Lue keskustelun säännöt.
Mies ja isänsä riidoissa, vitja mitä touhua.
06.09.2017 |
Miehelläni oli isänsä kanssa karsea riita huhtikuussa. Tai siis isänsä haukkui tämän ihan pystyyn päivällisillä, jossa paljon vieraita, vanhoja perhetuttuja jne. Ei olla oltu oikeastaan missään tekemisissä sen jälkeen, anoppi on käynyt viikottain meillä näkemässä lapsia ja leikkimässä että kaikki on ihan normaalisti. Ajattelin että tähän paskaan en käsiäni iske, että saavat keskenään selvitellä rauhassa.
Lasten synttärit oli taannoin, eikä appi suvainnut saapua paikalle lainkaan. Nyt sitten anoppi oli mieheltä kysynyt että voivatko tavata lapsia ilman meitä. Nostin tästä verenpaineeni vallan perusteellisesti. Ei olla vielä vastattu tähän mitenkään, mutta mietin että mitä helevettiä ne oikeen ajattelee.
Tiedän ettei anoppi tarkoita tätä pahalla ja varmasti ajattelee että tärkeintä on että appiukon ja lastenlasten välit säilyvät, mutta onhan toi rivien välistä mulle ainakin niin mahoton henkinen keskarin näyttö ettei mitään järkee. Sama kun sanois, että lapset on ihan rakkaita, mutta teidän naamoja ei viiti katella. Pienempi lapsista on vielä tississä kiinni oleva taapero, jonka ei mun mielestä tarvis kyläillä vielä yhtään missään ilman vanhempia, vaikka välit olisikin normaalit.
Ja sitten tämä koko miehen ja isänsä riita. Aina niillä on ollut aika tulen arat välit ja appi on ukko joka tykkää nöyryyttää muita. Se päivälliskommentti meni niin lujaa vyön alle, etten ihmettele vaikka noiden välit ei korjaantuisi koskaan. Ja jos vanhempi paskoo välinsä omiin lapsiinsa, niin oon vähän sitä mieltä, ettei silloin ole mitään oikeuksia lapsenlapsiinkaan.
Tästä tuli nyt aika poukkoileva ja sekava, mutta pointti oli, että oonko ihan kohtuuton jos kieltäydyn siitä että anoppi kiikuttaa lapsia apen luokse, jos kerran on niin tulehtuneet välit ettei kehtaa enää meillä naamaansa näyttää, ja mykkäkouluilee vieläkin?
Kommentit (21)
Siis onko se appi sullekin vihanen? Vai miksi appi ei käy teillä silloin, kun poikansa ei ole kotona? Mun mielestä jos lapset kaipaa pappaansa, pitäisi keksiä joku ratkaisu siihen, miten voisivat tavata. Jos eivät, niin nielkööt pappa ylpeytensä ja tulisi käymään teillä, edes siten, ettei poikansa tosiaan ole kotona. Tai mitenkäs sinä, etkö voi käydä heillä ilman miestäsi lasten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa tilanteessa itse katkaisisin välit kunnes anteeksi on pyydetty ja sitä ennen ei tarvitse nähdä lapsenlapsia. Mummi saisi kyläillä jos haluaa mutta appi saa kyräillä yksikseen.
Tie lastenlasten luokse kulkee omien lasten kautta. Jos ei osaa olla oman lapsensa kanssa väleissä on silloin turha itkeä lapsenlastenkaan perään. Äijä miettiköön tykönään kannattiko kusta välit omaan poikaansa.
Aika hölmö kysymys anopilta, käyköön hän teillä kylässä, appi saa tukehtua yksinäisyyteensä, jos ei pysty välejä poikansa kanssa selvittämään.
No tuota, eiköhän tämä asia ole miehesi päätettävä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se sanoi siellä päivällisellä? Oliko aiheesta vai syyttä?
Vierailija kirjoitti:
Siis onko se appi sullekin vihanen? Vai miksi appi ei käy teillä silloin, kun poikansa ei ole kotona? Mun mielestä jos lapset kaipaa pappaansa, pitäisi keksiä joku ratkaisu siihen, miten voisivat tavata. Jos eivät, niin nielkööt pappa ylpeytensä ja tulisi käymään teillä, edes siten, ettei poikansa tosiaan ole kotona. Tai mitenkäs sinä, etkö voi käydä heillä ilman miestäsi lasten kanssa?
Tätä on alapeukutettu kovasti, mutta minäkin ihmettelen sitä, että miksi myös ap:n pitää kaivautua samaan juoksuhautalinjaan miehensä kanssa appea vastaan? Toki anopin ehdotus oli tökeröhkö (olen samaa mieltä, ettei pikkulasta ilman vanhempaa minnekään kyläilemään laiteta), mutta välit perheessä tuskin koskaan selviävät, jos jokainen ottaa jomman kumman riitapukarin puolen ja linnoittautuu toista vastaan. Jonkun on oltava tuossa kuviossa se aikuinen - anoppi yrittää omalla tavallaan olla neutraali osapuoli, joten miksi ap:kin voisi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sanoisin, että lapsia voi tulla tapaamaan heidän kotiinsa. Ehdottomasti en suostuisi tuohon apen pompotteluun, että lapset heille ilman vanhempia. Muussa tilanteessa olisi ihan normaalia, että lapset menevät mummolaan keskenään, mutta ei tuossa tilanteessa.
Mies ja appi väänsivät siellä päivällisellä maailmantaloudesta ja mies totesi, ettei jatkuva talouskasvu ole mahdollista. Tästä appi veti herneen nenään ja alkoi karjua pojallensa, että vittuako sinä tästäkään tiedät, kun et edes omaa lastas osannut pitää. (Taustana sen verran että miehen ex-vaimo vei lapsen erossa ja tapaamisista on väännetty lastenvalvojan, sovitteluiden ja käräjien muodossa, eli lapsi on vieraannutettu miehestä totaalisesti ja järjestelmällisesti, josta mies on ollut kovin masentunut. Tätä siis lapsitilannetta jatkunut kohta seitsemän vuotta.) Mielestäni melko aiheeton, alhainen ja tahallaan satuttava kommentti, varsinkin suuren yleisön edessä. Ymmärrän että mieheni loukkaantui sydänjuuriaan myöten.
Tuolle kommentoijalle, joka sanoi miksen päästä appea kotiimme kun mieheni on poissa, niin en itsekään järin arvoistaisi jos mieheni päästelis minun selän takana sellaisia hypoteettisia ihmisiä kotiini, jonka kanssa en ole välilöissä. Muutenkin, se on miehen isä, ja olen itsekin aika kiukkuinen siitä miten omaa poikaansa kohtelee. Mummullahan tässä ei ole osaa eikä arpaa, ja ovet ovat olleet hänelle auki, siitä olen iloinen, ettei ole antanut apen vaikuttaa omiin suhteisiinsa poikansa ja lasten kanssa.
Mutta suoraan sanottuna mulla ei ole ihan kauheesti arvostusta appea kohtaan tällä hetkellä, ja muutenkin olen miettinyt että onko se nyt lapsille mikään menetys olla ilman ukkia, joka puhuu rakkaimmileenkin noin. Se on harmi että pienempi ei muista ukkia enää, ei tunnista valokuvista jne. Mun omat vanhemmat asuu toisella puolen suomea ja kyläilevät muutaman kuukauden välein, joten tuo miehen äiti lähimpänä mummuna on selkeästi ihan hirveän tärkeä.
Tää koko tilanne on jotenkin ihan kauhea, en olisi ikinä uskonut sen mielikuvan perusteella mikä tässä viimeisen kuuden vuoden apesta on muodostunut että käyttäytyisi näin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onpa pottumainen appiukko. Varmaan hänkin suree sitä, ettei näe vanhinta lastenlastaan, mutta tuolla käytöksellä hän ei näe nuorimpiakaan lapsia.
Olisin minäkin varmaan mieheni puolella tuollaisessa tilanteessa, ei tapaamisia ennen kuin appi on esittänyt anteeksipyynnön ja asiat on sovittu.
Mikä syy muuten siihen on, että miehesi ei näe lastaan? Onhan vankilakundeillakin oikeus ainakin valvottuihin lapsitapaamisiin. Pitää olla tosi raskasta faktaa miestäsi vastaan, onhan lapsella myös oikeudet.
Vierailija kirjoitti:
No onpa pottumainen appiukko. Varmaan hänkin suree sitä, ettei näe vanhinta lastenlastaan, mutta tuolla käytöksellä hän ei näe nuorimpiakaan lapsia.
Olisin minäkin varmaan mieheni puolella tuollaisessa tilanteessa, ei tapaamisia ennen kuin appi on esittänyt anteeksipyynnön ja asiat on sovittu.
Mikä syy muuten siihen on, että miehesi ei näe lastaan? Onhan vankilakundeillakin oikeus ainakin valvottuihin lapsitapaamisiin. Pitää olla tosi raskasta faktaa miestäsi vastaan, onhan lapsella myös oikeudet.
Eli perimmäinen paha onkin miehen ex-vaimo,
hirveä ihminen, petturi, varas ja vieraannuttaja...
Olivatko he eronneet jo ennenkuin sinä tulit kuvioihin?
Olivatko nuoria vanhempia?
Vieraannuttamiselle on syynsä:
isä on joko välinpitämätön, hän vieroksuu lasta ja elatusmaksuja,
tai sitten isä on väkivaltainen tai päihdeongelmainen.
Lapsi pelkää, eikä kiinny isään,
mikä syydetään sitten sen äidin niskaan: hän muka jotenkin vieraannutti isäraukan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis onko se appi sullekin vihanen? Vai miksi appi ei käy teillä silloin, kun poikansa ei ole kotona? Mun mielestä jos lapset kaipaa pappaansa, pitäisi keksiä joku ratkaisu siihen, miten voisivat tavata. Jos eivät, niin nielkööt pappa ylpeytensä ja tulisi käymään teillä, edes siten, ettei poikansa tosiaan ole kotona. Tai mitenkäs sinä, etkö voi käydä heillä ilman miestäsi lasten kanssa?
Itse en ole väleissä oman isäni kanssa. Välit ovat olleet pitkään tulehtuneet, mutta viimeisimpänä niittinä tämä päätti haukkua koko minun olemukseni ja olemassaoloni. Vaikka ymmärränkin, että minun ja isäni välit ovat meidän kahden vuorovaikutuksen tulos, eikä puolisollani ole siihen tietyiltä osin osaa eikä arpaa, niin kyllä minua satuttaisi, jos hän selkäni takana järkkäilisi tapaamisia isäni kanssa.
Lapset tietenkin mutkistavat tilannetta, mutta jos apella ei ole selkärankaa pyytää omalta lapseltaan anteeksi tai sovitella tilannetta, niin miksi aloittajan tehtävänä olisi lähteä myötäilemään sen väärintekijän tahtoa. Pyytäköön pojaltaan anteeksi, jos lapsenlapset ovat niin rakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Mikä syy muuten siihen on, että miehesi ei näe lastaan? Onhan vankilakundeillakin oikeus ainakin valvottuihin lapsitapaamisiin. Pitää olla tosi raskasta faktaa miestäsi vastaan, onhan lapsella myös oikeudet.
Vankilakundeilla EI ole oikeutta lasten tapaamisiin.
Ei myöskään isillä.
Se tapaaminen on/ sen pitäisiollasen lapsen oikeus. Siis lapsella on oikeus tavata molempia vanhempiaan.
Miehillä menevät aina sekaisin lasten ja miesten oikeudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieniä lapsia ei sekoiteta riitaa ja pienet lapset pysyy omassa kodissa turvassa.
Mummo tosiaan voi tulla yhä teille kyläilemään. Appi on varmasti tervetullut jos osaa/pystyy pyytämään anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko se appi sullekin vihanen? Vai miksi appi ei käy teillä silloin, kun poikansa ei ole kotona? Mun mielestä jos lapset kaipaa pappaansa, pitäisi keksiä joku ratkaisu siihen, miten voisivat tavata. Jos eivät, niin nielkööt pappa ylpeytensä ja tulisi käymään teillä, edes siten, ettei poikansa tosiaan ole kotona. Tai mitenkäs sinä, etkö voi käydä heillä ilman miestäsi lasten kanssa?
Tätä on alapeukutettu kovasti, mutta minäkin ihmettelen sitä, että miksi myös ap:n pitää kaivautua samaan juoksuhautalinjaan miehensä kanssa appea vastaan? Toki anopin ehdotus oli tökeröhkö (olen samaa mieltä, ettei pikkulasta ilman vanhempaa minnekään kyläilemään laiteta), mutta välit perheessä tuskin koskaan selviävät, jos jokainen ottaa jomman kumman riitapukarin puolen ja linnoittautuu toista vastaan. Jonkun on oltava tuossa kuviossa se aikuinen - anoppi yrittää omalla tavallaan olla neutraali osapuoli, joten miksi ap:kin voisi olla?
Perheen tulee pitää yhtä. Vaimon on pidettävä miehensä puolta ja päinvastoin.
Jos elämänsä haluaa hankalaksi, niin sen parhaiten siten, että esimerkiksi perheen isä liittoutuu äitinsä kanssa vaimonsa mielipiteitä vastaan. Olisi tosi tökeröä, jos perheen äiti tässä tapauksessa ei tukisi miestään, vaan liittoutuisi appivanhempien kanssa yhteen miestään vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä syy muuten siihen on, että miehesi ei näe lastaan? Onhan vankilakundeillakin oikeus ainakin valvottuihin lapsitapaamisiin. Pitää olla tosi raskasta faktaa miestäsi vastaan, onhan lapsella myös oikeudet.
Vankilakundeilla EI ole oikeutta lasten tapaamisiin.
Ei myöskään isillä.
Se tapaaminen on/ sen pitäisiollasen lapsen oikeus. Siis lapsella on oikeus tavata molempia vanhempiaan.Miehillä menevät aina sekaisin lasten ja miesten oikeudet.
Ok, lapsella on oikeus tavata molempia vanhempiaan. Kun ei tiedetä ap:n taustoja, on vaikea tietää, miksi ko tilanteessa lapsen oikeudet eivät ole toteutuneet. Ja olen muuten nainen ja en ole perehtynyt niin asiaan. Mutta mutuna vain tässä kirjoittelin. Mutta myös vanki-isät tapaavat lapsiaan, miksi siis ei ap:n mies omaansa? Tuosta "vieraannuttamisesta" ja siihen liittyvästä lakimuutoksesta on puhuttu, miten lie edennyt?
Et ole todellakaan kohtuuton. Jos itse katkaisee noin välit lapseensa, ei oo mitään oikeutta tehdä tuollaista pyyntöä lapsenlapsiin liittyen. Kyllä minä miehenä loukkaantuisin sinuunkin jos sanoisit tuollaisen järjestelyn. Lapsi pärjää hyvin ilman isoisääkin.
Mies ei ole "vankilakundi", päihdeongelmainen, väkivaltainen, eikä ole kursaillut tai pihistellyt elareita. En ole ollut kuviossa kun ovat eronneet. Tapasin miehen puolitoista vuotta eron jälkeen, johon asti heillä oli viikko/viikko huoltajuus. Sen jälkeen ex ei yhtenä kertana palauttanut lasta isäviikolle.
Minäkin uskoin ennen että pitää olla raakaa faktaa vanhempaa vastaan, että tapaamisia ei tule. On mennyt tätä vierestä seuratessa kyllä usko ns. oikeusjärjestelmään. Miehen ex on valehdellut silmät päästään, ja on ollut siinä taitava. Annan esimerkin. Ex sanoo sovittelussa, että mies ei ole ollut koskaan kiinnostunut lapsestaan, mies pyytää esimerkkiä, jolloin tuomari sanoo että tänne ei ole tultu argumentoimaan tai vasta-argumententoimaan, jolloin exän ilmoille heittämä väite jää kuitenkin elämään, ilman mahdollisuutta oikaisusta.
Tapaamiset siis on olemassa. 3,5 tuntia joka viikko. Niiistä vaan perutaan noin neljä viidesosa. Lapsi on jo yli 12, joten lain mukaan hän saa olla tulematta tapaamisiin ja ennen tätä ikää ex vaati ylös kirjattavaksi ettei lapsen ole pakko tulla jos ei halua. Jos vaikka yhdeksän-vuotiaalta kysytään että "haluatko sä lähteä äidin kanssa tivoliin vai mennä sinne isän luo", niin mitä luulette miten käy.
Kyllä, ne oli ns. Nuoria vanhempia. Menivät yhteen 17v, naimisiin 23 ja lapsi syntyi kun olivat 25. Miehen isä otti vieraannuttamisen raskaasti, se kohdistui kertaheitolla koko miehen sukuun, kaikkiin välit poikki. Ex oli miehen isälle kuin oma tytär, asui miehen vanhempien kanssa kun mies oli aikanaan intissä jne. Eron tullen miehen isä auttoi exää löytämään asunnon ja osti pesukonetta jne.
Mutta se noista taustoista. Sitä mäkään en ymmärrä että kun sen ekan lapsenlapsen menetys oli kaikille (myös apelle)niin raskas, niin miksi nyt omalla käytöksellä toistaa tilanne muidenkin kohdalla?
Mun ja apen suhteesta voisin sanoa sen verran, että se on ollut mullekkin aina tosi läheinen, mutta mun perheen omilla standardeilla. Näiden perhe on aina asunut samassa kaupungissa lähekkäin, meidän perhe aina ei kaupungeissa, ja yhteyden pito on laiskaa vaikka ollaankin rakkaita.ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä se sanoi siellä päivällisellä? Oliko aiheesta vai syyttä?
Aiheesta tai ei, sen voisi hoitaa muulloin kuin nolata kutsuilla...
Mielestäni tuollaisessa tilanteessa on selvää, etteivät lapset vieraile isovanhempiensa luona lainkaan. Mummi olkoon tervetullut teidän kotiinne. Voimia teille kurjassa tilanteessa. Toivottaa viiden lapsenlapsen isoisä.