Miten hyödyit 10-15 kilon painonpudotuksesta?

Ja tarkoitan että olen BMI mukaan 3 kiloa ylipainon puolella, mutta ns oma normaalipainoni on aina ollut 10- 15 kg vähemmän kuin nykyinen.

No mä huomasin että jaksan urheilla enemmän (juoksuvauhti parani selvästi) ja miehet katselee useammin, vaikken mä nyt sellaista kaipaakaan keski-ikäisenä perheenäitinä.

Vastakkaisen sukupuolen huomio lisääntyi selvästi kun paino meni 106->94kg. Olen siis pitkähkö mies. Nyt puoli vuotta ollut nilkka rikki ja aloitan ensi viikolla lajiharjoitteet. Tällä välin paino noussut 102kg ja huomio taas.. no sitä ei ole! :D

Pudotin tuon reilu 15 kiloa, ja huomasin miten helppo on olla omassa kropassa. Vatsa ei ollut koskaan tiellä ja vaatteetkin näytti hyvältä päällä. Olo oli kevyt ja "normaali". Isoin etu oli kuitenkin kaikkien selkä- ja nivelkipujen häviäminen. Varsinkin alaselkä vihoitteli kun painoa oli enemmän. Nykyisin tuo paino on tullut takaisin ja selkäkivut tekee uutta tuloaan. 

PAITSI että se oli ehdottomasti ISO miinus, kun olin tosiaan hoikka, mutta en mikään supertimmi vaan esim. vatsassa ja sisäreisissä oli jonkin verran löysää nahkaa, niin ihan hirveät paineet näyttäytyä alasti tai vähissä vaatteissa kenenkään edessä! Kun vielä harrastin aktiivisesti liikuntaa, niin tuntui siltä kuin minua olisi pidetty jotenkin huippukuntoisena ja timmivartaloisena ja miesten katseet oli lähinnä ahdistavia. Nyt kun olen selvästi pulleahko vaatteet päälläkin, olo on henkisesti helpompi, vaikka kroppa vihoitteleekin.

Pääsin normaalipainoon ja painoindeksiin 22!  Jaksan paremmin, olen virkeämpi ja iloisempi, saan paljon enemmän aikaan ja olen kiinnostuneempi ja tekevämpi. Olen kauniimman ja nuoremman näköinen, vaatteet istuvat paremmin ja on kivempi käydä vaateostoksilla vaikka shoppailusta en pidäkään. Itsetuntoni on kohonnut. Jaksan harrastaa, myös petipuuhia :),  paremmin. Ihoni voi paremmin kun se saa ulkona liikkuessa happea. Jaksan oikeasti juosta yhtäkyytiä 10 km. Aivan huippua!

Aloittaminen on hankalinta. Sulla on vielä aika helppo homma edessä, joten aloita nyt äläkä sitten kun niitä ylikiloja on kymmenkertaisesti.. Äläkä mitään ihmekuureja tai liian tiukkaa vaan lempeästi ja itseä kuunnellen.

Itsetunto parani ja sen myötä elämänlaatu. Minusta tuli sosiaalisempi ja iloisempi kun keskityin tekemiseen ja yhdessäoloon sen sijaan että istuin jalat ristissä ja kädet puuskassa omaa vartaloa häpeillen.

Tästä voikin päätellä, että minulla suurin ongelma oli korvien välissä. Olisinhan voinut olla yhtä iloinen ja ulospäinsuuntautunut painavampanakin, en vain osannut arvostaa itseäni tarpeeksi. 

Minulla jatkuva väsymys katosi painonpudotuksen myötä.

t. -20kg

Energiaa tuli lisään. Miehet ei kyllä katsele sen paremmin vai pahemmin. Elämä jatkuu samana, mutta vanhoja hyllynperä vaatteita voi taas käyttää. Toivon että terveyden kannalta on hyötyä.

Elämänlaatuni, niin kliseiseltä kun se kuulostaakin, parani huomattavasti. Olin pirteä heti aamusta lähtien. Painonpudotukseen yhdistettynä sopiva uni- ja ruokailurytmi, niin heräsin jopa ilman herätyskelloa automaattisesti aamu viiden aikoihin. Vaatteita alkoi löytymään huomattavasti paremmin ja helpommin: oli varaa valita ja pystyi näyttämään paljon muodikkaammalta ja trendikkäämmältä.

Mielialani ja jaksamiseni koheni huomattavasti. Rahatilanne koheni, kun rahaa ei kulunut ylimääräisiin ruokailuihin / mässäilyihin. Kokonaisvaltaisesti siis kaikki tuntui olevan keskimääräistä paremmin. Polveni ei enää vaivannut ja aamulla kun kyykistelin / kumartelin laittamaan sukkia tai kenkiä, tai jos halusin käpertyä pieneksi keräksi hetkeksi aikaa sohvalle, olo tuntui luonnollisemmalta kuin aikaisemmin. Ennen vatsani ja reiteni olivat olleet hieman tiellä.

Painon pudotuksen myötä urheilunnälkä kasvoi syödessä, sillä enää ei tarvinnut hävetä tai punastellen miettiä kuinka hassulta näytän vastaantulevien silmissä lenkkeillessäni (oma pelkoni oli ajatusmalli "tuossa taas joku läski koittaa viimeisillään ihan punaisena puuskuttaa eteenpäin..."). Uskalsin ja kehtasin liikkua enemmän. Kiinnostuin sen myötä enemmän myös ruokailuistani, sillä halusin syödä siten, että kroppani ei kulu puhki, vaan saisin puhtia ja jaksamista koko päiväksi.

Tyttöystäväni oli myös huomattavasti enemmän kiinnostuneempi minusta ja innostui itsekin liikkumaan entistä enemmän ja teimme paljon myös yhteisiä lenkkejä / salireissuja. Parisuhdeaikakin siis lisääntyi, mikä näkyi positiivisesti yhteiselossamme (silloinen tyttöystäväni on nykyään vaimoni ja lastemme äiti).

Minua kyllä väsyttää koko ajan, mutten ole yhdistänyt kiloihin, myös tuo on tuttua että seurassa yritän tekeytyä aina pienemmäksi kuin olen.. miehet ei todellakaan katsele. Ja ruokaan kuluu liikaa rahaa. Täytyy koittaa siis laihduttaa.

Lonkkakipu hävisi, en tosin näytä nuoremmalta koska olen 50 v. Tässä iässä olisi parempi naamalle jos olisi enemmän kiloja. Mutta täytyy hymyillä ahkerasti.

Vierailija kirjoitti:

Minua kyllä väsyttää koko ajan, mutten ole yhdistänyt kiloihin, myös tuo on tuttua että seurassa yritän tekeytyä aina pienemmäksi kuin olen.. miehet ei todellakaan katsele. Ja ruokaan kuluu liikaa rahaa. Täytyy koittaa siis laihduttaa.

ap

Kokeile ottaa 15 kg muutamaksi päiväksi reppuun minne menetkin ja heitä se sitten pois.

Ei ollut kerrassaan mitään hyötyä. Verenpaine ei laskenut yhtään eikä mikään muukaan arvo.