Miten usein näit äitisi tekevän ruokaa, kun olit lapsi?

Ainakin kaksi kertaa päivässä. 

Tuntuu niin oudolta tämä perhearki, kun joutuu tekemään ruokaa koko ajan. Kun sellaisesta ei ole mitään kokemusta lapsuudessa.

Ehkä kerran viikossa. Yleensä isä teki.

Kolme kertaa päivässä ja siihen lisäksi aamupäivä- ja iltapäiväkahvitukset. Syöjiä pöydässä oli 5 - 15 vähän sen mukaan, mikä vuodenaika.

Kun olin pieni, niin kaksi kertaa päivässä. Sitten kun meni töihin, kerran päivässä. 

Muutaman kerran kun käytiin äidillä kylässä. Mummo taasen teki meille ruokaa 4 kertaa päivässä. Aamulla puuroa, päivällä hoitolapsille lounaan, meille välipalaa kun tultiin koulusta, sitten päivällisen ja iltapalaa.

Koko ajan.

Pitkin päivää. Hänellä oli kahvila-ravintola ja teki hommia myös keittiössä, ja itse pyörin jaloissa kun ei yksin kotonakaan viitsinyt aina olla. 

Lähinnä lämmitteli valmisruokia. 

Hyvin harvoin teki mitään itse. Olin yksinhuoltajan ainoa lapsi ja ymmärrän tämän. Mitä turhaa lihapatoja lämmittelemään, jos syöjiä on korkeintaan kaksi. 

No lähes joka päivä. He tekivät aika tasapuolisesti isäni kanssa ruokaa, se joka sillä hetkellä ehti.

Kaiken aikaa. Kukaan ei muka osannut ottaa itse oikealla tavalla kaapista edes välipalaa...

Kaksi kertaa päivässä + kahvitus 3xpäivä +iltapala. Leipoi itse leivät, pullat + muut.

Meillä oli maatila ja äiti siten kotona töissä.

Joka päivä joskus iltapäivällä. Ruoka oli aina perunoita ja jauhelihakastiketta tai makaronilaatikkoa tai jauhelihakeittoa. En muista että koskaan olisi ollut mitään muuta. Aina tosi mautonta ja suolaa piti lisätä, mutta olen kuitenkin kiitollinen että lämmin ruoka oli joka päivä.

Ennen kouluikää näin hänen tekevän lämmintä ruokaa kaksi kertaa päivässä. Lisäksi tietysti aamiaiset, iltapäiväkahvit ja iltapalat. Maatalon emäntänä hänen työpaikkansa oli kotona, joten kokatakin piti jatkuvalla syötöllä.

Koulun aloitettuamme me lapset emme tietysti nähneet sitä lounasruuan tekemistä, mutta kyllä hän toki senkin edelleen kokkasi isälle ja itselleen.

Joka päivä. Äitini kävi töissä, joten kerta per päivä. Itse kun olin lasten kanssa pitkään kotona, sama, joka päivä. Nyt harvemmin, miehen kanssa kaksin, teen isomman satsin ruokaa, osa pakkaseen ja syödään pari päivää peräkkäin. Usein otan kaupan tiskistä valmista mukaan tai käydään ulkona syömässä, kun ei tarvitse olla kellon kanssa laittaa kiljuvan nälän omaavalle lapselle/lapsille.

2 x vko, la ja su

Päivittäin. Nykyäänkin, kun ajattelen äitiäni, heti ensimmäiseksi mieleeni tulee kuva hänestä hellan ääressä ruokaa valmistamassa.

Useita kertoja päivässä. Äiti hoiti meillä kaiken kokkailun eikä ikinä syöty valmisruokia.

Vanhemmat aika tasaisesti teki ruokaa. Isä oli parempi keittiössä. Äiti ei koskaan ole osannut muuta kuin leipoa. Isä teki paljon kalaa ruoaksi ja siitä ehkä vahvimmat muistot jäänyt, kun opetti perkaamaan kaloja.

Äiti oli oikea talousihminen. Teki todella monipuolisesti kaikkea ruokaa. Ihan perus kotiruokia. Ja kaikki oli hyvää. Leipoi myös itse leivät ja pullat. Paistoi leivät leivinuunissa ja sen jälkeen laatikkoruoat hautui uunin lämmössä. Ja ne jouluruoat....Marmelaadeista alkaen värkkäs ite ihan kaiken.  Mutta sitten äiti sairasti ekan syövän ja jotenkin homma alkoi hiipumaan. Varmaan alkoi väsymään kotirumbaan. Toinen syöpä uuvutti äidin kahdessa vuodessa ja hän kuoli 1987. Ruokamuistot on kyllä ihania.

Mieleen jäänyt kun istuin keittiön pöydän alla ja äiti leipoi pullaa. Se pullan tuoksu...