Harkitsen alkoholin jättämistä ihan kokonaan. Muita, jotka ovat päätyneet vastaavaan ratkaisuun - miten se on mielestäsi vaikuttanut?

No mä jätin alkoholin muutama vuosi sitten juuri tuon uniongelman vuoksi, tai siis mulla oli muutenkin nukkumisvaikeuksia ja alkoholi pahensi niitä pieninäkin määrinä, eli yksi lasi riitti kevyesti valvottamaan yön. Valitettavasti sen lopettaminen ei poistanut niitä muita uniongelmia, joten oloni ei ole merkittävästi erilainen, mutta tilanne pysyy mulla just ja just hanskassa näin.

Paras ratkaisu ikinä. Olen ollut absolutisti 7 vuotta, olen 45-vuotias. Kyllästyin ensinnäkin siihen, että ns. juhliminen pyörii Suomessa aina sen viinan ympärillä. Ei mitään bileitä, keikkoja, kaveritapaamisia, missä ei läträttäisi ja ihan isolla kädellä. Toiseksi, en pidä siitä, että tahallani vedän myrkyllistä ainetta kehooni. Yritän muutenkin elää terveellisesti, syödä hyvin ja urheilla, joten miksi tuhoaisin solujani alkoholilla? 

En kaipaa alkoholia yhtään. Olen kaikin puolin terveempi ja jopa paremman näköinen. Iho ja silmät on kirkkaat, aivot toimii koko ajan, nukun hyvin, vatsa on kunnossa. Kaikki on paljon parempaa ilman alkoholia. Eikä ole tarvinnut luopua juhlimisesta; voin hyvin lähteä bändikeikoille ja bileisiin, en vain koske siellä viinaan. Tykkään musiikista ja seurasta, nautin siitä selvin päin, eikä tarvitse huolehtia että seuraava päivä menee pöhnässä.

Itse kokeilin alkuun olla kaksi kuukautta ilman alkoholia, mutta kaksi kuukautta muuttuikin kolmeksi vuodeksi (melkein) ilman alkoholia. Saatan joskus ottaa yhden, mutta humalaan tai edes hiprakkaan asti en juo. Kätevää, kun juhliin voi mennä autolla ja lähteä pois silloin kuin huvittaa :) Krapulassa oli tosi turhauttavaa maata koko päivä sängyssä, nyt jää aikaa oikeasti kivalle tekemiselle. Jossain vaiheessa ajatusmaailma siis muuttui. Juomisesta tuli jotenkin vaivalloista ja turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Paras ratkaisu ikinä. Olen ollut absolutisti 7 vuotta, olen 45-vuotias. Kyllästyin ensinnäkin siihen, että ns. juhliminen pyörii Suomessa aina sen viinan ympärillä. Ei mitään bileitä, keikkoja, kaveritapaamisia, missä ei läträttäisi ja ihan isolla kädellä. Toiseksi, en pidä siitä, että tahallani vedän myrkyllistä ainetta kehooni. Yritän muutenkin elää terveellisesti, syödä hyvin ja urheilla, joten miksi tuhoaisin solujani alkoholilla? 

En kaipaa alkoholia yhtään. Olen kaikin puolin terveempi ja jopa paremman näköinen. Iho ja silmät on kirkkaat, aivot toimii koko ajan, nukun hyvin, vatsa on kunnossa. Kaikki on paljon parempaa ilman alkoholia. Eikä ole tarvinnut luopua juhlimisesta; voin hyvin lähteä bändikeikoille ja bileisiin, en vain koske siellä viinaan. Tykkään musiikista ja seurasta, nautin siitä selvin päin, eikä tarvitse huolehtia että seuraava päivä menee pöhnässä.

Minulla melko sama asetelma, ikä 53 v. ja kolme vuotta nyt täysin ilman alkoholia. Kertaakaan ei ole tullut tilannetta, jossa olisin alkoholia kaivannut ja hyödyt kuten lainaamassani kirjoituksessa. Lisäksi jonkin verran rahaakin säästynyt. Ilman muuta hyvä ratkaisu.

Joskus nuorena join joskus (vähän vastentahtoisesti) seuran vuoksi viiniä, cocktailin tai jonkun drinkin. Maistuivat kuitenkin mielestäni lähinnä pahalta ja hyvin usein laukaisivat migreenikohtauksen.

En tehnyt suoranaisesti mitään "ratkaisua" vaan jätin vain pois ne vähäisetkin drinkit.

Tästä on nyt aikaa 30 vuotta, eikä asialla ole ollut mitään vaikutuksia mihinkään suuntaan (toki se, että nykyisistä migreeneistäni tiedän, että ne eivät ole ainakaan alkoholin aiheuttamia).

Muutoin elämä on ollut täsmälleen samanlaista kuin ennenkin. Kun muut skoolaavat samppanjalasilla, minä skoolaan vesilasilla. En kiinnitä asiaan mitään huomiota, eivätkä kiinnitä muutkaan.

Olin aina juonut vain pieniä määriä - mutta aina kuitenkin juonut jotakin muiden mukana. Keikoilla ajattelin sen lisäävän jotain fiilikseen, ruoan kanssa ajattelin sen lisäävän jotakin makuun, kavereiden kanssa ajattelin sen lisäävän jotain keskusteluun jne. jne. Tiedätte ilmiön. Tavan vuoksi pari.

Raskauduttuani kukaan ei edes huomannut, etten juo kuin alkoholittomia juomia. Itse havaitsin, että musiikki, ruoka ja ajatustenvaihto sujui ihan entiseen malliin. Totesin, että mulle on ihan sama, onko lasissa alkoholia. Niinpä se kannattaa jättää pois.

Vaikutukset aloin huomata vasta sitten. Ilman alkoholia uni syveni (vaikken ollut koskaan pitänyt itseäni huonosti nukkuvana muutenkaan), kaikenlainen ongelmanratkaisu ja päättely nopeutui (vaikka olin aiemminkin pitänyt itseäni ihan fiksuna), kasvojen ihohuokoset pienenivät ja iho jotenkin vaaleni/heleytyi, vaikka olin lapsensaannin takia kauheissa hormonimyrskyissä, joissa voisi kuvitella, että naama vain kukkii. Myös tuo yllämainittu vatsan hyvä kunto tuli.

Luulen, että suomalaiset juo turhaan senkin takia, että valtiolla on pitkään ollut alkoholimonopoli ja me uskotaan ja luotetaan valtiovaltaan "turvaverkkona". Me myös pelätään, että juopot kadehtii meitä, jotka emme viinaa tarvitse.

Suosittelen kokeilemaan alkoholittomuutta, sittenhän sen tietää.

Olen aina ollut perso alkoholille ja päivittäisen käytön aloitin 15 vuotiaana. Läträsin kiihtyvällä tahdilla 38 vuotiaaksi, jolloin (olin työttömänä ja vetänyt 16 kk putkeen) oli pakko valita - joko lopettaa tai jatkaa juomista, josta oli muodostunut suoranaista he**ttiä veren oksentamisineen ja ulostamisineen sekä jatkuvan ahdistuksen myötä. Ajoin koneet hiljaksiin alas ja laitoin korkin kiinni, kävin AA:ssa puolisen vuotta ja päihdeterapiassa kaksi vuotta ja ollut siitä asti raittiina. Se oli elämäni paras päätös, jota en vain uskaltanut aiemmin tehdä kuin nyt pakon edessä. Suosittelen lämpimästi! Käyttäjäksi on (tarvittaessa) helppo palata (jos niin haluaa..).

M 43

Mä en ollut alkkis, mutta sellainen yksinääntissuttelija kylläkin. Alkoholi jäi pois kuin itsestään lasten myötä, kun useamman vuoden oli joko raskaana tai imetti, enkä halunnut hillua lasten edessä huppelissa myöskään kun nämä olivat pieniä. Meni yllättävän kauan, ettei tullut pieniä himoamisia, tai flashbackejä, että nytpä otan hiukan, mutta kun se ei ollut mahdollista onneksi niin se jäi.

Ei mun elämä ole oikeastaan muuttunut, paitsi että varmaan terveys kiittää ja onhan se solumyrkky, sen kyllä huomaan jos joskus eksyin ottamaan jossain juhlissa pari lasillista. En ehtinyt vielä varsinaisesti kärsiä tuosta, mutta alkoholin määriinhän turtuu, enkä todellakaan halunnut kasvattaa kulutusta. Aiemmin se oli kuitenkin sellaista 5-7 annoksen viikkotasoa. Eli vielä aika vähän, mutta silti. Turhaa.

Voi voi sentään. Kahdesta viinilasillisesta nuupahtanut olo.

Olen yrittänyt vähentää ja lopettaa vuosia. Välillä 5-6 viikkoa tipattomalla. Sitten taas maistuu. Nyt on mennyt tasan viikonpäivät niin että 4iltana kännit ja 3 ei. Ja kännit tarkoittaa ainakin kahta pullollista viiniä, noin aluksi, lisäksi muutama olut ja lonkeroa sekä väkeviä.

Olotilat on aika karmeita ja palutuminen kestää.

Tosiaan toivoisin että pääsisin johonkin ailakapseliin jossa huomaisin että hups; 5 vuotta tupattomalla.

Olis todellakin elämä edes vähän helpompaa.

Lopetin vuosi sitten koska en lukuisien terveysongelmien takia pystynyt enää juomaan alkoholia (huimaus ja antabusreaktio lääkkeiden kanssa). Sitä ennen tuli juotua pullo kaksi viikossa iltaisin ja biletystä kerran kahdessa kuussa eli ei mitenkään hirveästi mutta krapulat alkoivat olla parina viimeisenä vuonna henkisesti todella raskaita (vainoharhaa ja ahdistusta).

Lopetin seinään koska alkoholi ei enää pysynyt sisällä ja lasillinenkin oksetti. Lopettaminen ei ehkä siksi ollut yhtään vaikeaa eikä alkoholia ole tehnyt missään vaiheessa mieli. Ensimmäisen kuukauden olin todella väsynyt enkä käynyt missään kun en jaksanut ja huimasi. Sen jälkeen on ollut normaali olo enkä koe saaneeni myöskään erityisesti lisäenergiaa. Olen nukkunut yleensä hyvin joskin pari lasillista vähän tärveli unta. Nyt ei ole sitäkään ongelmaa.

Sosiaalisesti on ollut rankempaa kuin fyysisesti. Absolutisti on Suomessa kummajainen ja on aika vaikeaa viettää samalla tavalla iltaa kuin aiemmin. Ei yksinkertaisesti jaksa ja puolilta öin viimeistään simahtaa baarissa vaikka yrittäisi litkiä energiajuomaa. Ystävien kanssa tavataan usein illanviettojen tms yhteydessä ja kaikkeen liittyy alkoholi. Aika harvan mielestä on hyvä juttu, että joku ei juo vaan se koetaan vähän syytökseksi omaa juomista kohtaan tai on epäilyttävää että porukassa on joku joka muistaa illan tapahtumat liian hyvin (itse en kyllä muista koska olen ollut siinä vaiheessa niin väsynyt ja muut saavat kyllä puolestani juoda). Päivät ovat hemmetin pitkiä kun herää viikonloppuisinkin aikaisin kun ei ole ollut baarissa. Tekemistä saa etsiä.

Mutta positiivisena puolena on ettei ole koskaan syyllisyyttä juomisesta eikä krapulaa. Lisäksi kroppa voi tietenkin paremmin.

Suosittelen muuten Ira Koivun Viinistä vapaa kirjaa (tai vain kirjoituksia). Siinä oli hyviä pointteja naisten juomisesta.

En ole alkoholisti, joskaan nuorempana ei ollut "hauskaa ilman viinaa" ja nuorena aikuisenakin alkoholi kulki kaikissaa teatteri-, konsertti- ym. tapahtumissa mukana kuten taitaa olla Suomessa varsin tavallista. Olen ollut viime vuosina useiden kuukausien pätkiä ilman alkoholia ja nyt luopunut siitä toistaiseksi määrittelemättömäksi ajaksi kokonaan, ehkäpä pysyvästi. Syynä juurikin tuo nuutunut ja nuupahtanut olo, joka seuraa jo muutamasta annoksesta ja tuntuu sekä fyysisesti että henkisesti. Muutaman juominenkaan ei onnistu, kun yöunet menevät huonoksi ja seuraavana aamuna on tönkkö olo. Humala taas ei ole pitkään aikaan ollut sen krapulan väärti - yleensä hauskinta vaihetta kestää tunti tai pari, mutta muuten juominen tekee epämiellyttävän ja ahdistuneenkin olon.

Muutoksia:

- Mieliala pysyy parempana kauttaaltaan

- Rahaa säästyy, sillä alkoholi ja sen vaikutusten parantelu on yllättävän kallista

- Arvokasta vapaa-aikaa säästyy muuhunkin kuin tuon nuutuneen olon paranteluun

- On oikeasti mukavaa lähteä illanviettoihin ja niistä pois miten haluaa ja niin, ettei alkoholi määrittele menemistä, tulemista tai tapahtumaan valmistautumista; esim. hotelli/laivareissuilla ei tarvitse murehtia sitä, että pitäisi krapulatönkkönä raahautua aamupalalle, vaan siitä pääsee nauttimaan virkeänä hyvin nukutun yön jälkeen

- Juomattomuutta joutuu selittelemään valitettavan paljon, ja varsinkin vielä hedelmällisessä iässä olevana naisena vastapuolen katseet ohjautuvat aina vatsanseudulle asian tultua ilmi (minua henkilökohtaisesti ärsyttää, että aina pitäisi olla joku syy sille, miksi ei juo)

- Silti keikoilla ym. on ollut ihan yhtä hauskaa kuin alkoholinkin kanssa, eikä muun seurueen juominen haittaa varsinkaan alkuillasta mitenkään

Eli ehdottomasti suosittelen AP:ta kokeilemaan asiaa! Minulla päätös kypsyi pitkän aikaa juuri tuosta syystä, että tuntui ettei alkoholi yksinkertaisesti tuota iloa riittävästi elämässä. Tavallaan siis konmaritin sen ulos elämästäni.

Ja en siis ole absolutisti, mutta se alkoholin käyttö omassa elämänvalinnoissa jäi. Jouluksikaan en taida enää ostaa viiniä, ehken edes olutta. Alkuun tuli ostettua sentään joulupöytään tavan vuoksi, mutta usein kumpikaan meistä, mies sekä minä ei jaksettu niitä aukaista, kun oltiin niin väsyneitä.. :)

Voin siis ottaa kun tarjotaan, mutta siihen se jää. En ole mitenkään alkoholivastainen, mutta en saa sen juomisesta mitään hyvääkään. Se oli ihana huomata.

8

Täällä yksi!

Olen 39-vuotias ja jätin alkoholin totaalisesti pois ihan omasta halustani 27-vuotiaana. En siis sen jälkeen ole juonut edes yhtä kulausta alkoholia. Alkoholi ei koskaan ollut minulle ongelma, en ollut mikään ongelmaryyppääjä enkä riippuvainen. Aloin käyttää alkoholia jo teininä (kun kaikki muutkin). Lähes joka viikoloppuun kuului alkoholi.

Jotenkin se koko alkoholin käyttäminen alkoi tuntua turhalta, yksinkertaisesti ei enää kiinnostanut. Toisekseen kärsin uniongelmista, joita alkoholi pahensi potenssiin tuhat. Lisäksi sain järkyttävät krapulat vaikkapa vain kahdesta siideripullosta.

Päätin vain, että nyt riitti. Siihen jäivät ravintolanotkumiset. Elämässäni on sisältöä muutenkin.

Olen näiden vuosien (12 vuotta ilman alkoholia) aikana käynyt selvin päin ravintolassa ehkä 5 kertaa. En käsitä enää yhtään alkoholin käyttöä enkä enää koskaan voi kuvitella juovani alkoholia enkä myöskään jaksa känniläisten seuraa. On ihanaa olla koko ajan selvin päin ja kartalla, ei ikinä krapulaa yms. Olen muuttunut aivan täysin. Alkoholin käyttö tuntuu niin kaukaiselta, että ihan kuin olisin tehnyt sitä edellisessä elämässäni :D

Jätin alkoholin pois kun olin 20 ja keskellä opiskelijaelämää. Minua kiinnosti itse opiskelu ja järjestöjutut enemmän kuin viihteellä käyminen ja tajusin, että olin liian kunnianhimoinen opinnoissani yhdistääkseni molemmat. Minulla ei ollut aikaa krapulapäiville, mutta kävin silti välillä baarissa kavereiden kanssa ja join sitten jotain limsaa vaan. Pian tajusin, että järjestely oli täydellinen: minulla oli hauskaa, mutta säästyin laskuhumalan tuomalta ahdistukselta ja seuraavan päivän väsymykseltä.

Myöhemmin ei enää huvittanut palauttaa kännäämistä elämääni, vaikka aikaa olisi ollut. Nyt 8 vuotta myöhemmin pysyn yhä samoilla linjoilla, alkoholi ei tuo elämääni mitään ihmeellistä. Toki kilistän skumppalasin juhlissa, mutta siinä se.

Vierailija kirjoitti:

Paras ratkaisu ikinä. Olen ollut absolutisti 7 vuotta, olen 45-vuotias. Kyllästyin ensinnäkin siihen, että ns. juhliminen pyörii Suomessa aina sen viinan ympärillä. Ei mitään bileitä, keikkoja, kaveritapaamisia, missä ei läträttäisi ja ihan isolla kädellä. Toiseksi, en pidä siitä, että tahallani vedän myrkyllistä ainetta kehooni. Yritän muutenkin elää terveellisesti, syödä hyvin ja urheilla, joten miksi tuhoaisin solujani alkoholilla? 

En kaipaa alkoholia yhtään. Olen kaikin puolin terveempi ja jopa paremman näköinen. Iho ja silmät on kirkkaat, aivot toimii koko ajan, nukun hyvin, vatsa on kunnossa. Kaikki on paljon parempaa ilman alkoholia. Eikä ole tarvinnut luopua juhlimisesta; voin hyvin lähteä bändikeikoille ja bileisiin, en vain koske siellä viinaan. Tykkään musiikista ja seurasta, nautin siitä selvin päin, eikä tarvitse huolehtia että seuraava päivä menee pöhnässä.

Mua myös mietityttää tuo itseni myrkyttäminen :( Se tuntuu todella nurinkuriselta, kun muuten haluaa ja yrittää elää mahdollisimman terveellisesti ja siten, että voi hyvin. Sitten yhtenä iltana vetää kauheet myrkyt sisäänsä ja voi huonosti seuraavat 1-2 päivää (ellei kauemminkin). Ei mitään järkeä :( 

-ap

Mullakaan ei mitään riippuvaisuus-suurkulutus-ongelmaa ollut. Kuvio sama kuin sinulla; sinkkuna ja nuorena tuli peruskäytettyä ja sitten tuli lapset. Oli kiva juoda se yksi tai kaksi siideriä, mutta sitten tuli yöllä vessahätä ja unenlaatu kärsi.

Vaihdoin siiderin teehen, johon laitan inkivääriä ja hunajaa. Toimii paremmin.

Kaikenlaiset saunajuomat on jääneet pois.

Alkoholia tulee varmaan käyettyä vain paristi vuodessa jos on jotkut tyttöjenillat tmv. Mutta silloinkin määrät on olleet mulla jo vuosia hyvinkin kohtuullisia (n.6-8 pientä annosta koko illan aika sisältäen ennen baaria juodut). Ei enää ole kroppa niin kuin nuorena ja pienempikin määrä aiheuttaa enemmän nuutunutta oloa pitkälle seuraavaan päivään ja väsymyskin painaa enemmän kuin ennen kun on tottunut menemään jo vuosia hyvissä ajoin nukkumaan. Ja sitten kun on noita lapsia, niin ei ole enää mahdollista viettää koko päivää toipuen. Ei lasten tarvitse katsoa sellaista vanhempaa, joka krapulaansa potee.

Vierailija kirjoitti:

En ole alkoholisti, joskaan nuorempana ei ollut "hauskaa ilman viinaa" ja nuorena aikuisenakin alkoholi kulki kaikissaa teatteri-, konsertti- ym. tapahtumissa mukana kuten taitaa olla Suomessa varsin tavallista. Olen ollut viime vuosina useiden kuukausien pätkiä ilman alkoholia ja nyt luopunut siitä toistaiseksi määrittelemättömäksi ajaksi kokonaan, ehkäpä pysyvästi. Syynä juurikin tuo nuutunut ja nuupahtanut olo, joka seuraa jo muutamasta annoksesta ja tuntuu sekä fyysisesti että henkisesti. Muutaman juominenkaan ei onnistu, kun yöunet menevät huonoksi ja seuraavana aamuna on tönkkö olo. Humala taas ei ole pitkään aikaan ollut sen krapulan väärti - yleensä hauskinta vaihetta kestää tunti tai pari, mutta muuten juominen tekee epämiellyttävän ja ahdistuneenkin olon.

Muutoksia:

- Mieliala pysyy parempana kauttaaltaan

- Rahaa säästyy, sillä alkoholi ja sen vaikutusten parantelu on yllättävän kallista

- Arvokasta vapaa-aikaa säästyy muuhunkin kuin tuon nuutuneen olon paranteluun

- On oikeasti mukavaa lähteä illanviettoihin ja niistä pois miten haluaa ja niin, ettei alkoholi määrittele menemistä, tulemista tai tapahtumaan valmistautumista; esim. hotelli/laivareissuilla ei tarvitse murehtia sitä, että pitäisi krapulatönkkönä raahautua aamupalalle, vaan siitä pääsee nauttimaan virkeänä hyvin nukutun yön jälkeen

- Juomattomuutta joutuu selittelemään valitettavan paljon, ja varsinkin vielä hedelmällisessä iässä olevana naisena vastapuolen katseet ohjautuvat aina vatsanseudulle asian tultua ilmi (minua henkilökohtaisesti ärsyttää, että aina pitäisi olla joku syy sille, miksi ei juo)

- Silti keikoilla ym. on ollut ihan yhtä hauskaa kuin alkoholinkin kanssa, eikä muun seurueen juominen haittaa varsinkaan alkuillasta mitenkään

Eli ehdottomasti suosittelen AP:ta kokeilemaan asiaa! Minulla päätös kypsyi pitkän aikaa juuri tuosta syystä, että tuntui ettei alkoholi yksinkertaisesti tuota iloa riittävästi elämässä. Tavallaan siis konmaritin sen ulos elämästäni.

Komppaan tätä täysin! Ihan samat aatokset mulla!!! Ja myös samanlaiset olotilat alkoholin käytöstä.

39 v (27-vuotiaana alkoholin käytön lopettanut)

Tervetuloa raittiiseen joukkoon jos siltä tuntuu! Mä elän elämääni "aina ajokunnossa", eli joskus juon yhden illan aikana, tervetuliaismaljan tms. mutta voi mennä puolikin vuotta täysin vesilinjalla. Kotona alkoholia menee käytännössä vain leivonnaisten mausteeksi. Ja koen että mistään ei jää paitsi. Olen ollut kohtuullisen aktiivinen bilettäjä mm.opiskelijajärjestön puheenjohtajana, nyt perheenäitinä juhliminen on vähempää. Mutta todellakin tykkään käydä keikoilla, tanssimassa jne. ja on hyvin kätevää päästä bileisiin omalla autolla. Mä en ole kohdannut syrjintää sen takia, että olisi selvin päin. "Raittiuselämäni" suurin saavutus on kun työkaverit pyysi mut kymmenen lähiökapakan kännäyskierrokselle mukaan. Olen myös ollut kaljaviestijoukkueen kapteenina vappuna. Pari kertaa joku on kysynyt että juonko lainkaan alkoholia, mutta siihen voi keksiä jonkun hauskan vastauksen ja vastaanotto ei koskaan ole ollut negatiivinen tai syrjivä. Vapaalle vaihto ja juhlantunnelmaan pääseminen selvin päin vaatii hieman totuttelua ja harjoittelua, mutta sen oppii kyllä. Ei muuta kuin limsaa lasiin ja nauti elämästäsi :)

Vierailija kirjoitti:

Jätin alkoholin pois kun olin 20 ja keskellä opiskelijaelämää. Minua kiinnosti itse opiskelu ja järjestöjutut enemmän kuin viihteellä käyminen ja tajusin, että olin liian kunnianhimoinen opinnoissani yhdistääkseni molemmat. Minulla ei ollut aikaa krapulapäiville, mutta kävin silti välillä baarissa kavereiden kanssa ja join sitten jotain limsaa vaan. Pian tajusin, että järjestely oli täydellinen: minulla oli hauskaa, mutta säästyin laskuhumalan tuomalta ahdistukselta ja seuraavan päivän väsymykseltä.

Myöhemmin ei enää huvittanut palauttaa kännäämistä elämääni, vaikka aikaa olisi ollut. Nyt 8 vuotta myöhemmin pysyn yhä samoilla linjoilla, alkoholi ei tuo elämääni mitään ihmeellistä. Toki kilistän skumppalasin juhlissa, mutta siinä se.

Juuri näin - haluaisin kyllä juhlatilanteessa ottaa sen alkumaljan, mutta ei sitten enempää. Kaikenlainen täysi ehdottomuus saa mielessäni kielteisen merkityksen, mutta tuo olisi hyvä "keskitie". Juhlissa alkumalja ja siinä se. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätin alkoholin pois kun olin 20 ja keskellä opiskelijaelämää. Minua kiinnosti itse opiskelu ja järjestöjutut enemmän kuin viihteellä käyminen ja tajusin, että olin liian kunnianhimoinen opinnoissani yhdistääkseni molemmat. Minulla ei ollut aikaa krapulapäiville, mutta kävin silti välillä baarissa kavereiden kanssa ja join sitten jotain limsaa vaan. Pian tajusin, että järjestely oli täydellinen: minulla oli hauskaa, mutta säästyin laskuhumalan tuomalta ahdistukselta ja seuraavan päivän väsymykseltä.

Myöhemmin ei enää huvittanut palauttaa kännäämistä elämääni, vaikka aikaa olisi ollut. Nyt 8 vuotta myöhemmin pysyn yhä samoilla linjoilla, alkoholi ei tuo elämääni mitään ihmeellistä. Toki kilistän skumppalasin juhlissa, mutta siinä se.

Juuri näin - haluaisin kyllä juhlatilanteessa ottaa sen alkumaljan, mutta ei sitten enempää. Kaikenlainen täysi ehdottomuus saa mielessäni kielteisen merkityksen, mutta tuo olisi hyvä "keskitie". Juhlissa alkumalja ja siinä se. 

Tämä taas on sellainen ajattelutapa, jota en ihan ymmärrä. Tai siis ymmärrän sen, että on muuten juomatta mutta esimerkiksi alkumaljan kohottaa muiden mukana - onhan se tavallaan etiketin mukaistakin. Mutta se ajattelu, että jos ei oikeasti halua juoda tippaakaan alkoholia niin olisi jotenkin ehdoton ja negatiivinen tyyppi ja että tässäkin asiassa pitäisi löytää se kultainen keskitie, kohtuullisuus jne. Sitä ajattelua tapaa yllättävän paljon nykyään, että liika juominen on pahasta mutta että täysraittius olisi jotenkin yhtä lailla pahasta.