Mitä tarkoitetaan kun puhutaan "mielensäpahottamisen/loukkantumisen kulttuurista"?

Esim. ns. lappalaiset ovat kauheita mielensäpahoittajia. Joku joskus kokeilee lappalaisasua niin yhy yhyy

Nykyään monet loukkantuvat yhä pienemmistä ja pienemmistä asioista ja/tai vaativat muiden ottamaan huomioon heidän tunteensa siinä määrin, että joutuvat rajoittamaan omaa elämäänsä. Tätä on loukkaantumisen kulttuuri.

Esim. "Sinulla ei ole oikeutta nimetä lastasi Myrskyksi, koska enoni kuoli merellä myrskyssä!"

On täysin eri asia, että loukkantuu silloin kuin joku tarkoituksellisesti loukkaa / kiusaa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään monet loukkantuvat yhä pienemmistä ja pienemmistä asioista ja/tai vaativat muiden ottamaan huomioon heidän tunteensa siinä määrin, että joutuvat rajoittamaan omaa elämäänsä. Tätä on loukkaantumisen kulttuuri.

Esim. "Sinulla ei ole oikeutta nimetä lastasi Myrskyksi, koska enoni kuoli merellä myrskyssä!"

On täysin eri asia, että loukkantuu silloin kuin joku tarkoituksellisesti loukkaa / kiusaa.

Valitettavasti on käytännössä vähän veteen piirretty raja siinä että milloin on oikeutettua ja perusteltua loukkaantua ja milloin taas turhaa mielensäpahoittamista. Hyvä esimerkki on naisia halventava huumori. Onko sellainen ok vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään monet loukkantuvat yhä pienemmistä ja pienemmistä asioista ja/tai vaativat muiden ottamaan huomioon heidän tunteensa siinä määrin, että joutuvat rajoittamaan omaa elämäänsä. Tätä on loukkaantumisen kulttuuri.

Esim. "Sinulla ei ole oikeutta nimetä lastasi Myrskyksi, koska enoni kuoli merellä myrskyssä!"

On täysin eri asia, että loukkantuu silloin kuin joku tarkoituksellisesti loukkaa / kiusaa.

Valitettavasti on käytännössä vähän veteen piirretty raja siinä että milloin on oikeutettua ja perusteltua loukkaantua ja milloin taas turhaa mielensäpahoittamista. Hyvä esimerkki on naisia halventava huumori. Onko sellainen ok vai ei.

Eihän tuo todellakaan ole ok, mutta tarvitseeko asiasta loukkaantua?  Sehän vain kertoo asian esittäjästä.jotain.

Loukkaantumisen kulttuuri kertoo siitä, että asioihin ei pystytä suhtautumaan objektiivisesti.

Seikka, onko se nykyajan trendi vai aina ollut maan tapa, onkin sitten eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään monet loukkantuvat yhä pienemmistä ja pienemmistä asioista ja/tai vaativat muiden ottamaan huomioon heidän tunteensa siinä määrin, että joutuvat rajoittamaan omaa elämäänsä. Tätä on loukkaantumisen kulttuuri.

Esim. "Sinulla ei ole oikeutta nimetä lastasi Myrskyksi, koska enoni kuoli merellä myrskyssä!"

On täysin eri asia, että loukkantuu silloin kuin joku tarkoituksellisesti loukkaa / kiusaa.

Kyllähän se tuntuu aika inhalta kun serkkuni antoi lapselleen kuolleen isäni nimen. Ei se ole mitään keksittyä loukkaantumista tai periaatteellista mielensä pahoittamista vaan ihan yksinkertaisesti joka kerta nimi muistuttaa menetyksestä. Minulle hänen lapsensa nimi on isäni on kuollut.

4 osuit naulan kantaan! Itsekin ajattelen niin, että jos joku kertoo vaikka todella mauttoman tai tilanteeseen täysin sopimattoman vitsin, ei ole minun asiani loukkaantua, vitsin kertojahan vain häpäisee itsensä.

Ihmiset katsovat ympärillä olevaa elämää vain omien lasiensa läpi.

Esimerkkejä mielensä pahoittamisesta esim. täällä käyty keskustelu siitä, että lapsille annetaan koulusta läksyjä, joihin vanhemmatkin 'joutuvat' mielestään osallistumaan. Esim. kotitalousen tehtävä: kokkaa kotona tai siivoa... Sillähän se voi sotkea keittiön ja aiheuttaa näin vanhemmille suuren mielensä pahoittamis kohtauksen.

Tai tämän aamun Hesarissa, jossa nais-nais pari oli pahoittanut suuresti mielensä, kun eivät voineet lapsen vauva-aikana keskittyä vaan vauvaan, vaan heidän piti hoitaa lapsen adobtointi. 

Minulle on vanhemmat opettaneet, että elämässä tulee tilanteita vastaan, joille ei vaan voi mitään. Niillä on suotta mieltänsä pahoittaa. Ne hoidetaan ja kohti uusia seikkailuja.

Sitä kun ennen siedetyt huonot käytöstavat saavatkin vastaiskun ja kaikki eivät halua siihen sopeutua. Ruvetaan syyllistämään uhria sen sijaan, että mietittäisiin että miksi se oma teko tai sanominen loukkasi toista ihmistä. Ennen vanhaan oli esimerkiksi normaalia, että vanhat ihmiset saattoivat olla suorastaan törkeitä ja siihen ei saanut sanoa vastaan vaan piti kestää yms. Kutsutaan myös kiertäen "suorapuheisuudeksi".

Vierailija kirjoitti:

Loukkaantumisen kulttuuri kertoo siitä, että asioihin ei pystytä suhtautumaan objektiivisesti.

Hyvin sanottu.

Yleensä "loukkaantujilla" menee sekaisin se, mikä liittyy heihin ja mikä ei. Rajat ympäröivään todellisuuteen ovat hatarat. Loukkaannutaan esim. toisten "puolesta", vaikka ne toiset eivät itse edes olisi loukkaantuneita. Ollaan ikään kuin sijaisuhrina, ja samalla saadaan jotain nautintoa ja huomiota siitä.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loukkaantumisen kulttuuri kertoo siitä, että asioihin ei pystytä suhtautumaan objektiivisesti.

Hyvin sanottu.

Yleensä "loukkaantujilla" menee sekaisin se, mikä liittyy heihin ja mikä ei. Rajat ympäröivään todellisuuteen ovat hatarat. Loukkaannutaan esim. toisten "puolesta", vaikka ne toiset eivät itse edes olisi loukkaantuneita. Ollaan ikään kuin sijaisuhrina, ja samalla saadaan jotain nautintoa ja huomiota siitä.

Eipä yllättänyt, että palstan tunnetuin kiusaaja saapui heti paikalle puolustelemaan kiusaajia.

Feminismiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään monet loukkantuvat yhä pienemmistä ja pienemmistä asioista ja/tai vaativat muiden ottamaan huomioon heidän tunteensa siinä määrin, että joutuvat rajoittamaan omaa elämäänsä. Tätä on loukkaantumisen kulttuuri.

Esim. "Sinulla ei ole oikeutta nimetä lastasi Myrskyksi, koska enoni kuoli merellä myrskyssä!"

On täysin eri asia, että loukkantuu silloin kuin joku tarkoituksellisesti loukkaa / kiusaa.

Valitettavasti on käytännössä vähän veteen piirretty raja siinä että milloin on oikeutettua ja perusteltua loukkaantua ja milloin taas turhaa mielensäpahoittamista. Hyvä esimerkki on naisia halventava huumori. Onko sellainen ok vai ei.

Eihän tuo todellakaan ole ok, mutta tarvitseeko asiasta loukkaantua?  Sehän vain kertoo asian esittäjästä.jotain.

Loukkaantumisen kulttuuri kertoo siitä, että asioihin ei pystytä suhtautumaan objektiivisesti.

Seikka, onko se nykyajan trendi vai aina ollut maan tapa, onkin sitten eri asia.

No jos kukaan ei vitsistä loukkaantuisi, miksi se vitsi silloin ei  olisi o.k? Toisella tavalla kysyen: jos sinä et (naisena) loukkaannu sovinistisesta vitsistä, mikä siinä silloin juuri sinun mielestäsi on sopimatonta ja pahaa? 

Sitä kun joku valittaa firmalle, että heidän pitää lopettaa vessapaperin, jossa lukee "hyvää joulua" valmistaminen, koska hänen uskontoonsa ei jouluvietto kuulu ja se vessapaperi loukkaa hänta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään monet loukkantuvat yhä pienemmistä ja pienemmistä asioista ja/tai vaativat muiden ottamaan huomioon heidän tunteensa siinä määrin, että joutuvat rajoittamaan omaa elämäänsä. Tätä on loukkaantumisen kulttuuri.

Esim. "Sinulla ei ole oikeutta nimetä lastasi Myrskyksi, koska enoni kuoli merellä myrskyssä!"

On täysin eri asia, että loukkantuu silloin kuin joku tarkoituksellisesti loukkaa / kiusaa.

Valitettavasti on käytännössä vähän veteen piirretty raja siinä että milloin on oikeutettua ja perusteltua loukkaantua ja milloin taas turhaa mielensäpahoittamista. Hyvä esimerkki on naisia halventava huumori. Onko sellainen ok vai ei.

Eihän tuo todellakaan ole ok, mutta tarvitseeko asiasta loukkaantua?  Sehän vain kertoo asian esittäjästä.jotain.

Loukkaantumisen kulttuuri kertoo siitä, että asioihin ei pystytä suhtautumaan objektiivisesti.

Seikka, onko se nykyajan trendi vai aina ollut maan tapa, onkin sitten eri asia.

No jos kukaan ei vitsistä loukkaantuisi, miksi se vitsi silloin ei  olisi o.k? Toisella tavalla kysyen: jos sinä et (naisena) loukkaannu sovinistisesta vitsistä, mikä siinä silloin juuri sinun mielestäsi on sopimatonta ja pahaa? 

En minäkään jaksa jokaisesta sopimattomasta vitsistä näkyvästi loukkaantua, mutta hiljaa mielessäni pidän sellaisen kertojaa törppönä. Loukkaannun siis, mutta en tee siitä numeroa.

Jotkut ihmiset vain loukkaantuvat vähän kaikesta. Loukkaannutaan, kun kysytään kuulumisia. Loukkaannutaan, kun ei kysytä. Ei tervehditä kadulla takaisin ja seuraavalla kerralla kun en itsekään tervehdi, loukkaannutaan siitä. Loukkaannutaan, jos pitää pettämistä vääränä tai loukkaannutaan, kun kutsuu tyttöjä tytöiksi ja poikia pojiksi. Soitetaan kriisi-tilanteessa ja kun kysyy mielestään asiaan liittyvän oleellisen kysymyksen, niin ei kuulu kysyjälle. Vaikeaa on varmasti näillä ihmisillä se oma elämä.

Tottahan ihmisellä on oikeus tunteisiin, mutta jos joku henkilökohtaisesti loukkaantuu siitä mitä toinen omassa elämässään tekee/sanoo ilman, että on tarkoitusta loukata muita, niin onhan se aika naurettavaa...

Vierailija kirjoitti:

Sitä kun joku valittaa firmalle, että heidän pitää lopettaa vessapaperin, jossa lukee "hyvää joulua" valmistaminen, koska hänen uskontoonsa ei jouluvietto kuulu ja se vessapaperi loukkaa hänta.

No mutta hei, todellinen true loukkantuja valittaisi siitä, että vaikka asia ei häntä kristittynä haittaisi ollenkaan, saattaisi jonkun toisen uskonnon edustaja loukkaantua! Törkeetä toisten uskontojen syrjintää!

Vierailija kirjoitti:

Onko se ihme että toinen pahoittaa mielensä ja loukkantuu jos häntä loukataan?

Hämää kultturi-sanan käyttö väärässä kontekstissa. Tuo mitään kulttuuria ole. Lehdistön painoarvo vähenee sitä enemmän mitä enemmän sinne tulee somemedianomeja kunnon toimittajien sijaan. Toimittajat sentään tekivät taustatyönsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään monet loukkantuvat yhä pienemmistä ja pienemmistä asioista ja/tai vaativat muiden ottamaan huomioon heidän tunteensa siinä määrin, että joutuvat rajoittamaan omaa elämäänsä. Tätä on loukkaantumisen kulttuuri.

Esim. "Sinulla ei ole oikeutta nimetä lastasi Myrskyksi, koska enoni kuoli merellä myrskyssä!"

On täysin eri asia, että loukkantuu silloin kuin joku tarkoituksellisesti loukkaa / kiusaa.

Valitettavasti on käytännössä vähän veteen piirretty raja siinä että milloin on oikeutettua ja perusteltua loukkaantua ja milloin taas turhaa mielensäpahoittamista. Hyvä esimerkki on naisia halventava huumori. Onko sellainen ok vai ei.

Eihän tuo todellakaan ole ok, mutta tarvitseeko asiasta loukkaantua?  Sehän vain kertoo asian esittäjästä.jotain.

Loukkaantumisen kulttuuri kertoo siitä, että asioihin ei pystytä suhtautumaan objektiivisesti.

Seikka, onko se nykyajan trendi vai aina ollut maan tapa, onkin sitten eri asia.

No jos kukaan ei vitsistä loukkaantuisi, miksi se vitsi silloin ei  olisi o.k? Toisella tavalla kysyen: jos sinä et (naisena) loukkaannu sovinistisesta vitsistä, mikä siinä silloin juuri sinun mielestäsi on sopimatonta ja pahaa? 

Minusta naisia tai esim. etnisiä vähemmistöjä loukkaavat vitsit ovat hieman eri asia kuin se mitä ap tarkoitti. Ko. vitsit olisivat väärin, vaikka kukaan ei loukkaantuisi niistä, koska ne perustuvat valtarakennelmaan, jossa miehet/valkoiset/heterot...ovat etuoikeutettuja ja muut alempiarvoisia. Ko. valtarakenteen olemassaolo on väärin joten vitsit, jotka pönkittävät sitä, ovat väärin.

Mielensäpahoittamisen kulttuuri taas liittyy minunkin mielestäni siihen, että ihmisillä on heikot identiteetin rajat ja kokevat kaiken liittyvän heihin.