit rukoilla noilla psalmin sanoilla.

Kirkko ja kaupunki -lehti löytyy myös netistä. Sieltä voit etsiä sarjan Gurun opissa. Sen kirjoittaja on viisas eläkkeellä oleva rovasti, joka on poiminut kristillisestä perinteestä syvällisiä opetuksia. Itse saan niistä paljon. Guru ei tässä kohdassa viittaa Intiaan eikä hinduihin, vaan tarkoittaa yleensä viisasta opettajaa.

Kokeile myös kuunnella vaikkapa areenasta radiohartauksia. Sillä tavalla tulet testanneeksi, vastaako tarjonta sinun sielusi kysyntää.

Toivotan etsivälle mielellesi siunausta ja johdatusta. Jeesus sanoi, että etsivä löytää.

Voi olla, että joku joka on ollut aiemmin välinpitämätön kristinuskoa kohtaan, ja joka ei ole ollut lapsuudessaan kristinuskon vaikutuspiirissä kääntyy uskovaiseksi.

Toisaalta en usko, että kovin moni, joka on tietoisesti ja kriittisesti pohdiskellut kristinuskon olemusta, ryhtyy koskaan uskovaiseksi. Moni on päätynyt ateistiksi luettuaan raamatun.

Tiedän itseni. Tosin en mä edelleenkään usko sellaiseen persoonalliseen Jumalaan, joka olisi millään tavalla kiinnostunut ihmisestä. Mutta en usko, että ihminen voi olla ihan oikeasti ateisti muuten kuin kristinuskon kautta. Jumala kuoli ristillä ja Jeesus on maan päällä tänäkin päivänä. Ne asiat vaan pitää osata jokaisen laittaa omassa elämässään ja omana aikanaan oikeaan kontekstiin ja hiffata oikealla tavalla. Ikuisia ne kuitenkin ovat niin kauan kuin tällainen olento jota ihmiseksi voi kutsua tätä palloa tallaa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän itseni. Tosin en mä edelleenkään usko sellaiseen persoonalliseen Jumalaan, joka olisi millään tavalla kiinnostunut ihmisestä. Mutta en usko, että ihminen voi olla ihan oikeasti ateisti muuten kuin kristinuskon kautta. Jumala kuoli ristillä ja Jeesus on maan päällä tänäkin päivänä. Ne asiat vaan pitää osata jokaisen laittaa omassa elämässään ja omana aikanaan oikeaan kontekstiin ja hiffata oikealla tavalla. Ikuisia ne kuitenkin ovat niin kauan kuin tällainen olento jota ihmiseksi voi kutsua tätä palloa tallaa.

"en usko, että ihminen voi olla ihan oikeasti ateisti muuten kuin kristinuskon kautta"

Avaatko vähän tätä lausetta. Tuollaisenaan se on järjetön.

Jo pelkästään sana "ateismi" on peräisin antiikin kreikasta ajalta kauan ennen kristinuskon alkua.

Kyllä, minä itse.

Kun ihminen tulee uskoon hänen koko ajatusmaailmansa muuttuuu Itsensä hän kokee maailman onnellisimmaksi ihmiseksi eikä voi mitenkään ymmärtää niitä jotka eivät halua tulla osalliseksi tästä samasta onnesta. Mutta jos on kysymys puolisoista, niin kuinka asia vaikuttaa puolison elämään? On kerrottu että uskoon tulleelta aikaisemmat ystävät pikkuhiljaa häipyvät mutta tämä uusi elämä tuo uudet, oikeat ystävät, eivätkä ne vanhat mitään oikeita ystäviä olleetkaan.

Mutta, kun yhteydet entisiin tuttavaperheisiin hiipuvat eikä muutoinkaan ole enää mitään yhteistä huomaa sivuun jäänyt puoliso jääneensä todella yksin.

Ei ole enää rinnalla kulkijaa. ( ei edes tervehditä kun kohdataan )

Hänestä on tullut ”uskonnon uhri”. Tiedän monen sortuneen tällaisessa tapauksessa alkoholiin ja siitähän seuraukset ovat aina surkeat. Ja tiedän, että myöskin puoliso tuntee omassa seurakunnassaan itsensä yksinäiseksi, muiden, ”onnellisten perheiden” joukossa.

Vierailija kirjoitti:

En tunne yhtäkään ihmistä, joka olisi hylännyt henkisen vapautensa ja itsenäisyytensä uskonnon hyväksi. Ilmeisesti vain erittäin paha kriisi tai trauma ajaa aikuisen ihmisen sellaiseen epätoivoiseen tekoon.

En sitten tiedä onko minulla tiedostamattani ollut jokin kriisi kun olen "luovuttanut" osan itsestäni uskonnon hyväksi. En koe, että olisin luovuttanut henkisen vapauteni tai itsenäisyyteni. En myöskään koe, että vaikka sitten tieteellisen maailmankuvan ja uskonnollisen maailmankuvan olisivat vastakkaiset. Enemmän aprikoin, että minussa elää monenlaisia kerrostumia, joista "uskon" tai "uskonnollisuuden" kerrostuma on vain yksi monista. 

Suosittelen lukemaan kirjan Tapaus Kristus. Kirja muuttaa käsitystäsi Jumalan olemassaolosta, Kristuksen ylösnousemuksesta jne. Perustuu historian tutkimukseen. :)

Jumala on olemassa ihan varmasti. Väitetään, ettei Jumalan olemassaoloa voi todistaa, mutta se ei pidä paikkaansa.

Pelkästään ihmisen perimään vaikuttava dna on valtava todiste. Mikään aika ei olisi riittänyt tällaisen nerokkaan tietopaketin kehittymiseen, toteaa entinen ateisti.

Tiedän päivastaisen esimerkin eli itseni. Olin nuorempana uskossa, kunnes " käännyin" ateistiksi. Helpottava kokemus, tosin minun uskossa olemiseni, taisi olla enemmän sen uskon tavoittelua kuin syvää uskoa.

Minä. Jostain syystä rupesin n. 7-8-vuotiaana ateistiksi ja yritin käännyttää kaikkia tuntemiani ihmisiä ateismiin. Sitten luin paljon luonnontieteitä, varsinkin kemiaa ja lääketiedettä ja jossain vaiheessa vielä ollessani alaikäinen käännyin takaisin uskoon. En sitä mainosta, mutten myöskään häpeä tai salaile. Nyt kun aikuisuutta on takana jo vuosikymmeniä ja olen sinut sekä tieteellisen että uskonnollisen puoleni kanssa ilman mitään kiihkoa, huvittaa kun monet ikäiseni ovat rähinävakavissaan ateisminsa kanssa. Ei sillä ole mitään väliä, mitä toiset uskovat tai eivät usko, kunhan eivät loukkaa toisia tai pidä heitä alempiarvoisina.