Suhteessa mies kohtelee mua kuin ******

Mä en olisi halunnut erota :( olisin halunnut, että olisin ollut lasteni isälle arvokas ja tärkeä :( ja että mies olisi osoittanut sen mulle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelottaa, että eron jälkeen en putoakkaan jaloilleni, että joudun taloudellisiin ongelmiin.

Surettaa myös lasten puolesta :(

Minua surettaa nyt lastesi puolesta.

Miksi?

Ap

Ei ole terveellinen kasvualusta lapsille kuvaamasi tilanne

Jätät sen ukkelin ja etsit jonkun joka arvostaa !

Mä en saanut lapsuudenkodistani henkisesti hyviä eväitä. Mun todellisuudentaju on hämärtänyt. Minkälainen on hyvä parisuh

Apde?

ihminen joka haluaa alistaa ja kohdella toista kuin roskaa ei muutu. Sellaiseen suhteeseen ei kannata jäädä. Lapset saavat vääränkuvan siitä miten toisia kohdellaan. Itse kestän kyllä paskan elämän mutten haluaisi opettaa lapsiani väärään elämisen malliin.

Musta tuntuu niin kurjalta :((

Mä en halunnut, että mun ja lasten elämä menee näin :((

Miksi mies ei korjannut meijän suhdetta. Miksi mies oli mulle niin ilkeä.

Hyvä parisuhde on minusta kahden lapsen töissä käyvänä äitinä, joka on miehen kanssa ollut yhdessä pian 15v sellainen, että tunnen olevani mieheni puolesta arvostettu naisena, kumppanina, äitinä ja työssä käyjänä.

Olemme olleet yhdessä 15v ja edelleen mies kuolaa perseeni perään aina kun ehtii ja puristelee sitä kun ehtii. Kehuu ulkonäköäni ja on sitä mieltä, että hänelläpä on kuumin vaimo. Sänkyelämä on tässä ruuhkaisimmassa vaiheessa toki viileämpää kuin enne lapsia, mutta ei silti kuollutta. Pusuja ja haleja vaihdetaan tullessa ja mennessä.

Äitinä tunnen itseni kunnioitetuksi sillä, että mies tukee minua ja hoitaa lapsiamme siinä missä minäkin.

Tapa millä olen kuullut mieheni minusta puhuvan ystävilleen on arvostava. Usein mies ihmettelee ääneen, miten helposti minulla näyttää pysyvän hanskassa koko pakka; koti on siisti, ruoka valmis ja kakarat tyytyväisiä. Hänellä kun ontuu vähintään yksi noista kolmesta.

Mies arvostaa myös töitäni kodin ulkopuolella. Tarpeen tullen hän joustaa omista työhommistaan jos minulla tulee joku poikkeuksellinen juttu (työmatka tmv.), joita onneksi on harvoin.

Tunne siitä, että on arvostettu ja toiselle tärkeä on aivan valtavasti voimaa antava.

Miehen kanssa aloimme seurustella kun olin 19v ja hän 20v. Nyt meillä ikää 34v ja 35v. Lapset 7v ja 3v. Mikään pakko meillä ei ole yhdessä olla. Kumpikaan ei ole taloudellisesti tmv. riippuvainen toisestaan. Mutta olemme yhdessä koska me haluamme olla.

Vierailija kirjoitti:

ihminen joka haluaa alistaa ja kohdella toista kuin roskaa ei muutu. Sellaiseen suhteeseen ei kannata jäädä. Lapset saavat vääränkuvan siitä miten toisia kohdellaan. Itse kestän kyllä paskan elämän mutten haluaisi opettaa lapsiani väärään elämisen malliin.

Mä en enää kestä paskaa elämää. En kestä sitä kuinka mies keksii aina jonkun uuden paska tempun jolla satuttaa mua.

Ap

Kannattaa suhtautua varauksella näihin eroa hehkuttaviin yh-äiteihin täällä. Ero ei todellakaan ole mikään hetken juttu vaan saattaa prosessina kestää vuosia jos mies välittää lapsistaan ja pitää puolta oikeuksistaan. Toki paperityöt saadaan yleensä vuoden sisällä hoidettua, mutta se kun ei ole koko juttu.

Näillä yh-äideillä on vähän kapea näkökulma kun ex-äijä häipyy yleensä kokonaan kuvioista niin ei tarvitse lapsillekaan selitellä mitään eikä olla eksän kanssa missään tekemisissä.

Lapsetkin kärsii vanhempien huonosta suhteesta. Ei lasten takia pidä jäädä suhteeseen jossa on onneton. Siinähän näytät mallia omille lapsillesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät rahoistaan naiselle tilitä, naiset ovat suhteessa aina se hövelimpi osapuoli ja laskujenmaksaja, joka kertoo avoimesti kaikista rahoistaan aina miehelle.

Tuota noin ainakin omassa tuttavapiirissäni on 3 naista, joita mies elättää 100% - maksaa kaikki yhteyuset laskut ja ostaa naisellekin ruokaa. Yhdellä näistä kolmesta pariskunnasta on lapsi, siinä tilanteessa ihan ymmärrettävää. Kahdessa tilanteessa nainen leikkii yrittäjää, rahaa ei tule, mies maksaa. Eli on se hövelimpi osapuoli.

Otat sen kämpän nyt.

Sen jälkeen helpottaa. Tein itse juuri niin. Mulla oli rahajemma nimenomaan tätä varten. Aloitin sen pitämisen heti kun mies tykkäsi huonoa kun aloin lapsen kanssa kotona olemisen jälkeen käydä töissä - halusi ilmiselvästi että olen hänestä taloudellisesti riippuvainen koska kenen muun kuin alistajan/kotinatsin mielestä EI ole hyvä juttu kun puoliso saa töitä?

Alistaminen paheni ja häivyin sen jälkeen kun tavaroitani alettiin rikkomaan. Mitään hän ei tietenkään suostu korvaamaan joten tuli tarvetta sille rahalle melkein 3000€ edestä.

Asiasta mtiään tietämättä, vastuu naisen onnesta ei ole yksin miehen työ vaan nainen on omasta onnellisuudestaan itsekin vastuussa. Täällä todetaan, että kyllä eron jälkeen präjäät taloudellisesti. Jos ei ole vaikkapa töissä niin ei välttämättä pärjää, niin ikävältä kuin se kuulostaakin. Ehkä sitten vanhempien, tuttavien tai pankkilainan apu auttaa. 

Ehdotan parisuhdeterapiaa. Miestä sellainen ei varmasti tippaakaan kiinnosta, on erittäin epämiehekäs aihe, jota mies tuskin kehtaa kavereillekaan sanoa. Sen vuoksi terapia-aika kannattaa vaan varata ja ilmoittaa aika miehelle. Vastalauseiden kohdalla voi todeta, että kokeillaan nyt edes 2 kertaa, katsotaan sitten tarvitaanko enempää. Terapia kuulostaa siltä, että hoidetaan mielisairautta, sen vuoksi sanalla on vähän ikävä sivumaku. Asian voi esittää miehisemmällä kielellä: siellä paikassa on erotuomari, valtakunnasovittelija, joka antaa ulkopuolista näkemystä tilanteeseen. Ettei tule lakkoa tai sopimusta pureta, jos nyt ay-kieltä käytetään. Miehellä voi olla myös ennakkoluulo, että terapeutti, yleensä nainen, yhdessä vaimon kautta löytää miehen yksin syypääksi kaikkiin parisuhteen vikoihin ja lopputuloksena on vain pitkä to do -lista miehelle, joka vain lisää miehen inhoa terapiaan. Ehkä kannattaa yrittää löytää mies-terapeutti. Huonolla tuurilla terapeutti voi näin tehdäkin, toivottavasti tuollaiset ovat kuitenkin vähemmistö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta tää suhde näivettää mut! Mitään mun toiveita ei edes yritetä toteuttaa. Mies valehtelee ja ignooraa mua :(

Ap

Älä jätät toteutusta toisen harteile. Toteuta itse omat toiveesi. Ole kuin ukkeli ei siellä asuiskaan,jätä passaus minimiin, vietä  mahdolllisimman vähän aikaa kotona.

Joo ei toimi, yritetty on. En ole ap.

Se se vasta olikin turhauttavaa kun ei se toinen edes huomannut ettei sitä huomattu 😭

Jestas miten tyhmäksi sitä itsensä tunsikin sitten.

On niin helppoa sanoa: jätä se. Käytännön toteutus puntissa takiaisena roikkuvan kanssa on aivan kauheeta. Kahdesti ilmoitin 7 vuoden aikana että se on ero kunnes kolmannella kerralla onnistuin. En enää mennyt siihen räkä poskella itkemiseen mihin kummallakin muulla kerralla kun vannoi ja vakuutti mun olevan tärkeintä ja parhainta mitä ikinä on ollut. Ja lapsetkin. Kuinka hän ei voi niitä tavata, omista syistään, minulla ei todellakaan ollut mitään tapaamisia vastaan mutta kun hän ei sitten pysty. Joten ajattelin että parempi kun lapsilla on isä maisemissa. Mutkun ei oikeasti ollut mitään yhteistä.

Liian kauan vetkutin. Sitä kadun etten vaan heti lähtenyt kun siltä alkoi tuntumaan. Nyt 10v omillaan ja elämä senkun paranee. Tsemppiä!!

Vuosien varrella käyty useampaan otteeseen terapeutilla, mutta mä en ole pystynyt ottamaan esille niitä asioita mitä tässä suhteessa on tapahtunut. homma on myös tahtonut mennä vain mun lapsuuteni puimiseksi, eikä miehen lapsuudesta ole puhuttu halaistua sanaan vaikka sieltä nämä ongelmat juontaa :( toki myös minussa Vikaa muttei mä pyrin aktiivisesti työstämään ongelmiani, mies ei.

Ap

Tämä on tämä tyypillinen tapaus jossa toinen kohtelee huonosti ja toinen alkaa uhriksi muka taloudellisuuden varjolla,kenenkään ei pitäisi kuunnella tätä ulinaa että jäädäkö vai eikö jäädä. Kuuluu psykiatrien ja terapeuttien kanssa selvittää

oululainen kirjoitti:

Tämä on tämä tyypillinen tapaus jossa toinen kohtelee huonosti ja toinen alkaa uhriksi muka taloudellisuuden varjolla,kenenkään ei pitäisi kuunnella tätä ulinaa että jäädäkö vai eikö jäädä. Kuuluu psykiatrien ja terapeuttien kanssa selvittää

Kiitti sulle!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vuosien varrella käyty useampaan otteeseen terapeutilla, mutta mä en ole pystynyt ottamaan esille niitä asioita mitä tässä suhteessa on tapahtunut. homma on myös tahtonut mennä vain mun lapsuuteni puimiseksi, eikä miehen lapsuudesta ole puhuttu halaistua sanaan vaikka sieltä nämä ongelmat juontaa :( toki myös minussa Vikaa muttei mä pyrin aktiivisesti työstämään ongelmiani, mies ei.

Ap

Jos yhdessä käynti ei ole auttanut niin oletko kokeillut käydä itseksesi? Jos sillä tavalla saisi hyviä vinkkejä. Jos ongelmat tuntuvat olevan lapsuuden suunnalla niin voi toki olla, että sinä+juuri tämä mies olette huono yhdistelmä. Voi olla niinkin, että samat pulmat tulevat eteen useimpien miesten kanssa. Sitä on toki vaikea sanoa näin nettikeskustelussa, että miten on.

Sanotaan nyt sitten vaikka niin, että jos elämää on eletty nykymallilla pitkään eikä se toimi niin sama homma joatkuu jos mitään ei muuta.

Toki voi muitakin asioita korjata kuin täyttää eropaperit. Löytyykö ystävien/sukulaisten luota paikka, jossa voi asustella tai viettää enemmän aikaa sanotaan vaikka muutaman viikon ajan ja sitä kautta hakea muutosta "huonoon kehään"?

Tai onko tuttavapiirissä jotain uutta suuntaa, josta voi hakea uusia ajatuksia?

Tuo vähän ottsi silmään, että terapeutillakaan ei ole jotiakin ongelmia saatu tuotua esille. Onhan se vaikeaa niitä tuoda esille, ja riskejäkin siihen sisältyy - pilkkaamisen riskejä ja vaikka mitä epävarmuutta. Mutta jos nuo jutut painavat ja ne pysyvät vain sisällä niin ei se tilanne siitä parane. Auttaako alussa vaikka se, että kirjoittaa näitä ikäviä juttuja paperille ihan itsekseen?

Ja tarkoitan sitä, että kirjoittaa käsin paperille kynällä - ei nettiin. Siinä on ero miltä asioiden kirjoittaminen tuntuu käsin vs. kirjoittaminen koneella.

Näitä ikäviä juttuja voi toki tällekin palstalle kirjoittaa mutta jos on tosi arkoja juttuja niin en suosittele - täällä tulee liikaa ilkeitä kommentteja. Toki asian voi kirjoittaa hieman muunneltuna ehkä se on helpompaa eikä ilkeä kommentti satuta.

Olen käynyt myös itsekseni. ja yrittänyt puida näitä miehen kanssa, hänhän sitä paskaa on tehnyt, mutta mies ei "puhdista haavoja " ei edes yritä ajatella asioita mun näkökulmasta, eikä yritäkään ansaita luottamusta takaisin. Ja aina kun olen päässyt unohtamaan sen tuskan hetkellisesti, mies täräyttää jonkun uuden tempun.

Nytkin on kuin mitään ei olisi. Oon tuonut kantani esille, mutta ei se kirvoita keskustelua, ei mitään.

Ap