Lue keskustelun säännöt.
Suhteessa mies kohtelee mua kuin ******
12.09.2017 |
Ja kun olen saanut tarpeekseni ja valmis lähtemään, mies ei halua erota.
Onko muita kellä on tai on ollut tämmöinen mies?
Kommentit (47)
Pelottaa, että eron jälkeen en putoakkaan jaloilleni, että joudun taloudellisiin ongelmiin.
Surettaa myös lasten puolesta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No harvemmin se puoli pariskunnasta haluaa erota, jolla oma elo tilanteen jälkeen heikkenisi. Miehillä monesti jää se luu käteen; kohdellaan itsestään selvyytenä ja ei arvosteta. Sitten kun eukko (ja lapset) laittaa lusikat jakoon, niin lähtee usein se siivooja, ruuanlaittaja ja tyyppi joka enemmän hommaa pyörittää.
Vaikka naiselle eron jälkeen jää monesti lapset ja arki joka toista viikonloppua lukuun ottamatta, niin silti se voi olla helpotus. Moni on sanonut, että eipä siinä juuri eroa ole, kun on ennen eroakin tottunut kaikki yksin tekemään ja nuo isällä vietetyt viikonloput on vaan jotain aivan uskomatonta entiseen verrattuna: Ihan oikeasti omaa aikaa huokaista.
En ole kuullut, että kukaan turjakeukosta eronnut olisi päätöstään jälkikäteen katunut hetkeäkään.
Vierailija kirjoitti:
Pelottaa, että eron jälkeen en putoakkaan jaloilleni, että joudun taloudellisiin ongelmiin.
Surettaa myös lasten puolesta :(
Minua surettaa nyt lastesi puolesta.
Mutta tää suhde näivettää mut! Mitään mun toiveita ei edes yritetä toteuttaa. Mies valehtelee ja ignooraa mua :(
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelottaa, että eron jälkeen en putoakkaan jaloilleni, että joudun taloudellisiin ongelmiin.
Surettaa myös lasten puolesta :(
Minua surettaa nyt lastesi puolesta.
Miksi?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta tää suhde näivettää mut! Mitään mun toiveita ei edes yritetä toteuttaa. Mies valehtelee ja ignooraa mua :(
Ap
Uliuli. Tee jotain tai kärsi. Oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
No harvemmin se puoli pariskunnasta haluaa erota, jolla oma elo tilanteen jälkeen heikkenisi. Miehillä monesti jää se luu käteen; kohdellaan itsestään selvyytenä ja ei arvosteta. Sitten kun eukko (ja lapset) laittaa lusikat jakoon, niin lähtee usein se siivooja, ruuanlaittaja ja tyyppi joka enemmän hommaa pyörittää.
Vaikka naiselle eron jälkeen jää monesti lapset ja arki joka toista viikonloppua lukuun ottamatta, niin silti se voi olla helpotus. Moni on sanonut, että eipä siinä juuri eroa ole, kun on ennen eroakin tottunut kaikki yksin tekemään ja nuo isällä vietetyt viikonloput on vaan jotain aivan uskomatonta entiseen verrattuna: Ihan oikeasti omaa aikaa huokaista.
En ole kuullut, että kukaan turjakeukosta eronnut olisi päätöstään jälkikäteen katunut hetkeäkään.
Kiitos! Pelottaa silti. omanarvontunto on mennyttä vuosien mitätöimisen takia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tää suhde näivettää mut! Mitään mun toiveita ei edes yritetä toteuttaa. Mies valehtelee ja ignooraa mua :(
Ap
Uliuli. Tee jotain tai kärsi. Oma valinta.
Se on niin totta!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelottaa, että eron jälkeen en putoakkaan jaloilleni, että joudun taloudellisiin ongelmiin.
Surettaa myös lasten puolesta :(
Minua surettaa nyt lastesi puolesta.
Miksi?
Ap
Saavat mallin paskasta parisuhteesta. Luulevat että tuollainen on normaalia. Ja joutuvat vielä kantamaan syyllisyyttä, että heidän takiaan äiti ei pystynyt lähtemään ja olemaan onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin että tämä on sellainen täydennä oma vastauksesi.
Joten vastaan siihen: suhteessa mies kohtelee minua kuin kuningatarta.
Siis tämä nykyinen, ei eksä. En tietenkään voi antaa tätä miestä sinulle, jotta saisit kokeilla, mitä se on kun elää tasa-arvoisessa suhteessa jossa ei satuteta vaan arvostetaan. Mutta varmaa on, että jos jäät tuohon suhteeseen, et tule saamaan edes mahdollisuutta kokea jotain hienoa.
Vierailija kirjoitti:
Ja kun olen saanut tarpeekseni ja valmis lähtemään, mies ei halua erota.
Onko muita kellä on tai on ollut tämmöinen mies?
Voisitko sä selittää sille äijälles ettet sä tarvii sen lupaa lähtemiseen ja jos sä haluat lähteä se johtuu miehen käytöksestä.
Mulla oli tollanen tapaus, sanoin ettei siltä kysytä mielipidettä eikä se merkkaa koska parisuhteeseen tarvitaan molempien aito halu olla yhdessä. Jos jompikumpi ei toisen käytöksen takia enää halua suhteessa olla, se oli sit siinä. Ei voi pakottaa.Sellasta lakia ei tässä maassa ole.
Älä selittele sille hemmolle, muuta vaan veks. Vaarallisin aika on ilmoituksen ja poismuuton välillä, siksi se väliaika pitää pitää minimissä.
Ihannetapauksessa kerrot asiasta samalla kun muuttomiehet jo kantavat sun kamoja pihalla. Muista myös salata tietosi JO ENNEN muuttoa. Eli kielto maistraattiin, Postin osoitepalveluun, numeropalveluihin (oma operaattori) sekä Trafiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelottaa, että eron jälkeen en putoakkaan jaloilleni, että joudun taloudellisiin ongelmiin.
Surettaa myös lasten puolesta :(
Minua surettaa nyt lastesi puolesta.
Miksi?
Ap
Saavat mallin paskasta parisuhteesta. Luulevat että tuollainen on normaalia. Ja joutuvat vielä kantamaan syyllisyyttä, että heidän takiaan äiti ei pystynyt lähtemään ja olemaan onnellinen.
Toikin on niin totta! Ja siksi haluan erota. En halua antaa tällaista mallia lapsille!
Mutta surettaa jos lapset kokevatkin eron ja kaksi kotia huonoksi jutuksi :( joillekin vanhempien ero on paha trauma lapsuudessa, en olisi halunnut aiheuttaa sitä lapsilleni :(
Valittava kahdesta pahasta :((
Vierailija kirjoitti:
Mutta tää suhde näivettää mut! Mitään mun toiveita ei edes yritetä toteuttaa. Mies valehtelee ja ignooraa mua :(
Ap
Älä jätät toteutusta toisen harteile. Toteuta itse omat toiveesi. Ole kuin ukkeli ei siellä asuiskaan,jätä passaus minimiin, vietä mahdolllisimman vähän aikaa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä aina mietin tätä juttua omien vanhempieni ja omien lasteni kautta.
Mun vanhemmat on olleet yhdessä 36v. Edelleen kävelevät aina kun voivat käsi-kädessä. Ovat näyttäneet hellyyttä toisilleen aina lastenkin nähden. Riitojakin on toki ollut, mutta kaiken pohjana silti se, että näen tyyppien kunnioittavan toisiaan, vetävän yhteistä köyttä jne.
Mulla on tyttö ja poika. Mitä minä haluan niille opettaa parisuhteesta? Toisen arvostamisesta?
Sinä ansaitset ap parempaa. Lapsesi myös.
Minulla on kaveri, joka erosi 4kk sitten. Mies ignoorasi, tissutteli ja nukkui pitkälle päivään, ei ollut läsnä tai osallistunut mm. lasten kanssa ulkoiluun tai muuhunkaan. Ero oli helpotus tälle minun kaverille ja lapset ei nyt noteeranneet asiaa sen suuremmin ollenkaan; olivat jo tottuneet että äiti hoitaa kaiken arjessa.
Jos taloudellinen puoli mietityttää, niin kyllä varmasti pärjäät. Otat vain selvää, mihin olet oikeutettu (korotettu lapsilisä, elarit jne.). Raha nyt on tyhmin syy jäädä huonoon suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No harvemmin se puoli pariskunnasta haluaa erota, jolla oma elo tilanteen jälkeen heikkenisi. Miehillä monesti jää se luu käteen; kohdellaan itsestään selvyytenä ja ei arvosteta. Sitten kun eukko (ja lapset) laittaa lusikat jakoon, niin lähtee usein se siivooja, ruuanlaittaja ja tyyppi joka enemmän hommaa pyörittää.
Vaikka naiselle eron jälkeen jää monesti lapset ja arki joka toista viikonloppua lukuun ottamatta, niin silti se voi olla helpotus. Moni on sanonut, että eipä siinä juuri eroa ole, kun on ennen eroakin tottunut kaikki yksin tekemään ja nuo isällä vietetyt viikonloput on vaan jotain aivan uskomatonta entiseen verrattuna: Ihan oikeasti omaa aikaa huokaista.
En ole kuullut, että kukaan turjakeukosta eronnut olisi päätöstään jälkikäteen katunut hetkeäkään.
Kiitos! Pelottaa silti. omanarvontunto on mennyttä vuosien mitätöimisen takia.
Ap
Et ole varmaan ymmärtänyt tai uskaltanut koota itsellesi pientä hätävarastoa salaiselle pankkitilille?
Naisten pitäisi aina muistaa tehdä se, miehilläkin on salaisia tilejä.
Miehet eivät rahoistaan naiselle tilitä, naiset ovat suhteessa aina se hövelimpi osapuoli ja laskujenmaksaja, joka kertoo avoimesti kaikista rahoistaan aina miehelle.
Koska sinulle kommenteistasi päätellen ei jää mitään, vaan mies vie kaiken omaisuuden,
kuten eroissa yleensä käy, sinun on pakko turvautua yhteiskunnan hataraan ja mitättömään tukeen.
Muuta ensin lasten kanssa Turvakotiin, syyksi riittää köyhyys ja se, ettei mies anna eroa, sekä käyttää sanallista ja ekonomista väkivaltaa sinua kohtaan.
Sieltäkäsin alat sitten hakea omaa asuntoa ja yksinhuoltajien tukia. Nykyään ainoa yh-tuki Suomessa on minun kokemukseni mukaan 50€/kk lapsilisään. Siinä kaikki yh-äitien valtavat tuet.
Mutta Turvakodissa on muita naisia, saat sieltä vertaistukea ja siinä on voimaa.
Liity myös paikalliseen yh-yhdistykseen, sieltä saat ystäviä ja edullisia matkoja ja mm. huvipuistoretkiä sinulle ja lapsille.
Muista hankkia hyvä asianajaja,
jotta saat normienmukaiset elatustuet.
Älä anna miehen tai lastenvalvojan kiristää sinua minimielatustukiin!
Pyydä elatuskiistoihin erikoistunut juristi laskemaan ne tarkkaan sekä haastamaan mies.
Asianajaja on ilmainen, koska sinä olet varaton ja asianomistajat ovat lapsia eli alaikäisiä.
Toimi, pystyt kyllä siihen.
Minäkin pystyin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tää suhde näivettää mut! Mitään mun toiveita ei edes yritetä toteuttaa. Mies valehtelee ja ignooraa mua :(
Ap
Älä jätät toteutusta toisen harteile. Toteuta itse omat toiveesi. Ole kuin ukkeli ei siellä asuiskaan,jätä passaus minimiin, vietä mahdolllisimman vähän aikaa kotona.
No erotessa toteutan omia toiveita! Mulle on varattuna kämppä alueelta josta olen haaveillut, tänään pitäisi kuitata otanko sen. Vuokra vaan on aika kova kun tyhjän päälle lähden.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelottaa, että eron jälkeen en putoakkaan jaloilleni, että joudun taloudellisiin ongelmiin.
Surettaa myös lasten puolesta :(
Minua surettaa nyt lastesi puolesta.
Miksi?
Ap
Saavat mallin paskasta parisuhteesta. Luulevat että tuollainen on normaalia. Ja joutuvat vielä kantamaan syyllisyyttä, että heidän takiaan äiti ei pystynyt lähtemään ja olemaan onnellinen.
Toikin on niin totta! Ja siksi haluan erota. En halua antaa tällaista mallia lapsille!
Mutta surettaa jos lapset kokevatkin eron ja kaksi kotia huonoksi jutuksi :( joillekin vanhempien ero on paha trauma lapsuudessa, en olisi halunnut aiheuttaa sitä lapsilleni :(
Valittava kahdesta pahasta :((
No mieti nyt järjellä kumpi on pahempi: 18 vuotta huonojen vanhempien kanssa, katsellen äidin jatkuvaa kärsimystä, vai yksi vähän ikävä erovaihe, jonka jälkeen voi olla rauhassa onnellinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelottaa, että eron jälkeen en putoakkaan jaloilleni, että joudun taloudellisiin ongelmiin.
Surettaa myös lasten puolesta :(
Minua surettaa nyt lastesi puolesta.
Miksi?
Ap
Saavat mallin paskasta parisuhteesta. Luulevat että tuollainen on normaalia. Ja joutuvat vielä kantamaan syyllisyyttä, että heidän takiaan äiti ei pystynyt lähtemään ja olemaan onnellinen.
Toikin on niin totta! Ja siksi haluan erota. En halua antaa tällaista mallia lapsille!
Mutta surettaa jos lapset kokevatkin eron ja kaksi kotia huonoksi jutuksi :( joillekin vanhempien ero on paha trauma lapsuudessa, en olisi halunnut aiheuttaa sitä lapsilleni :(
Valittava kahdesta pahasta :((
No mieti nyt järjellä kumpi on pahempi: 18 vuotta huonojen vanhempien kanssa, katsellen äidin jatkuvaa kärsimystä, vai yksi vähän ikävä erovaihe, jonka jälkeen voi olla rauhassa onnellinen?
Kiitos!
Ap
Ymmärrän et rahaakin on pakko ajatella.Lapsilla ei oo kiva asua sillan alla.Ei kun oikeesti:Jos vuokra on korkea tuloihisi nähden saat asuntotukea.
No eroa itse, ei siihen tarvitse toisen osapuolen kirjallista lupaa.