Lue keskustelun säännöt.
Harkitsen alkoholin jättämistä ihan kokonaan. Muita, jotka ovat päätyneet vastaavaan ratkaisuun - miten se on mielestäsi vaikuttanut?
11.09.2017 |
Lähinnä kaipaisin kokemuksia ei-alkoholisteilta :) Eli alkoholi ei ole ollut ongelma, mutta olet kuitenkin päättänyt jättää sen kokonaan pois. Miten se on vaikuttanut tai ei vaikuttanut elämääsi ja hyvinvointiisi?
Olen 39-vuotias nainen ja alkoholi on aina kuulunut jollakin tavalla aikuiselämääni. Sinkkuaikoina parikymppisenä tuli otettua enemmän, baarissa viikonloppuisin, tyttöjen reissuilla jne. Nykyään alkoholi kuuluu satunnaisiin juhliin ja yleensä viikonloppuna otan yhtenä iltana (joko pe tai la-iltana) kaksi lasillista viiniä. Näiden lasillisten jälkeen olo on seuraavana aamuna kuitenkin nuhjuinen ja väsynyt. Tiedän alkoholin vaikuttavan unen laatuun. Silti miehen kanssa iltaa istuessa, lasten jo mentyä nukkumaan, on mukava ottaa se lasi tai pari. Siinä rentoutuen ja rupatellen.
Viikonloppuna kuitenkin olin pitkästä aikaa ystävieni kanssa viihteellä. Ensin laittautuessa tuli otettua lasi kuohuvaa, sitten ravintolassa jaettiin pullo punaviiniä ja etkoilla taas poksahteli kuoharipullot. Olo seuraavana aamuna ja koko päivän - sekä vieläkin (!!) on aika ankea ja nuupahtanut. Tarvitsenko tätä elämääni? En tarvitse. Siksi olen nyt ajatellut jättäväni koko alkoholin pois.
Kokemuksia?
Kommentit (37)
Sellainen negatiivinen, tai miten sen nyt sanoisi, vaikutus tällä omalla raittiudella on ollut, että sitä herää yllättävän nopeasti siihen, kuinka suuri merkitys alkoholilla on kaikelle vapaa-ajanvietolle.
Ulkomaanmatka -> päivät rannalla ja yöt biletetään
Mökkiloma kavereiden kanssa -> ryypätään monta päivää
Lapset mummolassa -> baariin tai vähintään kalsarikännit
Keikalle menossa -> mitähän sitä joisi?
Teatterin väliaika -> kuohuvaa
Festarit -> mitä kovempi humala, sen parempi
Piknik, peli-ilta tai mikä tahansa ystävien kanssa -> ainakin skumppaa pitää olla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kokemusta. Olen 48-v. nainen. Joskus 10 vuotta sitten havahduin siihen että alkoholia kului liikaa. Tissuttelin arkisinkin ja viikonloppumäärät olivat kasvaneet suuriksi. Vähentelin jonkin aikaa mutta se oli ainaista laskemista ja itsekurin ja itsepetoksen kanssa pelaamista. Niinpä lopetin kokonaan.
Olin vuoden absolutisti, jonka jälkeen yritin aloittaa niukkaa kohtuukäyttöä. Homma palasi pian ennalleen. Ryhdyin taas absolutistiksi ja olin taas vuoden tipattomalla. Sen jälkeen määrät ovat pysyneet kohtuullisina, mutta pari kertaa vuodessa pidän tipattoman kuukauden.
Nyt niitä kokemuksia:
Plussat: selvin päin elämä on helppoa ja kevyttä. Uni on syvää ja ravitsevaa, jaksaa iltaisin urheilla ja harrastaa. Viikonloppuisin on aikaa. Ikinä ei ole krapula eikä morkkis. Kyytiä juhliin ei tarvitse suunnitella. Mieliala on valoisa ja tasainen. Paino putosi vuodessa monta kiloa.
Miinukset: ainainen selitysvelka siitä miksi ei ota edes yhtä. Elämä muuttui tasapaksuksi, siitä jäi pois syviä syövereitä, aamuyön keskusteluja ja hyvän nousuhumalan tuoma maailmanvalloittajan fiilis. Myös joskus iso tuoppi on kerta kaikkiaan paikallaan, esim. tilanteessa jossa paras ystävätär pyytää lasilliselle kertoakseen että hänen aviomiehellään on toinen nainen.
Summa: en halua elää absolutistina elämääni.
Takana oli "normijuomista" yli 20 vuotta, eli viikottain pari-kolme iltaa meni alkoholia nauttiessa. Seurassa ja myös yksinkin elokuvista ja musiikista nauttien. Tahtoi mennä muutaman kerran siihen, että en pystynytkään lopettamaan muutaman kaljan jälkeen vaan vedin esim. viinitonkan elokuvia katsoessa ja menin nukkumaan humalassa 2-3 jälkeen. Ja aamulla töihin. Perheessä on pieniä lapsia ja muutaman kerran näkivät iloista isiä ja ei-niin iloista myös. Heidän ja myös vaimon takia lopetin kokonaan itse kolme vuotta sitten alkoholin käytön kokonaan. Niin ja itseni takia tottakai myös. Voin sanoa, että kaikki on muuttunut parempaan suuntaan. Samalla sisältäni löytyi se sama parikymppinen, jota ei alkoholi ollut vielä tuhonnut. Hassua, että kesäisin en ennen pystynyt esim. grillaamaan ilman sitä grilliolutta.
Jaa tää ketju onkin vaan amatööreille. Minä en voi juoda vasn yhtä, vaan se on sitten aamun asti, muisti pois ja oksennuskrapula seuraavat 10 tuntia.
Tosiaan on aika heikko olo seuraavana päivänä myös mulla.
Haluaisin vähentää ja vaikka lopettaa mutta toistaiseksi ei ole onnistunut. Ikää on 52v.
Vierailija kirjoitti:
Voi voi sentään. Kahdesta viinilasillisesta nuupahtanut olo.
Olen yrittänyt vähentää ja lopettaa vuosia. Välillä 5-6 viikkoa tipattomalla. Sitten taas maistuu. Nyt on mennyt tasan viikonpäivät niin että 4iltana kännit ja 3 ei. Ja kännit tarkoittaa ainakin kahta pullollista viiniä, noin aluksi, lisäksi muutama olut ja lonkeroa sekä väkeviä.
Olotilat on aika karmeita ja palutuminen kestää.
Tosiaan toivoisin että pääsisin johonkin ailakapseliin jossa huomaisin että hups; 5 vuotta tupattomalla.
Olis todellakin elämä edes vähän helpompaa.
Ensinnäkin - halaus <3
Voin vain kuvitella miltä susta tuntuu noiden viinimäärien jälkeen :( Mutta hei hienoa, että olet kuitenkin tiedostanut ongelman ja edes yrittänyt tehdä asialle jotain. Toivottavasti saisit apua!
Itselläni todellakin on sen kahden lasillisen (ts. puolikkaan pullollisen) jälkeen kurja olo niin fyysisesti kuin henkisesti. Huomaan, että se vaikuttaa myös psyykeen - saatan olla masentunut ja ahdistunut. Viime viikonlopun biletyksen jälkeen olen todellakin sekä ahdistunut että masentunut. En kaipaa enää yhtään kertaa tällaista olotilaa ja sen takia harkitsen nyt jättäväni koko alkon kokonaan pois. Tee sinäkin niin?
Ihan hirveästi voimia sinne, toivon sinulle kaikkea hyvää.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin vajaan vuoden kokonaan ilman. Mulle tuli selkävaivoja ja unet olivat muutenkin huonossa. Huomasin tuon saman kuin ap eli pienikin määrä alkoholia heikensi vielä lisää nukkumista, niin päätin sitten lopettaa kokonaan. Enkä katunut. Nyt taas otan joskus lasillisen.
Vierailija kirjoitti:
En ole alkoholisti, joskaan nuorempana ei ollut "hauskaa ilman viinaa" ja nuorena aikuisenakin alkoholi kulki kaikissaa teatteri-, konsertti- ym. tapahtumissa mukana kuten taitaa olla Suomessa varsin tavallista. Olen ollut viime vuosina useiden kuukausien pätkiä ilman alkoholia ja nyt luopunut siitä toistaiseksi määrittelemättömäksi ajaksi kokonaan, ehkäpä pysyvästi. Syynä juurikin tuo nuutunut ja nuupahtanut olo, joka seuraa jo muutamasta annoksesta ja tuntuu sekä fyysisesti että henkisesti. Muutaman juominenkaan ei onnistu, kun yöunet menevät huonoksi ja seuraavana aamuna on tönkkö olo. Humala taas ei ole pitkään aikaan ollut sen krapulan väärti - yleensä hauskinta vaihetta kestää tunti tai pari, mutta muuten juominen tekee epämiellyttävän ja ahdistuneenkin olon.
Muutoksia:
- Mieliala pysyy parempana kauttaaltaan
- Rahaa säästyy, sillä alkoholi ja sen vaikutusten parantelu on yllättävän kallista
- Arvokasta vapaa-aikaa säästyy muuhunkin kuin tuon nuutuneen olon paranteluun
- On oikeasti mukavaa lähteä illanviettoihin ja niistä pois miten haluaa ja niin, ettei alkoholi määrittele menemistä, tulemista tai tapahtumaan valmistautumista; esim. hotelli/laivareissuilla ei tarvitse murehtia sitä, että pitäisi krapulatönkkönä raahautua aamupalalle, vaan siitä pääsee nauttimaan virkeänä hyvin nukutun yön jälkeen
- Juomattomuutta joutuu selittelemään valitettavan paljon, ja varsinkin vielä hedelmällisessä iässä olevana naisena vastapuolen katseet ohjautuvat aina vatsanseudulle asian tultua ilmi (minua henkilökohtaisesti ärsyttää, että aina pitäisi olla joku syy sille, miksi ei juo)
- Silti keikoilla ym. on ollut ihan yhtä hauskaa kuin alkoholinkin kanssa, eikä muun seurueen juominen haittaa varsinkaan alkuillasta mitenkään
Eli ehdottomasti suosittelen AP:ta kokeilemaan asiaa! Minulla päätös kypsyi pitkän aikaa juuri tuosta syystä, että tuntui ettei alkoholi yksinkertaisesti tuota iloa riittävästi elämässä. Tavallaan siis konmaritin sen ulos elämästäni.
Ihana kommentti, kiitos :) Etenkin tuo viimeinen lause sai hymyn huulille, ollaan samoilla linjoilla näköjään muutenkin ;)
Olen miettinyt noita listaamiasi asioita ihan joka ikistä. Mietiyttää toki ryhmäpaine alkoholin käytön suhteen, sillä huomaanhan itsessänikin tuon saman kysymyksen heräävän; "miksei tuo ota mitään.." jos joku porukasta ei nauti alkoholia. MUTTA tässä on asennemuutoksen paikka niin itselleni kuin monelle muullekin.
Minä olen oikeastaan tämän asiat nyt päättänyt, lopetan alkoholin käytön määräämättömäksi ajaksi ja kuuntelen itseäni, miltä se tuntuu niin henkisesti kuin fyysisestikin. Aika vapauttavaa lopulta, tehdä tällainen valinta omaa terveyttä ja hyvinvointia ajatellen.
Kiitos vielä pohdinnoistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa tää ketju onkin vaan amatööreille. Minä en voi juoda vasn yhtä, vaan se on sitten aamun asti, muisti pois ja oksennuskrapula seuraavat 10 tuntia.
Tosiaan on aika heikko olo seuraavana päivänä myös mulla.
Haluaisin vähentää ja vaikka lopettaa mutta toistaiseksi ei ole onnistunut. Ikää on 52v.
Et ole vaan vielä juonut tarpeeksi.
Ikää 43, absolutisti 26-vuotiaasta asti. En enää edes miellä alkoholia elintarvikkeeksi tai joksikin, mitä voisi laittaa suusta alas - vapaaehtoista itsensä myrkyttämistä kuten tupakointikin.
Te, joilla humaltuminen tapahtuu erittäin helposti ja nopeasti ja seuraava päivä myrkyttynyt olo, voitte olla hiivasyndroomaongelmaisia. Naiset altistuvat monesta eri lähteestä: syö makeaa, e-pillerit, stressi ja vielä alkoholi päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kokeilin alkuun olla kaksi kuukautta ilman alkoholia, mutta kaksi kuukautta muuttuikin kolmeksi vuodeksi (melkein) ilman alkoholia. Saatan joskus ottaa yhden, mutta humalaan tai edes hiprakkaan asti en juo. Kätevää, kun juhliin voi mennä autolla ja lähteä pois silloin kuin huvittaa :) Krapulassa oli tosi turhauttavaa maata koko päivä sängyssä, nyt jää aikaa oikeasti kivalle tekemiselle. Jossain vaiheessa ajatusmaailma siis muuttui. Juomisesta tuli jotenkin vaivalloista ja turhaa.
Tämä. Kaikki ongelmani johtuivat alkoholista, vaikken edes juonut "ongelmaksi asti". En kai ole absolutisti koska saatan kyllä juoda esim maljan juhlissa tai yhden silloin tällöin? Mitä hyvää alkoholista muka seuraa? Ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Voi voi sentään. Kahdesta viinilasillisesta nuupahtanut olo.
Olen yrittänyt vähentää ja lopettaa vuosia. Välillä 5-6 viikkoa tipattomalla. Sitten taas maistuu. Nyt on mennyt tasan viikonpäivät niin että 4iltana kännit ja 3 ei. Ja kännit tarkoittaa ainakin kahta pullollista viiniä, noin aluksi, lisäksi muutama olut ja lonkeroa sekä väkeviä.
Olotilat on aika karmeita ja palutuminen kestää.
Tosiaan toivoisin että pääsisin johonkin ailakapseliin jossa huomaisin että hups; 5 vuotta tupattomalla.
Olis todellakin elämä edes vähän helpompaa.
Mikäs se arjen sankari siellä on, joka pystyy vetää AINAKIN sen kaks pulloo?
Toiset kestää enemmän toiset vähemmän, jollekkin puolikkaasta lasista iskee järjetön migreeni ja toinen taas tissuttelee sen kolme päivää. Mutta voi voi sentään sanoisin mieluummin sinulle, sen kahden pullon jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä keskusteluhan ei ollut alkoholisteille vaan meille amatööreille.
Jätin alkoholin pois ja käännyin takaisin kuluttamaan alkoholia. Syy oli unettomuus ja aikaan saamattomuus. Tasaisesti tissuteltaessa sain nukuttua ja sain tehtyä asioita ja ilman alkoholia unet poissa, mitään ei saa tehtyä ja vituttaa kokoajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätin alkoholin pois tavallaan vahingossa pikkuhiljaa. Olen 27 v ja en ole juonut nyt 5 v oikeastaan ollenkaan. En ole kuitenkaan absolutisti. Nuorena 18-22 v tuli juotua joka vkl. Sitten vain pikkuhiljaa loppui kun ei baarit kiinnostanut. Ikinä en ole tykännyt alkoholin mausta, siinä suurin syy. Ja haluan olla pirteä viikonloppuisin ja liikkua enkä makaa krapulassa. Krapula vaikutti aina koko vkl ja vieä viikollakin väsytti. Nyt jossain juhlissa voin juoda lasin viiniä. Siihen se jää, koska En tykkää mistään alkoholista. Juon mielummin vettä/limua. En koe jääväni mistään paitsi. Joskus jos sattuu tulemaan joku baari-ilta niin voin juoda sen 2-3 siideriä ja siihen jää. Edellisestä baari-illasta 5 v aikaa. Ei kiinnosta vaan. Voih kun pääsis karkista vielä samanlailla eroon! Sekin kun tuottaa vain huonoa oloa. :D
Minä aloitin alkoholin juonnin joskus siinä 17-vuotiaana, sitten päälle parikymppisenä pidin varmaan viiden vuoden tauon niin että join korkeintaan yhden siiderin silloin tällöin jossain juhlissa. En aina sitäkään kun lupauduin kuskiksi kavereille. Mutta täytyy sanoa, että minä en omalla kohdallani huomannut mitään erikoisia parannuksia olossani niiden vuosien aikana jotka olin juomatta. Enkä ole huomannut merkittäviä muutoksia huonompaan sen jälkeen kun taas aloitin alkoholin käytön. Hyviä ja huonoja aikoja on ollut niin raittiuden kuin alkoholin käytönkin aikana.
Olen ollut melkein 6 kk juomatta koska olen raskaana. Normaaliin alkoholin käyttöön minulla kuuluu viikonlopun aikana pullo punkkua ja 6-pack. Arkena en juo alkoholia ja tuo viikonloppukäyttö kattaa pe-su (ruoka- ja saunajuomat). Minun ei ole tehnyt lainkaan mieli alkoholia koko aikana mutta onhan minulla ihan selkeä syy olla juomatta. En ole huomannut mitään positiivista juomattomuudessa. Rahansäästöön vetoaminen on huono perustelu koska raha menee sitten johonkin muuhun (alkoholiton siideri maksaa saman verran kuin holillinen, ja alkon sijaan sitä ostaa ehkä jotain muuta "herkkua"). Yöunet minulla on aina olleet erinomaiset. Olen ihan aikaansaava ihminen luonnostani, toisaalta osaan sohvakoomailla myös ilman krapulaa. Kai tässä sitten sisäelimet lepää, vaikka kyllähän tuo kasvava lapsi rasittaa omaa elimistöä. Eli en keksi mitään positiivista. No ehkä positiivista on ollut huomata, ettei alkoholin juominen todellakaan ole "välttämätöntä" ja että oma kroppa ja mieli eivät ole riippuvaisia siitä.
Tyypillinen reaktio bileviikonlopun jälkeen kun krapulan jälkimainingeissa pohditaan viinanjuonnin lopettamista. Morkkikseen ei tarvita aina kauheata määrää viinaa ja toilailuja.